Vastaus tanssiinkutsuun
Juliette Binoche ohjasi dokumentin, joka vie luovan prosessin pyörteisiin.
4
MIN
Juliette Binoche tunnetaan yhtenä Ranskan kirkkaimmista elokuvatähdistä, mutta Espoo Ciné -festivaali esittelee hänet ohjaajana. Esikoiselokuva on dokumentti In-I in Motion, jossa Binoche tanssii.
Kaikki alkoi, kun Binoche kävi hierojalla. Su-Man Hsu on erikoistunut hoitamaan tähtiä. Yllättäen kesken hieronnan hän kysyi, haluaisiko Binoche tanssia. Hänen toinen asiakkaansa, tanssija Akran Khan halusi näytellä.
Bangladeshissa syntynyt brittiläinen Khan on tanssin kansainvälinen tähti, jonka Jungle Book Reimagined -esitys nähtiin kaksi vuotta sitten Helsingin juhlaviikoilla. Se perustui Rudyard Kiplingin klassikkoon Viidakkokirja.
Varhain urallaan Binochella oli rooli Jean-Luc Godardin Terve, Mariassa (1984). Läpimurto tuli Leos Caraxin Levottomassa veressä (1986). Hän on näytellyt myös muun muassa Krzysztof Kieślowskin, Olivier Assayasin, Abbas Kiarostamin ja Claire Denis’n elokuvissa.
”Vastasin tanssiinkutsuun kyllä. Olin utelias ja minua jännitti. Aluksi kävimme katsomassa Khanin esityksen, joka hypnotisoi minut. Aloin pelätä vasta pari vuotta myöhemmin, kun ryhdyimme todella tanssimaan”, Binoche muisteli keväällä Kööpenhaminassa CPH:DOX-dokumenttifestivaalilla.
Binoche (s. 1964) ja Akran Khan (s. 1974) laativat yhteisen esityksensä harjoittelemalla ja improvisoimalla yli puoli vuotta. Molemmat laativat sekä käsikirjoitusta että koreografiaa.
Ajatuksena oli yhdistää tarinan kerrontaa tanssiin. Teemana oli pariskunnan tunteet ja tarpeet.
Molemmat taiteilijat joutuivat haasteiden eteen. Niitä he tarjosivat myös itse toisilleen omilla rajoillaan. Binochelta puuttui fyysistä voimaa, jota tanssi vaatii. Khanilla taas ei ollut kokemusta näyttelemisestä. Myös heidän kulttuuritaustansa ovat erilaiset.
”Vaikeinta oli yhdistää kaksi taidemuotoa, fyysinen tanssi ja tunteiden näytteleminen”, Binoche sanoo.
”Se oli hyppy tuntemattomaan. Toki tanssi oli minulle fyysisesti haastavaa, mutta itsensä luovuttaminen ja puskeminen äärirajoille oli myös nautinnollista. Yritimme tavoitella jotain näkymätöntä, kätkettyä.”
Lopputuloksena oli esitys In-I, joka sai ensi-iltansa 2008 Lontoossa Britannian kansallisteatterissa. Sitä esitettiin eri puolilla maailmaa yli sata kertaa.
Binoche myöntää, että tanssipiireissä vastaanotto ei ollut yksimielisen myönteinen. Jotkut vierastivat kerronnallisuutta ja näyttelemistä tanssiesityksessä.
Hybridi ei aina olekaan aivan luonteva, mutta sellaista Binoche ja Khan halusivat kokeilla.
Binoche kokosi elokuvansa harjoitusten taltioinneista, joita oli 170 tuntia. In-I in Motion vie todella lähelle Binochen ja Khanin luomisprosessia.
”Siskoni Marion Stalens on dokumenttiohjaaja. Hän kuvasi harjoituksia ja esityksiä. Robert Redford näki esityksemme ja sanoi, että siitä pitää tehdä elokuva. 16 vuotta myöhemmin vietin paljon aikaa tietokoneen ääressä koostamassa sitä. Valitsin, mitä näytin. Se oli sitä ohjaamista.”
Binoche ei paisuttele rooliaan ohjaajana. Hän ei myöskään säästellyt itseään, kun valikoi otoksia.
On jännä katsoa, kun tähti yrittää kiepahtaa Khanin selästä lavasteseinän kautta ja epäonnistuu, putoaa kerta toisensa jälkeen.
Seinä on pelkistetyn lavastuksen isoin elementti. Sen suunnitteli Anish Kapoor, jonka näyttely on esillä Mäntässä Serlachius-museossa. Musiikin sävelsi Philip Sheppard.
”Oli kiinnostavaa viedä katsojat lähelle luovaa prosessia, joka on aina samea maailma”, Binoche sanoo.
”Ei siinä usein tiedä, mitä on tekemässä. Halusin löytää omat liikkeeni enkä vain jäljitellä Akramia.”
Harjoituksissa oli vähän väkeä, eikä kuvissa näy usein muita kuin Binoche ja Khan.
Kamera pääsee lähelle. Taiteen tekemistä on kuvattu harvoin yhtä intiimisti kuin In-I in Motion -dokumentissa.
Kuvataiteilijan tai kirjailijan työ ei ole kovin toiminnallista ja voisi näyttää elokuvassa tylsältä.
Sen sijaan kahden hengen tanssiesityksen harjoitukset ovat luomisprosesseina erittäin elokuvallisia. Ne ovat erittäin toiminnallisia, ja mukana on tanssijoiden vahva vuorovaikutus.
”Improvisoimalla sekä kirjoittamista että tanssia opimme tuntemaan toisemme”, Binoche sanoo.
”Tulemme eri aloilta ja olemme hyvin erilaisia. Minulla on kiihkeä temperamentti, ja Akram on harkitsevainen ja rauhallinen. Meillä oli paljon konflikteja, mutta nekin kuuluvat luomistyöhön.”
In-I-esityksen kierroksen jälkeen Binoche ja Khan eivät ole pitäneet yhteyttä kovin ahkerasti.
Toisinaan he käyvät katsomassa toistensa esityksiä ja saattavat tavata, jos ovat samassa kaupungissa.
Mitä urakasta sitten jäi käteen Binochelle?
”Tanssissa on pitkälti kysymys kontrollista, liikkeiden oppimisesta ja ruumiin hallinnasta. Omien pelkojen kohtaaminen ja hyväksyminen ilta toisensa jälkeen antoi lopulta uutta asennetta pelkoa kohtaan – ja voimaa. Se oli vapauttavaa.”
Juliette Binoche: In-I in Motion. Espoo Ciné -festivaali (Louhisali, Espoon kulttuurikeskus) 30.8.