Ranskan paras

Tämän roolihahmon sisäisen elämän ymmärsin heti, Isabelle Huppert sanoo.

”Todellisuus, jossa hän elää, ei voisi olla kauempana omastani. Mutta näin selkeästi, miksi hän heittäytyy tähän suhteeseen.”

Elokuvassa Maailman rikkain nainen Huppert esittää Marianne Farrèrea, hyvin kapeassa sosiaalisessa piirissä elävää perijää. Hahmo perustuu Liliane Bettencourtiin, jonka asema ja nimi tunnetaan Ranskassa hyvin.

Huppertin, 73, taas tuntevat ainakin hänen kotimaassaan aivan kaikki. Takana on yli 50 vuoden elokuvaura, Oscar-ehdokkuus sekä kaksi Cannesin elokuvajuhlien parhaan naisnäyttelijän palkintoa.

Julkisuudessa väistämättä elävää suosikkinäyttelijää ja upporikkasta Bettencourtia yhdistää ainakin se, että he ovat jatkuvasti tietoisia katseiden kohteena olemisesta, eikö? Rinnastus saa Huppertin kuitenkin vain nauramaan.

”En olisi tullut edes ajatelleeksi tuollaista”, Huppert sanoo.

”Minun täytyy hyväksyä, että tällaisia vertauksia tehdään. Se kertoo, että ihmisillä on aivan väärät käsitykset näyttelijöistä. Vaikka olen niin sanotusti tunnettu näyttelijä, elämäni on aivan erilaista kuin hyvin varakkaan ihmisen arki.”

Etkö kuitenkin tule tunnistetuksi kadulla?

”Joskus, joskus en. Riippuu kadusta ja tilanteesta, siitä, odottavatko ihmiset näkevänsä minut. Mutta voidaan lähteä yhdessä kävelemään kaduille ja tekemään havaintoja”, Huppert sanoo.

Syy siihen, miksi meikkijätti L’Orealin perustajan tyttärestä Liliane Bettencourtista tuli kotimaassaan niin tuttu uutisnimi, on myös elokuvan tarinan aihe.

1990-luvulla Bettencourt oli tosiaan maail­man rikkain nainen. Seurapiirihahmo François-Marie Banierista tuli samoihin aikoihin Bettencourtin läheinen ys­tävä.

Hurmaavaksi kuvailtu Banier oli ykkössarjan julkkisten kaveri ja muun muassa Johnny Deppin tyttären Lily-Rosen kummisetä. Banier oli myös avoimesti homo.

Äitinsä omaisuudesta huolissaan ollut Françoise Bettencourt Meyers teki Banie­rista rikosilmoituksen 2007. Miehen laskettiin saaneen lahjaksi rahaa, muun ­muassa Picasson ja Mondrianin taidetta sekä vakuutuksia jopa miljardin euron arvosta.

Kuvio laajeni poliittiseksi skandaaliksi, kun myös presidentti Nicolas Sarkozya tutkittiin epäiltynä Bettencourtin heikkouden hyväksikäytöstä. Hänen epäiltiin saaneen rahaa poliittiseen kampanjointiin. Syytteitä ei nostettu.

Elokuva kertoo merkillistä tositarinaa hieman Succession-sarjaa muistuttavassa, mutta satiirisemmassa vireessä.

Koska valokuvaaja-kirjailija Banierin lähipiiriin on kuulunut Ranskan kulttuuri­elämän ja eurooppalaisten julkkispiirien kärkinimiä Yves Saint Laurentista malli Kate Mossiin, voisi ajatella roolin ottamisen olleen jossain määrin myös riski, ainakin ihmissuhteiden hygienian vuoksi. Banier-hahmo, elokuvassa nimeltään Pierre-Alain, on varsin epämiellyttävä onnenonkija.

Huppert kieltää riskin ykskantaan.

”Ehkä ohjaaja ja tuottaja joutuvat tuollaista miettimään. Näyttelijän työ on vaaratonta. Lasketteleminen on vaarallisempaa.”

Huppert tekee elokuvia hurjaa tahtia. Ensi-iltaan on odotettavissa iranilaisohjaaja Asghar Farhadin Parallel Tales. Se on uusi tulkinta Krystzof Kieslowskin teoksesta Lyhyt elokuva rakkaudesta. Alkuvuodesta maailmanensi-iltansa sai Ulrike Ottingerin The Blood Countess, jossa Huppert näyttelee vampyyriä. Ja hän on näytellyt pitkästä aikaa myös englanninkielisen roolin britti­trillerissä Lineage.

Pitkältä uralta näyttelijä ei halua nimetä omia suosikkiroolejaan.

”Elokuvat elävät omaa elämäänsä. En puutu siihen”, hän sanoo.

Maailman rikkain nainen ei ole tyypillinen Huppert-elokuva. Huumori on laveaa ja Marianne Farrèren hahmo on muuta kuin ne kylmäkiskoiset naiset, joita hän on palkituimmissa rooleissaan esittänyt.

”Tämä ei ole psykologinen draama, vaan keskellä on erityinen elämäntapa: rikas perhe ja heidän suuryrityksensä. Elämän moni­mutkaisuus kohtaa heidät suljetussa piirissä”, Huppert sanoo.

”Marianne on eksentrinen persoona, jonka tarpeisiin uusi tuttavuus vastaa.”

Laadusta Huppert antaa päätösvallan yleisölle.

”Elokuva on menestynyt erinomaisesti Ranskassa. Se siis liikkuu onnistuneesti draaman ja komedian välillä.”