Elämän käännekohta

Alun perin vuonna 2016 julkaistu Tytön tari­na on osa Nobel-palkitun Annie Ernaux’n tuotantoa, jossa kirjailija valottaa elämänkokemuksiensa kautta kulttuurisia normeja ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja.

Vuonna 1958 kirjailija oli 17-vuotias ja ensimmäistä kertaa poissa kotoa. Nuori Annie on täynnä elämänhalua ja seksuaalisia haaveita. Katolista koulua käyvältä maalaistytöltä puuttuu kuitenkin sosiaalinen pääoma, joka auttaisi häntä toimimaan kesäleiri­yhteisön normien mukaisesti.

Muistelma esittää ensimmäisen seksikerran elämän suunnan määrittäneenä käänteenä. Vaikka tyttö on halukas seksiin ­vanhemman leiriohjaajan kanssa, on tilannetta vaikea tulkita muuna kuin raiskauksena. Kokemus itse ei silti ole traumatisoiva, vaan sitä seurannut nolaaminen ja sosiaalinen ulossulkeminen. Annie ei ymmärrä, miksi hänen halukkuutensa tekee hänestä muiden silmissä ”aivottoman pikku luntun”.

Jälkiviisaana Ernaux pystyy näkemään hänelle syötetyn häpeän historiallisessa viitekehyksessään: ”Pitääkö minun kirjoittaa, että kymmenen vuotta ennen toukokuun -68 vallankumousta olin seksuaalisen vapautumisen urhea edelläkävijä?”

Toisaalta naisen ruumiin kontrollointi ei ole jäänyt menneisyyteen: ”Joka päivä kaikkialla maailmassa seisoo miehiä ringissä naisen ympärillä valmiina heittämään ensimmäisen kiven.”

Vapaa seksuaalisuus on ollut, ja on usein yhä, miesten erioikeus. Mutta niin on kuoleminenkin. 17-vuotias Annie pitää luonnollisena sitä, että nuoret miehet lähetetään sotimaan Algerian itsenäistymispyrkimystä vastaan. Kotiin palaavat vaikenevat henkisistä haavoistaan. Välähdykset Ranskan poliittisesta historiasta osoittavat, että sukupuolia koskevat normit muovautuvat sosiaalisesti myös miesten osalta.

Tytön tarinan yhtenä aiheena on kokemuksen kirjallinen esittäminen. Kertovan minän etäisyys nuoruutensa minään on ajallisesti ja psykologisesti niin suuri, ettei tapahtuneesta ja sen raadollisista seurauksista voi kertoa suoraviivaisesti.

Pulman seurauksena minuus on halkaistava kahtia: on kertoja Ernaux sekä ”vuoden -58 tyttö”, jolle tapahtumat koituvat. Työskentelyprosessin selostus on yleensä keskinkertaisten kirjoittajien puiseva tapa luoda tekstiin sidoksia, mutta Ernaux’n meta­kirjalliset pohdinnat ovat kiinnostavia.

Tytön tarina on Ernaux’n suomennetuista teoksista parhaita. Tiukasti rajatun aiheen käsittelytapa on monisäikeinen, myös vallankäytön osalta. Ernaux’lle kynä on miekkaa mahtavampi: ”En kadehdi häntä, minä olen se joka kirjoittaa.” 

Annie Ernaux: Tytön tarina. Suomentanut Lotta Toivanen. 127 sivua. Gummerus, 2026.