Mikä estää

Kihelmöivän rehellinen The Invite on vuoden parhaita elokuvia, Kalle Kinnunen kirjoittaa.

elokuva
Teksti
Kalle Kinnunen
2 MIN

Neljän näyttelijän kiivastahtinen kamarikomedia The Invite on vuoden parhaita elokuvia. Ohjaaja Olivia Wilde onnistuu kuljettamaan kolmeen huoneeseen sijoittuvaa yhden illan tarinaa sellaisella kuplivuudella, ettei tila käy ahtaaksi. Päinvastoin, katseen toivoo menevän aina vain lähemmäs, mikä myös toteutuu.

Sanfranciscolaiset Angela ja Joe saavat kotiinsa vieraiksi yläkerran rennon pariskunnan Pinan ja Hawkin. Musiikin lehtori Joe suhtautuu heihin kiusallisen piikikkäästi, kuten kai kaikkeen muuhunkin maailmassa. Tunnelman rentoutuessa etiketti murtuu. Vallan ottavat uteliaisuus ja seksuaaliset jännitteet. Pina ja Hawk pahoittelevat alas kantautuneen häiritsevän melun syytä: heillä harrastettiin ryhmäseksiä. He kutsuvat Angelan ja Joen mukaan intiimiin kokeiluun.

Uusien naapurien vapautunut maailma on kaavoihinsa kangistuneelle parille yhtäkkiä valtavan puoleensavetävä. Tukahdutetut halut nousevat pintaan.

Yhdysvaltalaiseksi elokuvaksi The Invite lähestyy erilaisia suhdemuotoja ja elämäntapoja ilahduttavan moralisoimatta. Rehellinen puhe himosta ei uhkaa ydinperhettä, vaan paljastaa kipukohdat Angelan ja ­Joen suhteessa. Eikä kihelmöivä tunnelma romahda fokuksen kääntyessä katkeruuksiin, jotka voivat salakavalasti ottaa ohjat keskiluokkaisessa ja varhaiskeski-ikäisessä ­näennäisen hyvässä elämässä.

The Invite on omistettu Diane Keatonille, jonka roolityöt olivat 1970-luvulla Woody Allenin elokuvien sydän. Selvää allenmaisuutta on Seth Rogenin roolissa neuroottisena Joena, joka on tarinan vastahankaisin ja käpristynein hahmo. Allen oli aikoinaan liki synonyymi rouhealle amerikkalaiselle ihmissuhde-elokuvalle, mutta hän ei suonut mieshahmoilleen mahdollisuutta kehittyä ihmisinä. The Inviten eetos on toisenlainen, toiveikkaan humanistinen tai feministinen. Keatonille kunniaa tekee myös naishahmojen moniulotteisuus.

Asetelmassa on farssin ainekset, mutta ohjaajana Wilde välttää karrikoinnit taitavasti. Hän myös itse näyttelee kulisseja­ ylläpitävää Angelaa hurjalla energialla. Seksologi Pína on Penélope Cruzin uran mehevimpiä englanninkielisiä rooleja. Edward Norton tyylittelee palomies Hawkista jämptisti sekä tyrkyn että sympaattisen. Voi vain ihmetellä, miksi häntä nähdään pääosissa nykyään niin harvoin.

Pohjana ovat katalonialaisen Cesc Gayn näytelmä Els veïns de dalt sekä hänen sen pohjalta ohjaamansa elokuva Sentimental (2020). Siitä on tehty paikallinen elokuvaversio myös Italiassa, Sveitsissä ja Ranskassa. 

Olivia Wilde: The Invite. Elokuvateattereissa 14.8. ★★★★