Rahalla kesytetyt

Elokuun alussa Amnestylle vyöryi vihaviestejä ja lahjoittajia lähti. Yli 30 000 kuitenkin jäi. Moni suomalainen järjestö saa rahaa vain yhdestä lähteestä: valtiolta. Se voi tehdä niistä hallinnon jatkeita.

Paljonko Putin maksoi teille? Hienosti annoitte Venäjälle syötön lapaan. Hävetkää! Eilen loppui kymmenien vuosien tukeni Amnestylle!

Palaute Amnestyn Suo­men osastolle oli kiuk­kuista. Syynä oli Am­nes­ty Internationalin 4. elokuuta julkaisema raportti, jonka mukaan Ukrainan armeija on vaarantanut siviilien henkiä perustamalla sotilastukikohtia asutusalueille, kouluihin ja sairaaloihin.

Kuukausilahjoittajia lähti.

”Satoja”, sanoo ihmisoikeusjärjestön Suomen osaston johtaja Frank Johansson.

Johansson on nöyränä. Amnesty mokasi viestinnässä. Raportissa olisi pitänyt tuoda selvemmin esiin konteksti, Venäjän hyökkäyssota ja jatkuvat sotarikokset. Myös Ukrainan toimista olisi pitänyt kertoa enemmän yksityiskohtia.

Suomen osasto lähetti kirjeen tukijoilleen:

”Olet meille tärkeä, joten haluaisin, että harkitsisit vielä kerran.”

Vaikka lahjoittajien lähtö on vakava paikka, se ei vaaranna toiminnan rahoitusta.

Lähes 90 prosenttia osa Amnestyn varoista tulee yksityisiltä lahjoittajilta. Loput ovat testamenttilahjoituksia ja säätiöiden antamaa rahaa.

Säännöllisiä kuukausilahjoittajia on 33 000, satunnaisia lisäksi kuutisentuhatta. Tavallinen lahjoitussumma 15–20 euroa kuussa.

Suuri osa suomalaisista järjestöistä saa tulonsa kokonaan tai pääosin yhdestä lähteestä: valtiolta.

Amnesty sen sijaan ei juuri kelpuuta valtion rahaa. Se on koko kansainvälisen järjestön sääntö, sillä tavoitteena on pysyä puo­lueettomana.

Järjestön sääntöjen mukaan valtiolta voi hakea rahaa ainoastaan ihmisoikeuskasvatukseen. Suomessa mahdollisuutta on hyödynnetty harvoin, mutta tänä vuonna niin tehtiin. Suomen osasto sai Opetushallitukselta reilut 50 000 euroa, joilla tehtiin opettajille suunnattu koulutuspaketti suostumus­peräisestä raiskauslainsäädännöstä.

Muita valtion rahoituksesta kieltäytyviä järjestöjä Suomessa ovat Greenpeace ja Elokapinan taustayhdistys Elonvaalijat ry, jonka rahankeräyksiä on käsitelty myös oikeudessa.

Molemmat järjestöt ovat radikaaleja ja usein otsikoissa.

”Greenpeace ja Elokapina yrittävät estää venäläisen junan pääsyn satamaan Hangossa” (Ilta-Sanomat 12.4.2022).

”Greenpeacen aktivistit kiipesivät Helsingin päärautatieaseman katolle” (Iltalehti 5.5.2022).

”Elokapinan mielenosoittajien päälle ruiskittiin ulostetta” (MTV Uutiset 6.8.2022).

Myös Amnesty on paljon julkisuudessa, usein asiantuntijan ominaisuudessa. Sen raporteista tehdään uutisia, ja toisinaan sen toimia myös kritisoidaan niin Suomessa kuin maailmallakin.

Alkuvuodesta 2022 Israel hermostui, kun Amnesty totesi sen harjoittavan apartheidia palestiinalaisia kohtaan. Väite perustui laajaan raporttiin.

Suomessa ärsytti esimerkiksi syksyllä 2021 Amnestyn ja Ihmisoikeusliiton raportti, jonka mukaan oikeus riittävään elintasoon ei toteudu kaikilla suomalaisilla.

”Ihmisoikeusjärjestöt toimivat aiemmin poliittisten ihmisoikeuksien, sanan­vapauden ja mielipidevankien puolesta. Nyt järjestöt ovat laajentaneet toimintaansa taloudellisiin ihmisoikeuksiin. Se on vienyt ne kovin syvälle politiikan alueelle”, totesi Helsingin Sanomien pääkirjoitus (HS 1.9. 2021).

Myös Amnestyn kannanotot ilmastopolitiikkaan hermostuttavat. Järjestöä moititaan siitä, ettei se pysy lestissään eli keskity ihmisoikeusloukkauksiin.

Johanssonin mukaan järjestön ulkopuolella ajatellaan, että Amnestyn pitäisi vain ”sorkkia valkoisilla hansikkailla muun maail­man mutaa”.

Amnestyssä on kuitenkin linjattu, että ympäristöä ja talous- ja sosiaalioikeuksia on puolustettava. Jos ne eivät ole kunnossa, ihmisoikeudet tuskin toteutuvat. Jo vuodesta 2001 organisaation maajärjestöt ovat keskittyneet omien maidensa ihmisoikeusongelmiin.

Sitä ennen Suomen osaston toimisto oli lähinnä postikonttori, joka välitti paikallisosastoille kansainvälisen järjestön tietoja mielipidevangeista ja ihmisoikeusloukkauksista. Koko 2000-luvun järjestö on lobannut kunnissa, käynyt eduskunnassa kuultavana ja puhunut poliitikoille ja päättäjille.

© Heikki Saukkomaa / LK
© Antti Aimo-Koivisto / LK
Murrostorstai kokosi tuhansia työttömiä mielenosoitukseen Eduskuntatalolle 4. marraskuuta 1993. Greenpeacen aktivistit vastustivat Helsingin päärautatieasemalla 5. toukokuuta 2022 energian ostamista Venäjältä. Elokapinalaiset lukittautuivat ilmastopäätösten takia Valtioneuvoston linnan eteen lokakuussa 2021. © Markku Ulander / LK

Yhdistyksissä ja järjestöissä pitäisi kuulua kansalaisten ääni.

Valtio on halunnut vahvistaa sitä. Se jakaa vuosittain avustuksia niin sanotulle kolmannelle sektorille yli miljardi euroa. Tarkoitus on hyvä, kansalaisyhteiskunnan toimivuuden takaaminen ja sitä kautta demokratian edistäminen.

Yhä useampi järjestö on kuitenkin tullut riippuvaiseksi valtionavuista ja Veikkauksen rahoista. Rahoittajan toiveet ovat alkaneet ohjata toimintaa.