Älä sano mitään

Kaikkea, mitä sanot, voidaan ja tullaan käyttämään sinua vastaan. Virke on tuttu amerikkalaisten tv-sarjojen pidätystilanteista, mutta se sopisi myös ohjeeksi työvoimaviranomaisen kanssa asioivalle.

Tätä ohjetta osa työttömistä ilmeisesti jo soveltaa. Heinäkuussa Yle kertoi, että työttömät tekevät vapaaehtoistöitä salaa, koska pelkäävät menettävänsä tuet.

Pelko ei ole turha, vaikka periaatteessa ilmaisen vapaaehtoistyön tekeminen on sallittua myös työttömille.

Helsingin Sanomat kirjoitti toukokuussa muusikosta, joka oli soittanut kolme ilmaiskonserttia kirjastoissa. Kun hän mainitsi tästä työvoimaviranomaiselle, hänet merkittiin yrittäjäksi. Työttömyystukea ei maksettu.

Kun muusikko myöhemmin vakuutti viranomaiset siitä, ettei ole yrittäjä, hän sai tukea. Samalla hän lopetti vanhuksille soittamisen seniorikeskuksessa, jotteivät ilmaiskonsertit antaisi aihetta tukien katkaisuun.

Jutussa Roihuvuoren seniorikeskuksen kulttuuriohjaaja kertoi, että etenkin maahanmuuttajat haluaisivat tehdä vapaaehtoistyötä. Ulkoiluttamalla vanhuksia kerran viikossa riskeeraa kuitenkin tukien menettämisen.

Jos on aiemmin työskennellyt esimerkiksi hoitoalalla, vapaaehtoistyö voidaan tulkita palkattomaksi työksi ja tukien maksu keskeyttää.

Vaikeneminen on todellakin kultaa. Tätä ei tiennyt näyttelijä Seidi Haarla, joka möläytti työkkärille tehneensä selftapen. Selftapet ovat näytevideoita, joilla haetaan töitä esimerkiksi elokuvatuotannoista. Siis käytännössä näyttelijän työhakemuksia.

Haarla kertoi Hesarille, että maininta selftapesta oli johtanut monen kuukauden tukikarenssiin. Hänhän oli näyttelijä. Selftapessa hän näytteli. Siis viranomaisten mielestä työllistyi ammattiinsa.

Työtön graafikko puolestaan lipsautti viranomaiselle, että hänellä oli Amazonissa myyjätili. Sen kautta hän toivoi voivansa joskus tulevaisuudessa myydä jokusen t-paidan. Haiskahti yrittäjyydeltä. Seurasi tukien keskeytys ja selvityspyyntö.

Aina ei auta sekään, että on hiljaa selftapeista tai ­t-paitahaaveista. Kun viranomaiset selvittävät ihmisen oikeutta tukiin, he hyödyntävät myös kansalaisten ilmiantoja tavalla, jota työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen kuvasi Ylelle ”vastenmieliseksi”.

Myös some-tilejä syynätään. Instagramia tutkinut viranomainen on tehnyt tulkinnan, että muutaman kirjansa kirppishengessä kaupannut työtön oli ammattimainen kirjamyyjä.

Jokainen tapaus on tietysti aina vain yksittäista­paus. Mutta kun niitä kuulee tarpeeksi monta, ei ole helppo suhtautua työvoimaviranomaisiin ihmisinä, jotka yrittävät auttaa. Muodostuu mielikuva ihmisistä, joita pitää varoa.

Työttömien kohdalla aktiivisuutta pidetään erityisenä hyveenä. Sipilän hallituksen työttömyysturvauudistus sai aikoinaan nimen aktiivimalli. Tämän hallituksen kaudella lisättiin työttömille aktivointijakso.

Aktiivisuuden vaatimus on ymmärrettävä, mutta todellisuudessa työttömän aktiivisuus on riski. Turvallisempaa on istua kotona valmiudessa olemaan ”työmarkkinoiden käytettävissä”.