Harvojen salaisuus
Jos sota syttyy, miten käy suomalaisen taiteen? Tuhannet teokset ovat säilössä salaisesssa paikassa.
Helsingin ulkopuolella on salainen paikka, jossa on säilössä tuhansia taideteoksia. Sijainnin tietää vain harva. Konservaattorit ja museomestarit joutuvat käymään läpi Suojelupoliisin turvallisuusselvityksen saadakseen työskennellä siellä. Kyse on pitkäaikaissäilytystilasta, sen enempää ei voi kertoa. Tiedon leviäminen olisi turvallisuusriski.
Helsingin taidemuseon HAMin kokoelmaan kuuluu yhteensä vajaa 11 000 teosta. Varsinaisessa näyttelytilassa Helsingin Tennispalatsissa on esillä korkeintaan muutama kymmenen teosta kerrallaan. Kokoelmiin kuuluu lisäksi julkisia veistoksia sekä yli 2 000 teosta, jotka on talletettu kouluihin, kirjastoihin, virastoihin, terveyskeskuksiin ja kaupungintalolle.
”Teokset ovat laajasti esillä ympäri Helsinkiä”, HAMin kokoelmapäällikkö Anna-Kaisa Rastenberger sanoo.
Suurin osa on kuitenkin salaisessa säilytystilassa. Jos Suomessa syttyisi sota, siirrettäisiin tärkeimmät teokset sieltä vielä turvallisempaan säilytystilaan. HAM ottaisi käyttöön laatimansa arvoluokituksen, jossa määritellään absoluuttisessa hätätilanteessa kokoelman ensisijaisesti turvaan vietävät teokset.
Samanlainen turvaluokitus on muissakin museoissa, mutta perustelut sille, mikä teos on toista arvokkaampi, saattavat vaihdella. Niitäkään ei saa kertoa julkisuuteen.
Myös käytännön asiat sanelevat evakuoitumistilanteessa paljon: mikä teos on käden ulottuvilla, kestää siirtämisen vaurioitumatta tai on sen kokoinen, että siirtäminen ylipäätään on mahdollista.
”Kyse on alle tunnin operaatiosta”, Rastenberger sanoo.
VENÄJÄN hyökättyä Ukrainaan Suomi alkoi valmistautua sotaan ostamalla aseita ja lisäämällä puolustusmenoja. Nyt keskustelua on virinnyt myös kulttuuriperinnön suojelusta.
Ukrainan ja Gazan sodat osoittivat, että sodassa tuhotaan tarkoituksellisesti esimerkiksi Unescon maailmanperintökohteita ja muuta kulttuurihistoriallisesti merkittävää taidetta ja arkkitehtuuria. Venäjä on tuhonnut kirkkoja, museoita, historiallisia rakennuksia ja arkeologisia kaivauksia.
Palestiinalaisen kansallisen identiteetin poispyyhkiminen on ollut vuosikymmeniä osa Israelin miehitystaktiikkaa.
Kulttuuriperinnön tarkoituksellinen tuhoaminen on sotarikos: siinä pyritään murtamaan vihollisen identiteetti ja henkinen vastarinta.
Erityisesti Haagin yleissopimus vuodelta 1954 velvoittaa suojelemaan kulttuuriperintöä aseellisten selkkausten aikana. Sen pohjalta Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) aktivoitui huhtikuussa.
Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie nimesi tuolloin kaksi uutta työryhmää, joiden tehtävä oli edistää kulttuuriomaisuuden turvaamiseen varautumista.
Seurantaryhmä hoitaa hallintoa. Asiantuntijaryhmää vetää Museovirasto. Siihen kuuluvat Kansallisarkisto, -kirjasto ja -galleria, saamelaismuseo Siida, kirkkohallitus, Puolustusvoimat sekä muita tahoja, jotka tekisivät yhteistyötä, mikäli Suomeen hyökättäisiin. Käytännön harjoitukset tositilanteiden varalle alkavat kesälomien jälkeen.
Taidelaitoksia koskee jo omatoimisen varautumisen velvoite sekä sekä pelastussuunnitelmien laatiminen, mutta muuttunut turvallisuustilanne on luonut painetta tarkempaan varautumiseen.
SEKÄ museovirastosta että OKM:stä nostetaan esiin viime vuotinen päivitys yhteiskunnalliseen turvallisuusstrategiaan.
”Henkinen kriisinkestävyys” nousi siinä ”timantin kärkeen”, siis huoltovarmuutta kuvaavan seitsenkulmaisen kuvion tärkeimmälle paikalle. Ennen timantin kärjessä komeili ”johtaminen”.
Kulttuurin merkitys kriiseissä on ymmärretty Suomessa entistä voimakkaammin, sanoo OKM:n kulttuuriasiainneuvos Eeva Teräsvirta. Kulttuuri on osa henkistä kriisinkestävyyttä.
”Pääsy kulttuuripalveluiden äärelle haastavina aikoina auttaa ihmisiä kestämään poikkeustilanteita ja toipumaan niistä”, Teräsvirta sanoo. ”Kulttuuri pitää toimintakykyisenä ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.”
HAMin Rastenberger on skeptisempi.
”Henkinen kriisinkestävyys voi tarkoittaa lähes mitä tahansa”, Rastenberger sanoo.
”Pelkään, että epävakaata maailmantilannetta käytetään pikemminkin syynä ajaa taiteen perustoimintoja ja -rahoitusta alas.”
Erityisesti pienempien museoiden riskianalyysien kolmen kärkeen ei kuulu sota vaan rahoitusriski, Rastenberger sanoo. Huoli siitä, ettei ole varaa ylläpitää tiloja, joita julkiset kokoelmat tarvitsevat.
Hän on kuitenkin iloinen, jos kulttuuri kuuluu myös turvallisuuspuheessa.
HAM on perustettu vuonna 1976, eli se on ollut olemassa ainoastaan rauhan aikana. Suomessa on kuitenkin kokemusta taiteen suojelemisesta myös silloin, kun tilanne on päällä.
Talvisodan aikana Havis Amandan ympärille pystytettiin puisia lautoja suojaamaan patsasta ilmahyökkäykseltä, Kolmen Sepän -patsas haudattiin hiekkakuoppaan Vantaalle ja Kansallismuseon ikkuna-aukot tukittiin hiekkasäkeillä.
Teoksia evakuoitiin kirkkoihin ja kellareihin, kokoelmia maaseudulle. Yhtä Albert Edelfeltin ja kahta Eero Järnefeltin maalausta erehdyttiin luulemaan freskoiksi, eikä niitä kannettu ulos palavasta Helsingin yliopiston päärakennuksesta Neuvostoliiton ilmahyökkäyksessä vuonna 1944.
2020-luvulla kulttuuriperintöä on jo paljon enemmän. Siksikin sen suojelemisessa on otettu askel eteenpäin.
Oikaisu: Juttua korjattu 19.7.2026 kello 15.45. Jutun aiemmassa versiossa puhuttiin virheellisesti Venäjän ilmahyökkäyksestä 1944, vaikka hyökkääjä oli Neuvostoliitto.