Järjestöallergiaa

Toimittajilla taitaa olla allergia. Niin kovasti he karttavat tarttumista suomalaisen yhdistys- ja järjestökentän toimintaan.

Kesäkuussa sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps) tarjoili aihetta kultalautasella. Ei juuri kelvannut. Otsikoissa pyörivät lähinnä Rydman itse – toki syystä– ja hallituksen eripura.

Se on erikoista. Järjestöjen luulisi olevan journalistista herkkua: rahaa, valtaa ja kansalaisten toimintaa samassa, jännitteitä sisältävässä paketissa.

Suomalaisen kansakunnan rakentamisen juuret ovat Venäjän vallan aikaisissa salaseuroissa, mutta niistä on tultu kauas.

Nyt kansalaisyhteiskunta on rahoituksella sidottu julkiseen sektoriin ja monia toimia hoitavat palkatut ammattilaiset.

Säästökohujen ulkopuolella media käsittelee hämmentävän vähän työtä, jota yhdistykset ja järjestöt tässä yhteiskunnassa tekevät.

Keksin tähän kolme syytä, eivätkä ne ole kauniita:

Yhdistykset ja järjestöt ajavat omaa asiaansa – tietenkin, se on niiden tarkoitus. Aktivisteja, ei puolueettomia näkemyksiä, ajattelee journalisti.

Yhdistys- ja järjestötoimintaan liittyy paljon (liikaa) byrokratiaa, monimutkaisia rahoitus- ja yhteistyökuvioita. Siis paljon selvitettävää ja tuloksena kuiva juttu, joka ei kiinnosta ketään.

Kolmas ei päde kaikkiin yhdistyksiin ja järjestöihin, mutta moniin, etenkin sote-alalla: ne ovat naisten valtakuntaa. Puuh, kukkahattutätien puuhastelua, liian pieniä asioita ollakseen merkittäviä.

Yhdistykset todella tekevät usein pieniä ja varsin arkisia asioi­ta – sosiaalialalla juuri sitä ”kohtaavaa työtä”, johon Wille Rydmankin olisi valmis antamaan rahaa.

Mihin tosiaan tarvitaan järjestöjen järjestöjä kuten Sostea?

Sosten 240 jäsenyhdistysten listalta löytyy muun muassa Suomen Kylät ry. Kummastutti, joten soitin yhdistyksen puheenjohtajalle Arto Pirttilahdelle. Hän on keskustan entinen kansanedustaja, jolla on vankka yhdistystausta.

Pirttilahti kertoi tuoreen esimerkin: Käsityöalan yhdistys Taito Pirkanmaa sai rahoitusta vanhusten päivätoimintaan. Koska toiminta tarvitsi tilat sieltä, missä vanhukset ovat, ryhdyttiin yhteistyöhön kyläyhdistysten kanssa. Käsityöpajoja järjestettiin kylätaloilla.

Ilman isoja järjestöjä pienten olisi vaikea löytää toisensa. ”Yhteistyö pirstaloituisi.”

Juuri tällaisia asioita journalismin pitäisi avata. Järjestökentässä on varmasti parantamisen varaa, mutta jos toimittajat eivät ole kartalla, keskustelua vie Rydman.

Lue myös

• Kansainvälisten järjestöjen toiminta ei aina miellytä kuukausilahjoittajia. Moni suomalainen toimija taas nojaa valtion avun varaan. kansalaisjärjestöt

  Amnestyn Johansson: ”Joidenkin mielestä on tavattoman hauskaa, että hyvikset saavat turpaansa”

  13 MIN