Mopoturmasta ennakkotapaus
Oikeudessa ei tiettävästi ole annettu tuomioita tapauksissa, joissa poliisi on kiilannut jonkun tieltä.
5
MIN
Poliisin tekemässä mopon kiilaamisessa on ennakkotapauksen piirteitä, oikeusoppineet arvioivat Suomen Kuvalehdelle.
Paljon huomiota saanut onnettomuus sattui 8. elokuuta Tuusulan Palkkitiellä. Lyhyen takaa-ajon päätteeksi poliisiauto kiilasi 15-vuotiaan pojan ulos tieltä. Poika ajoi viritetyllä mopolla, josta puuttui rekistelikilpi. Mopo osui verkkoaitaan ja sitä kannattelevaan tolppaan.
Ylen verifiointitiimin mukaan vauhtia oli törmäyshetkellä noin 90 kilometriä tunnissa. Poika kertoi Helsingin Sanomien mukaan, että mursi jalkapöytänsä ja viisi luuta kädestään.
Pahemminkin olisi voinut käydä: aidan takana oli metallinen kontti.
Helsingin poliisi tutkii poikaan kohdistuvia epäilyjä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja ajoneuvorikkomuksesta.
Valtakunnansyyttäjän poliisirikosyksikkö tutkii puolestaan poliisia epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. 27-vuotias naispoliisi on siirretty tutkinnan ajaksi pois liikenteenvalvontatehtävistä.
Poliisin voimankäyttövaltuudet perustuvat poliisilakiin ja sisäministeriön täsmentäviin asetuksiin. Niiden mukaan kiilaaminen on yksi mahdollinen keino pysäyttää ajoneuvo.
Oikeustieteen tohtorit Henri Rikander ja Mika Sutela julkaisivat vuonna 2022 tutkimuksen poliisien pakkopysäytyksiin liittyvästä harkinnasta. Siinä kerrotaan, että poliisin menettelystä pakkopysäytystilanteissa ei tiettävästi ole annettu langettavia tuomioita, saati edes arvioitu tieltä suistamiselta edellytettävää säädöspohjaa.
Kun Tuusulan tapaus todennäköisesti päätyy oikeuteen, sen päätös linjaa sallitun voimankäytön rajaa takaa-ajotilanteessa, Rikander sanoo Suomen Kuvalehdelle.
”Samalla arvioidaan, onko pakkopysäytyksiin liittyvä sääntely tällä hetkellä riittävän tarkkaa ja onko takaa-ajaneella poliisilla ollut riittävä tietoisuus siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.”
Poliisin voimankäytössä tulee aina soveltaa tilannekohtaista harkintaa. Voimankäyttö ei voi olla rajatonta suhteessa sillä saavutettavaan hyötyyn.
Tehtävää suorittaessaan poliisilla on aina myös velvollisuus huomioida voimatoimien vaikutus niiden kohteeseen ja erityisesti sivullisiin. Tehtävän suorittamista ei saa ylikorostaa ja siitä voi myös luopua tai siirtää toteuttamista myöhemmäksi.
Pakkopysäytykset tulisi tehdä tavalla, joka takaa kaikkien turvallisuuden. Tämä edellyttää esimerkiksi ajoneuvojen kokoeron, jahdattavan kuljettajan iän, sekä ajoympäristön huomioimista.
Tuusulassa poliisi vaaransi alaikäisen pojan terveyden ja jopa hengen selvittääkseen rikoksen, josta saa korkeintaan sakkoja. Rikander pitää poliisin toimintaa ”ylilyöntinä”.
Autoa ajaneen poliisin toiminnan lisäksi oikeusprosessissa arvioidaan myös, miten tilannetta on johdettu.
”Poliisin toiminnan tulee aina olla johdettua. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tilannetta johtava poliisi asettaa etukäteen reunaehdot sille, miten toimitaan mahdollisessa takaa-ajotilanteissa”, Rikander sanoo.
Oikeus on arvioinut tapauksia, joissa siviilihenkilö suistaa toisen ajoneuvon tieltä.
Vuonna 2018 Rovaniemen hovioikeus tuomitsi miehen kuuden vuoden vankeuteen tapon yrityksestä ja muista pienemmistä rikoksista. Hän oli suistanut moottoripyöräpoliisin tieltä takaa-ajotilanteessa.
Tuomittu mies oli paennut poliisia mönkijällä noin 85 kilometrin tuntivauhdilla ja törmännyt kahdesti vierellään ajaneeseen tunnukselliseen poliisimoottoripyörään.
Pyörä törmäsi sillankaiteeseen ja poliisi sai henkeä uhanneen päävamman, vaikean oikean käden vamman ja avomurtuman. Mönkijäkuskin veressä oli ajon aikana muun muassa amfetamiinia.
Kemi-Tornion käräjäoikeus katsoi miehen syyllistyneen murhan yritykseen. Oikeus katsoi, että mönkijäkuskin ”on täytynyt pitää moottoripyöräpoliisin kuolemaa edellä kuvatun menettelyn varmana tai varsin todennäköisenä seurauksena”.
Ensimmäinen tuomio oli kaikkiaan 9,5 vuotta vankeutta.
Hovioikeus ei pitänyt mönkijäkuskin tekoa ”erityisen suunniteltuna tai harkittuna” tai ”kokonaisuutena arvioiden törkeänä” sellaisella tavalla, joka täyttäisi murhan tunnusmerkistön. Siksi rikosnimikkeeksi muutettiin tappo.
Korkein oikeus arvioi vuonna 2004 tekemässään ratkaisussa kahden auton takaa-ajoa, jossa jahtaajan toiminta johti takaa-ajettavan auton matkustajan kuolemaan. Aiemmin hovioikeus oli katsonut kuolemaan johtaneen törmäyksen johtuneen törkeästä huolimattomuudesta ja antanut tuomion kuolemantuottamuksesta.
Korkein oikeus arvioi ajoneuvojen eroja, takaa-ajon vauhtia ja kestoa sekä ”hyökkäävää” luonnetta. Oikeuden mukaan takaa-ajaneen auton kuljettajan on täytynyt pitää ”varsin todennäköisenä”, että jahdattu auto suistuu tieltä. Takaa-ajon analyysin myötä tuomio koveni tapoksi.
Miksi poliisin tieltä kiilannut siviili saa syytteen murhan tai tapon yrityksestä, mutta alaikäisen mopoilijan tieltä kiilannut poliisi syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vammantuottamuksesta?
Rikosten nimikkeitä selittää molemmissa tapauksissa poliisin virkarooli, Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander sanoo. Rikoslaki määrittelee virkatoimeaan suorittavan virkamiehen tapon murhaksi, kun rikos katsotaan tahalliseksi ja kokonaisuutena arvioiden törkeäksi.
”Sen sijaan poliisilla on laillinen valtuus tietyin edellytyksin pysäyttää ajoneuvo voimatoimin”, Melander sanoo.
Julkisuudessa olleiden videoiden perusteella hän arvioi kiilaamisen ”aika selkeäksi ylilyönniksi”.
”Jos mopon kiilannutta autoa olisi ajanut yksityishenkilö, ei ole täysin poissuljettua, että tekoa voisi arvioida tapon yrityksenä.”
Tilanteesta levinneiden videoiden perusteella poliisi raudoitti loukkaantuneen pojan ja laittoi tämän autoon.
Ambulanssihenkilökunta tutki hänet kilometrin päässä törmäyspaikalta pian tapauksen jälkeen.
”Poliisilaki velvoittaa järjestämään voimatoimien seurauksena vammoja saaneille viivytyksettä lääkärin apua. Videoiden perusteella näyttää selvältä, että ambulanssi olisi pitänyt kutsua onnettomuuspaikalle”, Melander sanoo.
Tuusulan tapauksesta tekee poikkeuksellisen myös siitä julkisuuteen saatu runsas kuvamateriaali. Rajujen kiilausvideoiden rinnalla nettipoliisi Daniel Kalejaiyen ja tutkinnanjohtaja Juha Åkermanin puheet poliisiauton ja mopokuskin ”kontaktista” kuulostavat siloittelulta.
Poliisibarometrin mukaan suomalaisten luottamus poliisiin on ollut pitkään huippuluokkaa. Sakari Melander katsoo, että siitä on syytä pitää kiinni.
”Tilanteessa jossa luottamus on saanut kolauksen, poliisin kannattaisi välttää ilmaisuja, jotka ovat tulkittavassa vähättelemiseksi.”