Selitys löytyykin ehkä taskusta
Syntyvyyden laskulla on tutkijoiden mukaan yhteyksiä älypuhelimiin, kirjoittaa Matti Kalliokoski.
Muistatko millaista oli vuonna 2007? Monille ikäluokille se oli viimeinen vuosi vanhaa hyvää aikaa.
Nokia oli matkapuhelimissa ylivoimainen markkinajohtaja. Metsäteollisuus vei paperia maailmalle. Julkinen talous oli ylijäämäinen.
Seuraavana vuonna tuli finanssikriisi ja alkoi pitkä paikallaan tarpomisen aika, jota toinen toistaan seuraavat kriisit ovat rytmittäneet.
Yhdysvalloissa vuosi 2007 oli jälkeenpäin katsoen syntyvyyden käännekohta. Aluksi laskulle oli tuttu ja turvallinen selitys eli synkkenevä taloussuhdanne. Uutta käännettä ylöspäin ei kuitenkaan tullut talouden kääntyessä kasvuun, vaan syntyvyyden alamäki alkoi levitä ympäri maailman.
Syntyvyyden laskua on selitetty monin tavoin, mutta aivan viime aikoina tutkijat ovat alkaneet havaita, että sillä on yhteyksiä älypuhelinten ja nopeiden mobiiliyhteyksien läpimurtoon.
Tutkimuksista ei piirry yksiselitteistä kuvaa, eikä monimutkaista ilmiötä yleensä voi selittää yhdellä tekijällä.
Vahvoja vihjeitä on kuitenkin tarjolla.
Syntyvyys on pudonnut jo vuosikymmeniä, mutta nyt ilmiö on muuttanut muotoaan. Aiemmin pariskuntien lapsimäärä kutistui, nyt pariskuntia ylipäätään muodostuu yhä vähemmän.
Yksittäiset tutkimukset eivät anna varmoja vastauksia, mutta arkihavainnot viittaavat samaan suuntaan: nuorten tavat kohdata toisiaan ovat muuttuneet.
Johtopäätöksiä on syytä pohtia jo nyt.
Väestörakenteen kehitystä on osattu ennakoida pitkään, mutta nopeasti laskeva syntyvyys on päässyt yllättämään myös ennusteiden tekijät. Suomessakin yhteiskunta muuttuu nyt oletettua nopeammin.
Jos kyse on digitaalisen murroksen seurauksesta, syntyvyyden romahdus ei ole vain talouskysymys. Trendiä ei muuteta perinteisellä perhepolitiikalla tai asuntopolitiikalla talkoojulistuksista puhumattakaan.
Moniin nuorten ongelmiin on tarjottu ratkaisuksi sosiaalisen median käyttökieltoa, mutta pitäisikö arkea helpottavien laitteiden käyttöä ryhtyä rajoittamaan myös täysi-ikäisiltä? Tuskin näemme sitä.
Menneisyydenkin ennustaminen tuntuu olevan vaikeaa. Jos vasta nyt alamme saada vihjeitä siitä, millaisia mullistuksia eri yhteiskunnissa tapahtui runsaat 15 vuotta sitten, kuinka hyviä olemme arvioimaan esimerkiksi tekoälyn tulevia vaikutuksia?
Vaikka siihen liittyvä kupla puhkeaisi, monia yllättäviä muutoksia kylvetään parhaillaan.
Tekniikan kehitys on tehnyt ihmiselämästä monin tavoin parempaa. Siksi sen ongelmia on vaikea nähdä ajoissa ja vielä vaikeampi niitä on korjata.
Jos meidän kuitenkin pitäisi uuden teknologian vyöryessä tehdä korjausliikkeitä, se ei ole helppoa.
Tutkimus on luonteensa takia väistämättä hidasta, poliittisten päättäjien kyky vastaanottaa tutkittua tietoa on silmin nähden vajavaista eivätkä ylikansalliset teknojätit taatusti helpolla luovu saavuttamistaan vahvoista asemista.
Seuraava sukupolvi kuitenkin kysyy, yritettiinkö varjopuolia edes pehmentää.