Tuulivoimalat tukemaan puolustusta

Suomessa on herätty sodan uhkan todellisuuteen. Nato-jäsenyyden mukanaan tuomat vientimahdollisuudet ja puolustusinvestointien huomattava kasvutarve ovat aktivoineet uutta puolustusalan liiketoimintaa. Puolustusteknologioiden innovaatiosyklin nopeuttaminen on kriittisen tärkeää.

Suomen on pienenä kansantaloutena tehtävä investoinnit mahdollisimman tehokkaasti niin, että niille saadaan paras kokonaistuotto. Tämä voidaan saavuttaa yhdistämällä eri hallinnon- ja toimialojen tarpeita laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Investointeihin voidaan samalla hyödyntää paremmin yksityistä pääomaa.

Puhutaan kaksikäyttöratkaisuista, joissa innovaatiot vahvistavat esimerkiksi tuulivoiman ja aluevalvonnan, linnoittamisen ja droonitorjunnan yhteentoimivuutta.

Kiristynyt turvallisuustilanne sekä droonien voimakas yleistyminen sodankäynnissä asettavat uusia vaatimuksia aluevalvonnalle sekä rauhan että kriisien aikana.

Aluevalvontajärjestelmän tulee saavuttaa jatkuva kyky havaita miehittämättömät laitteet ilman katveita. Tämä on nykyisellä ilmasta käsin tapahtuvalla havainnoinnilla kallista ja tehotonta.

Toisaalta suunnitellut matalavalvontajoukot pystyvät toimimaan vain rajatulla alueella ja vain sodan aikana. Tarvitaan uusia ajatuksia, jotka toimivat kaikissa olosuhteissa. Tuulivoimalat voivat tässä toimia osana ratkaisua, eivät enää osana ongelmaa.

Tuulivoimaloiden hyödyntäminen sensorialustoina sekä ankkuridroonien tukiasemina toisi kyvyn havaita lähestyvät droonit jopa 100 kilometrin päästä. Tämä mahdollistaa torjuntastrategian suunnittelun ja toteutuksen tehokkaasti droonikilven avulla.

Lopputuloksena on kustannustehokas ja kattava droonien varoitus-, valvonta-, seuranta- ja torjuntajärjestelmä.

Tuulivoimaloihin ja drooneihin sijoitettu valvontaverkko parantaisi myös merkittävästi ilmavalvonnan ja puolustuksen jatkuvaa tilannekuvaa. Samalla tuulivoimaloiden aiheuttama tutkavälke suojaisi omia hävittäjiä vastustajan tutkaukselta.

Suomen siirtyessä pois kaasun ja öljyn käytöstä teollisuudessa sähkön tarve nelinkertaistuu. Maamme merkittävä kasvupotentiaali tulevaisuudessa perustuu edulliseen uusiutuvaan sähköön ja biohiilidioksidiin. Valtaosa EU:n biohiilidioksi­dista syntyy Suomessa ja Ruotsissa.

Suomen biohiilidioksidista puolet tuotetaan itäisen Suomen sellutehtaissa. Polttoaineiden ja kemikaalien valmistus pitää tehdä lähellä hiilidioksidin lähteitä. Tarvittavien sähköenergiamäärien siirtäminen Suomen halki ei ole kokonaistaloudellisesti järkevää.

Tuulivoiman tuotanto painottuu liiaksi länteen, mikä synnyttää haitallisen epätasapainon sähkömarkkinalle ja estää teollisuuden investoinnit itäiseen Suomeen. Tämä edelleen heikentää energiajärjestelmän kriisinkestävyyttä.

Itäisen Suomen tuulivoiman rakentamista on torjuttu vuosikymmenet vedoten tuulivoimaloiden aiheuttamaan haittaan aluevalvonnalle. Nykyisiin tutkiin perustuva ilmavalvonta ei kuitenkaan kykene havaitsemaan kuin pienen osan alueelle tulevista drooneista, koska ne lentävät matalalla.

Maata puolustetaan sen asukkaita ja tulevaisuuden kasvua varten. Siksi tuulivoiman sijoittamisen päätöksenteossa tulee erityisesti huomioida itäisen Suomen elinvoima. Uusia teknologioita hyödyntämällä tämä on mahdollista tehdä puolustuskykyä vaarantamatta. 

Kirjoittajista Harriet Lonka on kokonaisturvallisuuden ja resilienssitutkimuksen dosentti Kuopiosta, Petteri Laaksonen LUT-yliopiston tutkimusjohtaja ja tekniikan tohtori Rautjärveltä ja Jyri Kosola tekniikan tohtori Espoosta.