Je suis Nasima

Poliitikko Peltokangasta ei ole ilman Razmyaria, vaikka Razmyar on olemassa ilman Peltokangasta, kirjoittaa Adile Sevimli.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Adile Sevimli
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
3 MIN

Ajavatko demarit Suomeen poliittista islamia? Vaaliohjelma ei ole vielä julki, mutta ainakaan suullisesti islamistista valtiota ei ole nimetty ensi kevään vaaliteemaksi.

Todistustaakka demareiden väitetystä halusta täyttää Suomi ihmisillä, jotka haluavat hajottaa sekulaarin valtion ja tuoda uskonnon sen ytimeen, lepää Mauri Peltokankaan (ps) harteilla.

Kumaraan ne painoi Peltokankaan äänisaaliin totaalinen romahdus viime kuntavaaleissa. Niinpä elokuussa piti ryhdistäytyä. Peltokangas kirjoitti Facebookiin:

Kuinka moni seuraajistani haluaa Suomeen Afkaani-muslimin sisä- tai ulkoministeriksi seuraavalla vaalikaudella? Jos ette vielä tienneet niin nyt tiedätte, että demarit on puolue, joka ei pelkästään halua tätä maata täyteen islamisteja, vaan hoitavat teille ihan oman kiintiömuslimin ministeriksi voittaessaan vaalit. No.. ajaako mahdollinen muslimi-demari kantasuomalaisen asiaa?

Nyt ihmiset taas muistavat, kuka on Mauri Peltokangas.

Entä kuka on Nasima Razmyar? Peltokankaan eduskuntakollega ja eduskunnan ainoa afgaani-muslimi, jonka mandaatin Peltokangas kyseenalaistaa vain tämän taustan vuoksi. Peltokankaan mukaan demarit, ml. Razmyar, haluaa­ Suomeen islamisteja. Erikoinen väite henkilöstä, joka on lapsena paennut uskonnollista vallankaappausta Suomeen ja juuri arvostellut perussuomalaista sisäministeriä tämän innokkuudesta avata keskusteluyhteys ääri-islamistisen talebanin kanssa.

Moni muslimi pakenee nimenomaan islamistista hallintoa elääkseen modernissa maassa, jollaista kotimaakin muistutti ennen kuin siellä alkoivat länsimaiset ja neuvostoliittolaiset operaatiot, joiden inspiroimana islamistiset liikkeet sitten syntyivätkin.

Joku voisi pitää pakolaistaustaa elämää hankaloittavana seikkana, mutta peltokankaalaisessa ajattelussa pakolaisuus on helpottanut Razmyarin elämää: demareiden varapuheenjohtaja, Helsingin entinen varapormestari ja kaupunginvaltuutettu on päässyt puolueensa kärkipaikalle kiintiöstä! Kohta hänestä voi tulla ministeri – ei omilla ansioillaan, vaan säälistä.

Tämä on äärioikeiston pajunköysi ympäri länttä: korkea-arvoisissa pesteissä työskentelevät mustat ja muslimit ovat kiintiörekryjä ilman meriittejä. Perusteluja ei tarvita, ihonväri kertoo kaiken. Taustalla on halu istua itse hallituksissa ja johtoryhmissä vailla pelkoa, että muualta tullut osaaja ajaa ohi.

Ennen ennakkoluulot toimivat niin, että epäonnistues­saan muslimi edusti kaikkia muslimeita ja onnistuessaan hän oli ryhmässään poikkeus. Nyt emme edes onnistuessamme ole onnistuneet oikeasti. Vaikeaa on!

Etniset vähemmistöt harvoin hyötyvät kulttuurisodista. Häviäjä on aina Nasima, omin avuin kunnes toisin todistetaan asemaansa noussut tolkun ihminen, joka ei pyydä osakseen erityiskohtelua, muttei myöskään voi sanoa kiihkeimmille DEI-intoilijoille, että parasta liittolaisuutta olisi, jos voisitte hieman chillata.

On nöyryyttävää olla ”syypää” sille, että herrat kabineteissa julkaisevat yhteiskuvia, joissa heristävät sormea tuhmia puhuneille rasseille. Kaikki kun tietävät, että mitä tahansa saa sanoa – ja sanotaan. Eihän ole olemassa poliitikko Peltokangasta ilman Razmyaria, vaikka Razmyar on olemassa ilman Peltokangasta.

Razmyar on symboli niin puolustajilleen kuin vastustajilleen, halusi tai ei. Samalla hallituksessa jo istuu uskontoa nimessään kantava puolue, josta kukaan ei ole huolissaan.