Kaunista lausetta synkästä aiheesta
Julija Iljuhan novellit Ukrainan sodasta ällistyttävät ja koskettavat, Markus Ånäs kirjoittaa.
2
MIN
Yksi Tuntemattoman sotilaan kuuluisimmista kohtauksista ei piirry Väinö Linnan kirjan sivuilta. Filmatisoinnin näky Åke Lindmanista raahautumassa haavoittuneena öisessä kaatosateessa kohti itsemurhaa on syöpynyt suomalaiseen kollektiiviseen alitajuntaan.
Kohtaus tulee mieleen, kun lukee Julija Iljuhan tekstiä äidistä, jonka poikaan on osunut kranaatinsirpale tämän juostessa ilmasuojaan maakellariin.
Nainen ei voinut edes huutaa, vain vaikeroida, ikään kuin hän olisi ollut heistä se, johon oli osunut, ja raapi kynsillään jäistä maata.
Iljuha on runoilija, proosakirjailija ja toimittaja, joka on syntynyt Harkovassa 1982. Minun naiseni on alle satasivuinen jättiläinen, tinkimätön novellikokoelma sodan julmuudesta. Teos voitti BBC:n Book of the Year -palkinnon vuonna 2024.
Kertomuskokoelman naiset elävät ja kuolevat Ukrainassa, jossa rintamalinjaa ei ole. Sota koskettaa kaikkialla, ja se ”löyhkää” venäläiseltä maailmalta. Russki mir on käsite, jonka koskemaksi kukaan ei halua joutua. Ukrainassa se on niittänyt tuhoa jo sukupolvien ajan.
Minun naiseni on teos, jonka kaltaista ei Suomessa olisi voitu Kekkosen aikaan julkaista. Selväsanainen teksti on niin täynnä avointa vihaa Venäjää kohtaan.
Nyt hän tiesi, että kaikki paha asuu naapurimaan synkkyydessä, yksi kirjan naisista näkee. Toinen pyytää kirjeessään kuolemaa viholliselle kuolleiden, elävien ja vielä syntymättömien nimessä. Eräs vaatii silmää silmästä, hammas hampaasta, kättä kädestä, jalkaa jalasta, päätä päästä – ”sataa heidän elämäänsä yhdestä Ukrainan asevoimien pyhimyksestä”. Oikeasti hän uskoo vain omiin asevoimiin.
Kirjan taustalla on suosittu sosiaalisen median päivitys. Iljuha kertoo esipuheessa pelästyneensä, kun sota kiihtyi täyteen mittaansa vuonna 2022.
Pari päivää ensi-iskun jälkeen rintama vakiintui, ja hän kirjoitti sosiaaliseen mediaan uskovansa Ukrainan puolustusvoimiin niin paljon, että meni nukkumaan ilman pikkuhousuja.
Päivitys taustoitetaan kirjassa: on ahdistava ajatus, että vihollinen löytäisi ruumiin alastomana.
Minun naiseni on ällistyttävä ja koskettava kirja. Iljuha kirjoittaa kaunista lausetta synkästä aiheesta. Vain itsensä täysin kivettänyt selviää näistä sivuista ilman kyyneleitä.
Aula & Co -kustantamo ilmoittaa lahjoittavansa osan kirjan myynnistä Ukrainan naisille.
Julija Iljuha: Minun naiseni. Suomentanut Maija Harju. 91 sivua. Aula & Co, 2026.