Tuomioistuimet suojelevat oikeusvaltiota

Euroopassa ja muualla tuomioistuimet ovat toistuvasti joutuneet poliitikkojen hampaisiin ratkaistessaan esimerkiksi maahanmuuttoon tai ympäristö- ja ilmastoasioihin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Hyökkäykset ovat kohdistuneet yksittäisiin tuomareihin, ja niiden tarkoituksena on ollut murentaa luottamusta tuomioistuinlaitokseen.

Suomessa tuomioistuimiin on kohdistunut hyvin vähän samankaltaisia hyökkäyksiä. Tuomioistuinten ja yksittäisen tuomarin riippumattomuutta on kuitenkin viime aikoina kyseenalaistettu hälyttävällä tavalla.

Uutisiin on noussut oikeusministerin ja kansanedustajien kommentit korkeimman oikeuden antamasta ratkaisusta, joka koski sitä, oliko kansanedustaja syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Tuoreimpana esimerkkinä on Helsingin käräjäoikeuden tekemä ratkaisu poliisin toimivallasta Elokapina-mielenosoituksessa, minkä jälkeen ratkaisun tekijästä muun muassa levittiin perättömiä väitteitä.

Oikeusvaltiossa tuomioistuinten tehtävä on valvoa, että lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta pysyvät perustuslaillisten reunaehtojen asettamissa raameissa.

Tuomioistuimet lisäksi varmistavat, että yksittäinen ihminen voi saada asiansa käsitellyksi puolueettomasti oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä.

Jos vallanpitäjät alkavat edellä kuvatuilla tavoilla horjuttaa luottamusta oikeuslaitokseen ja tätä kautta oikeusvaltiota yleisemminkin, yksi keino torjua tätä kehitystä on vahvistaa tuomioistuimia.

Perustuslain uudistaminen on tältä osin vireillä. Tarkoituksena on vahvistaa tuomioistuinten riippumattomuutta säätämällä perustuslakiin tarkemmin muun muassa ylimpien tuomioistuinten jäsenmäärästä ja ylimpien tuomioistuinten jäsenten nimitysmenettelystä.

Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että oikeudelliset keinot eivät yksin riitä oikeus­valtion tai tuomioistuinten riippumattomuuden vahvistamiseen, vaan myös kansalaisilla, poliitikoilla, suurella yleisöllä ja medialla on tässä ratkaiseva tehtävä.

Luottamus tuomioistuimiin on keskeinen edellytys tuomioistuinten aseman vahvistamisessa.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että ennen kuin vallanpitäjät alkavat murentaa tuomioistuinten riippumattomuutta, tuomioistuimiin kohdistuvaa luottamusta on jo horjutettu kyseenalaistamalla esimerkiksi yksittäisten tuomareiden ammattitaitoa tai vähättelemällä tuomioistuimen tulkintojen painoarvoa.

Suomalaisessa oikeusvaltiokeskustelussa on korostettu, että huolestuttuvia merkkejä ei ole ilmassa, mutta silti on syytä varautua mahdollisiin uhkiin ”hyvän sään aikaan”. Aiemmat hyökkäykset tuomioistuinten riippumattomuuteen ovat juuri näitä ensi merkkejä oikeusvaltion horjuttamisesta.

Tuomioistuinten ratkaisuista tulee tietenkin voida keskustella kriittisesti. On kuitenkin eri asia kohdistaa keskustelu ratkaisun perusteluiden oikeudellisen kestävyyden sijaan yksittäisen tuomarin ammattitaitoon tai tuomarin puolueettomuuteen – puhumattakaan siitä, että hänestä esitetään valheellisia väittämiä.

Erityisesti lainsäädäntövaltaa käyttävän kansanedustajan tai toimeenpanovaltaa käyttävän ministerin on ymmärrettävä asemansa ja kunnioitettava vallan kolmijako-oppia ja tuomioistuinten riippumattomuutta. 

Kirjoittajat Maija Dahlberg ja Maija Aalto-Heinilä ovat Itä-Suomen yliopiston tutkijoita, jotka saivat Suomen Akatemialta rahoituksen tutkimushankkeelleen ”Tuomioistuimet oikeusvaltion suojelijoina: Varhaiset merkit oikeusvaltioperiaatteen rapautumisesta ja uhkiin vastaaminen oikeudellisesta, filosofisesta ja poliittisesta näkökulmasta”.