Valta, pelko ja houkutus

Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 4/2026.

Historian professori Markku Kuisma (s. 1952) on urallaan takonut jykeviä taloushistoriallisia tutkimuksia, paljon ja palkittuja. Emerituksena hän julkaisee nyt hivenen kapoisemman, vapaan ilmavasti pohdiskelevan Sodan yrityksiä -teoksen. Talouden ja politiikan verhotumpia kytkyjä hän toki pureksii tässäkin kirjassaan, etupäässä monialakartelli IG Farbenin roolia sotaa valmistelevassa natsi-Saksassa. Ja niihin aikoihin johtavia tilanteita konglomeraatin taustoissa ja omistuksissa.

”Eihän sota itsessään mitään luo, vaan pelkästään tuhoaa. Mutta se mobilisoi yhteiskuntia ja ohjaa tehokkaasti voimavaroja sodan yrityksille”, Kuisma tekee selväksi heti alkuun.

”Kaikkeen siihen on varaa mitä pystytään tekemään. Sellaista valtionvelkaa ei olekaan, joka pysäyttäisi sodan vaatimukset.”

Kolkkoon aihepiiriinsä nähden Kuisma kirjoittaa peräti – jos näin sopii sanoa – miellyttävän ihmisvetoisesti. Sellaiset termit kuin Zyklon B nostanevat lukijoissa lähinnä hyytäviä ennakkomielteitä, mutta Kuisma selvittää kiihkotta monen päähenkilön alkumotiiveja ja puhtoisia aikeita.

Kun vaikkapa Nobelilla 1918 palkittu saksanjuutalainen kemisti Fritz Haber (1868–1934) kehitti hyönteismyrkyn sekä typpilannoitteet mullistavan synteettisen ammoniakin, niin
jäikö hän pysyvään vastuuseen niiden tulevista jatkosovelluksista kaasukammioissa ja räjähdysainetuotannossa?

Siinäpä tieteen moraalinen dilemma, jo ennen Robert Oppenheimeria ja ydinaseen kehittäjiä. Ja edelleen yhtä ajankohtaisena kysymyksenä. Varmuuksia välttäen Kuisma tekee niin kuin tutkijan tuleekin: hän esittää kysymyksiä, kyseenalaistaa.

Kirjan pääkysymyksiä on, miten tulisi suhtautua tilanteissa, joissa valtaryhmä – tässä natsit – painostaa ja luo pelottavia uhkia suurliike-elämän tulevaisuudelle. Vetäytyä vai astua mukaan viettelysten vaunuun? Kieltäytyä vai mukautua?

Kuten Kuisma osoittaa, saksalaiset suurteollisuuspomot, igfarbenilaiset keulassa, eivät järin varhain lukeutuneet Hitlerin varmaan tukipiiriin. Ymmärtäviin luovijoihin monet, natsiaktivisteihin harvat. Tutkimuksista käy ilmi, että vasta 20. helmikuuta 1933 järjestetty Hitlerin ja Göringin tapaaminen bisnesparonien kanssa käänsi heidän peukalonsa lopullisesti ylöspäin.

Siitä pitäen oli symbioosi selvä, eikä rahasta ollut enää pula. Niin ei alun perin suinkaan ollut, Hitler ei ollut suurpääoman palvelukseensa poimima juoksupoika. Suuri viisas raha katsoi pitkään sivusta kunnes valitsi puolensa, mutta sitten kun valitsi, Saksan poliittisille valtaväylille jäi enää yksi puolue, kansallissosialistit.

Yksittäisiä bisnes- ja tiedemiehiä lähti tai pelastettiin maasta, mutta enemmistö siis siirtyi Hitlerin auliiksi auttajiksi. Ratkaisuissa sekoittui kimppu mutkikkaita motiiveja, eihän teollisuuseliitille ollut keskeistä itse Hitler vaan hänen lupaamansa hillittömät voitto- ja markkinanäkymät.

Kuisma esittelee etenkin Mertonin vaikutusvaltaista teollisuusdynastiaa, heidän Metallgesellschaft-luomustaan (MG) ja sen lähisiteitä IG Farbeniin. Juutalaisuudesta koitui paljon vaikeuksia Mertonien sukuhaarojen bisneksille, kuten kävi muillekin juutalaisomisteisille firmoille. ”Arjalaistamalla” 1930-luvun mittaan lukuisia yhtiöitä – käytännössä ne kaikki – natsihallinto konfiskoi suunnattomia varallisuuksia.

Teoksessa virittyy eräitä vahvoja lankoja Suomeen päin. Oli IG Farbenin intressejä ja suomalaisten omaa aloitteellisuutta. Suomessa Berliiniä kiinnosti kemian-, paperi- ja selluloosateollisuus ja tietysti nikkeli. Oma hurjanlainen lukunsa on Enso-Gutzeit ja pääjohtaja V. A. Kotilainen, joka perusti klooritehtaansa Ensoon itärajan tuntumaan – vastoin monien toiveita ja odotuksia.

Kuisma kirjoittaa sanoisiko esseistisesti, reippaasti assosioiden, paikoin poukkoillen. Toisinaan käy niin, että se massiivinen tietämys, johon hän tekstinsä pohjaa, ei kyllin yksinkertaisena välity
sivuilta. Ei hän kuitenkaan voi olettaa, että kaikki maallikkolukijat ovat yhtä syvästi perehtyneitä läntiseen 1800- ja 1900-lukujen talous- ja teollisuushistoriaan.

Opettavaisia ja jännittäviä kertomuksia, joka tapauksessa.

Markku Kuisma: Sodan yrityksiä. Suurteollisuus sodan palveluksessa. 267 sivua. Siltala, 2026.

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 4/2026. Kanava on Suomen Kuvalehden mediaperheeseen kuuluva mielipidelehti, jonka kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa näkemystä. Kanavan voit tilata täältä.