Tieteen kurittamisen seuraukset

Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 4/2026.

Brittiläinen tiedelehti Nature otsikoi tammikuun lopussa ilmestyneen arvionsa presidentti Donald Trumpin hallinnon ehdotuksista tieteen määrärahoiksi Yhdysvaltojen liittovaltion budjetissa vuodelle 2026: ”Lost science”.

Leikkauslistat olivat pitkiä ja vähennys- ja jäädytysehdotukset suuria. Tavoitteena oli supistaa muun kuin sotilaallisen tutkimuksen rahoitusta 35 prosentilla yhdessä vuodessa.

Toteutuessaan ehdotus olisi tarkoittanut palaamista tieteen liittovaltiolta saamassa rahoituksessa vuoden 1991 tasolle. Kongressi painoi kuitenkin jarrua. Osaan supistuksista kongressi suostui, mutta jättisupistuksilta vältyttiin. Taistelu silti jatkuu.

Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Trump ei osoittanut kiinnostusta tiedettä ja tutkimusta kohtaan. Ihmetys olikin suuri, kun uusi hallinto alkoi heti ensi töikseen kurittaa maan parhaimmistoon kuuluvia yliopistoja. Suurin osa niistä on yksityisiä, mutta voimakkaasti riippuvaisia liittovaltion rahoituksesta.

Yliopistoja syytetään antisemitismin ja juutalaisvastaisuuden sallimisesta kampuksilla, ”woke-ideologian” suosimisesta, sananvapauden rajoittamisesta sekä liittovaltion varojen väärinkäytöstä.

Yliopistot joutuivat palauttamaan satoja miljoonia dollareita liittovaltiolta saamaansa rahoitusta. Osana ”sovintoa” Columbian yliopisto palautti liittovaltiolle yli 200 miljoonaa, Brownin yliopisto 50 miljoonaa ja Cornellin yliopisto 30 miljoonaa dollaria.

Harvardin yliopistolta hallinto jäädytti vielä suurempia summia, mutta yliopisto ei antanut periksi vaan riitautti asian. Liittovaltion tuo- mioistuin katsoi syyskuussa 2025, että hallinnon yritys peruuttaa noin 2,2 miljardin dollarin rahoitus oli lainvastainen. Trumpin hallinto on puolestaan valittanut ylempiin oikeusasteisiin. Vastaavanlaisia riitoja on käynnissä lukuisia eri puolilla Yhdysvaltoja.

Elon Muskin johdolla vuonna 2025 aloittanut epävirallinen julkisen hallinnon tehostamis- ja uudistamishanke Doge (Department of Government Efficiency) on ilmoittanut leikanneensa toimintansa aikana liittovaltion menoja kymmenillä miljardeilla dollareilla. Kohteina on ollut myös suuri joukko tiedeorganisaatioita.

Doge on irtisanonut organisaatioiden henkilöstöä, vaihtanut johtajia, asettanut omia edustajiaan hallintoelimiin, vähentänyt rahoitusta sekä lopettanut ja keskeyttänyt ideologisin perustein lukuisia itselleen epämieluisia tutkimusprojekteja.

Vuoden 2026 budjetin käsittelyssä Trumpin hallinto kohtasi valtansa rajat.

Vuoden 2026 budjettiehdotuksessaan Trumpin hallinto kohdisti suhteellisesti suurimmat iskut kahteen Yhdysvaltojen tärkeimpään julkiseen tiederahoittajaan, Kansalliseen tiedesäätiöön (National Science Foundation, NSF) ja Kansalliseen terveysvirastoon (National Institutes of Health, NIH).

Tiedesäätiön budjetti oli vuonna 2025 noin 9,0 miljardia ja terveysviraston lähes 50 miljardia dollaria. Edelliseltä oli tarkoitus leikata vuonna 2026 lähes puolet ja jälkimmäiseltä noin 40 prosenttia.

Kansallisen terveysviraston juuret ulottuvat 1880-luvun loppupuolelle asti. Tiedesäätiö perustettiin vuonna 1950. Ne ovat omilla aloillaan maailman vanhimpia ja suurimpia valtiollisia tutkimusrahoittajia ja tärkeitä esikuvia tiede- ja teknologiahallinnon kehittämisessä eri puolilla maailmaa.

Kun Suomessa otettiin 1960-luvulla ensiaskeleita tiedehallinnon kehittämisessä, oppia haettiin tiedesäätiöstä sekä suoraan että Ruotsin kautta, joka oli jo ehtinyt pidemmälle amerikkalaisten oppien ja kokemusten hyödyntämisessä.

Suomessa Kansallista tiedesäätiötä vastaa Suomen Akatemia. Terveystieteisiin ja biolääketieteeseen keskittyneen terveysviraston lähin suomalainen vertaisorganisaatio on Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Erona on, että oman tutkimustoiminnan lisäksi Kansallinen terveysvirasto rahoittaa yliopistojen, muiden tutkimuslaitosten ja myös yritysten biolääketieteellistä tutkimusta. Se vastaa lähes kolmasosasta Yhdysvalloissa tehtävästä lääketieteellisestä tutkimuksesta.

Vuoden 2026 budjetin käsittelyn yhteydessä Trumpin hallinto kohtasi valtansa rajat. Kongressi (edustajainhuone ja senaatti) hylkäsi presidentin jättileikkaukset.

Tiedesäätiön ja terveysviraston, kuten useimpien muiden liittovaltion tutkimusorganisaatioiden, määrärahojen taso pysyi lähes ennallaan. Vuosi 2026 on näin periaatteessa turvattu. Amerikkalaisissa tiede- ja tutkijayhteisöissä vallitsee silti suuri epävarmuus.

Vastaiskuna tappioilleen Trumpin hallinto on hidastellut kongressin päättämän rahoituksen siirtoa tiedeorganisaatioiden käyttöön. Eikä ongelma rajoitu vain katkoksiin rahoituksen saatavuudessa. Toimeenpanovaltansa puitteissa presidentti mikromanageeraa toistuvasti tiedeorganisaatioiden johtamista ja hallintoa sekä rahoituksen määrää ja käyttöä.

Heti helmikuun alussa julkaistiin määräys, jolla on tarkoitus heikentää liittovaltion palveluksessa olevien työsuhteen suojaa. Määräyksen myötä aikaisemmin vakinaisessa työsuhteessa olleet työntekijät menettävät oikeuden saada ennen irtisanomista varoitus ja mahdollisuuden valittaa päätöksestä. Kaukana ei olla virkakieltojärjestelmän amerikkalaisesta sovelluksesta.

Tutkijavirta USA:han on hiipunut ja virta sieltä muualle kasvanut. Amerikkalaisten tutkijoiden muuttohalukkuus on lisääntynyt ja NSF:n ulkomaiset sisarorganisaatiot, Suomen Akatemia näiden joukossa, ovat käynnistäneet ohjelmia heidän houkuttelemisekseen.

EU:lla on 900 miljoonan euron Choose Europe -aloite, ja presidentti Emmanuel Macron lanseerasi helmikuussa Ranskan oman amerikkalaisille tutkijoille suunnatun Choose France -ohjelman.

Sotilaallinen tutkimus on Trumpin ykkösprioriteetti.

Yhdysvaltojen puolustusbudjetti on tänä vuonna runsaat 900 miljardia dollaria. Trump ilmoitti Truth Social -viestipalvelussaan tammikuussa haluavansa kasvattaa puolustusbudjetin 1,5 biljoonaan eli 1 500 miljardiin dollariin vuodelle 2027.

Merkittävä lisäys mahdollistaisi ”unelmien asevoimien” rakentamisen, hän hehkutti. Korotus on määrä kattaa tulleista saatavilla tuotoilla. Asevalmistajien osakekurssit reagoivat Trumpin puheisiin välittömästi.

Puolustusmenojen lopullinen taso on kongressin päätettävissä. Trumpin ehdotus on kuitenkin konkreettinen osoitus siitä, mikä on hallinnon ykkösprioriteetti.

Vain pieni osa puolustusmenoista suuntautuu tutkimus- ja kehittämistyöhön, mutta ei ole vaikea arvata, että myös liittovaltion tutkimus- ja kehittämistyön painopiste on ja tulee Trumpin kaudella enenevästi olemaan sotilaallinen tutkimus.

Trumpin hallinnon sotaministeriöksi nimittämän puolustusministeriön osuus liittovaltion tutkimus- ja kehittämistoiminnan noin 200 miljardin dollarin kokonaismenoista on nyt lähes puolet.

Edellä mainitut NIH ja varsinkin NSF ovat tähän verrattuna pieniä tekijöitä. Kansallisen terveysviraston osuus on noin 26 ja Kansallisen tiedesäätiön neljä prosenttia. Niiden väliin sijoittuvat energiaministeriö 12 prosentin ja Nasa kuuden prosentin osuuksilla. Nämä viisi vastaavat yhdessä yli 90 prosentista liittovaltion tutkimus- ja kehittämistoiminnan budjetista.

Sotaministeriön avoimesti saatavilla olevista asiakirjoista löytyy paljon tietoja sotilaallisen tutkimuksen strategisista painopisteistä. Joukossa on useita perinteisiä aloja, kuten ydinasearsenaalin modernisointi, hypersooniset aseet ja avaruus- ja ohjuspuolustus.

Jo ennen Trumpin kautta pidemmän aikavälin sotilaallisen tutkimuksen strateginen painopiste oli alkanut siirtyä moderneihin teknologioihin, joiden joukosta löytyvät muun muassa tekoäly, kyberteknologiat, autonomiset järjestelmät ja sensoriteknologiat. Näiltä ja vastaavilta aloilta löytynevät myös tulevaisuudessa liittovaltion koko tutkimus- ja kehittämisrahoituksen houkuttelevimmat hunajapurkit.

Teknologiajättien mielet muuttuvat ja takit kääntyvät.

Vielä 2010-luvulla Kalifornian Piilaaksossa, mistä useimmat nykyiset teknologiajätit ovat lähtöisin, yritykset suhtautuivat varauksellisesti sotilasteknologian kehittämisprojekteihin.

Piilaaksossa ei ole ylpeilty työskentelystä puolustusteollisuuden kanssa. Yritysten työntekijät ovat protestoineet herkästi, jos he havaitsevat merkkejä yhteistyöstä Pentagonin kanssa. Yrittäjistäkin useimmat ovat olleet poliittisesti liberaaleja eli demokraattien kannattajia ja tukijoita.

Brittitutkija Nick Srnicek kirjoittaa syksyllä 2025 ilmestyneessä kirjassaan Silicon Empires: The Fight for the Future of AI, että vielä vuoden 2024 alussa johtavat tekoäly-yhtiöt (OpenAI, Meta, Amazon, Anthropic, Google/Alphabet ja Microsoft) vastustivat tekoälytyökalujensa sotilaallista käyttöä.

Kahdessatoista kuukaudessa kaikki kuitenkin muuttui. Yhtiöt yksi toisensa jälkeen ovat peruneet aikaisempia ”ei-sotilaskäyttöön” -linjauksiaan ja solmineet innolla kumppanuuksia puolustussektorin kanssa.

Tekoäly-yhtiö Anthropicin Claude-tekoälymalli on ollut käytössä Pentagonin operaatioissa, mutta se ei ole sallinut mallin käyttöä täysin ilman ihmistä toimivissa automaattisissa aseissa eikä ihmisten massatarkkailussa.

Helmikuussa sotaministeri Pete Hegseth ilmoitti ohjeistaneensa Pentagonia luokittelemaan Anthropicin ”kansallisen turvallisuuden kannalta riskialttiiksi toimitusketjuksi”. Trump määräsi liittovaltion virastot luopumaan yhtiön teknologiasta ja haukkui vielä varmemmaksi vakuudeksi omalla sosiaalisen median kanavallaan Anthropicin johtajia ”vasemmistolaisiksi sekopäiksi”.

Anthropic on vienyt asian oikeuteen. Sen mukaan hallinto on rikkonut perustuslaillisia oikeuksia ja rangaissut yritystä sen poliittisista ja eettisistä näkemyksistä. Asiasta on jo ehditty tehdä keskenään ristiriitaisia päätöksiä. Osa päätöksistä sallii rajoitukset ainakin toistaiseksi.

Obaman ja Bidenin kausilla perustetut organisaatiot ovat Trumpin hampaissa.

Kansainvälisesti tunnetuimpiin Pentagonin tutkimusorganisaatioihiin kuuluu 1958 perustettu Darpa (Defence Advanced Research Projects Agency). Se syntyi niistä peloista, joita Neuvostoliiton vuonna 1957 laukaisema maata kiertävä satelliitti Sputnik herätti amerikkalaisissa.

Darpan budjettiin, joka on vuositasolla runsaat neljä miljardia dollaria, Trumpin hallinto ei kajonnut viimeisissäkään budjettiväännöissä.

Darpa on puolustustutkimuksen strateginen riskirahoittaja. Se käynnistää ja rahoittaa projekteja, ”joita kukaan muu ei vielä osaa eikä uskalla rahoittaa”. Tällaisia ovat olleet muun muassa sääsatelliitit, GPS, mikrotietokone, droonit, häiveteknologia, internet (Arpanet), ja yhtenä viimeisimmistä Modernan RNA-perustainen Covid-19-rokote.

Laitoksen toimintamalleja on kopioitu tai yritetty kopioida monissa maissa. The Economist kirjoitti 2021, että ”kasvava määrä hallituksia toivoo kykenevänsä kloonaamaan Darpan”. Sieltä ovat hakeneet oppia myös Ruotsin Vinnova ja Suomen Business Finland ja jo sen edeltäjä Tekes.

Darpa on nähty myös osoituksena siitä, että valtion aktiivinen teknologiapolitiikka voi mahdollistaa radikaalien innovaatioiden synnyn.

Demokraattipresidentit ovat kloonanneet Darpaa myös USA:n sisällä. Barack Obaman presidenttikaudella perustettiin Arpa-E vuonna 2009 uusien, koko energiajärjestelmää muuttavien energiateknologioiden kehittämiseksi.

Pandemiakokemusten ja biolääketieteen pullonkaulojen opettamina perustettiin 2022 terveysviraston yhteyteen Joe Bidenin aloitteesta Arpa-H kehittämään terveys- ja biolääketieteen korkean riskin ja tuoton läpimurtoja.

Samana vuonna perustettiin demokraattien ja republikaanien yhteistyönä Arpa-I edistämään infrastruktuurin (liikenne, logistiikka, rakennetut järjestelmät) modernisointia.

Toisin kuin Darpa, Arpat kuuluvat Trumpin hallinnon inhokkeihin. Se on ehdottanut Arpa-E:n rahoituksen supistamista viime vuoden 460 miljoonasta dollarista 200 miljoonaan dollariin vuonna 2026 ja Arpa-H:n määrärahojen leikkaamista 1,5 miljardista dollarista 945 miljoonaan dollariin.

Arpa-I:n vuoden 2026 rahoitus ja koko toiminnan käynnistyminen on vielä auki. Kongressi on näidenkin määrärahojen osalta kannattanut aikaisemman tason säilyttämistä, mutta lopputulos jää vielä nähtäväksi.

Trump ei kaihda puuttumista markkinoiden tai yritysten toimintaan.

Bidenin hallinto käynnisti 2020-luvun alussa neljä mittavaa tutkimus- ja teknologiapainotteista lakiin pohjautuvaa ohjelmaa.

Ne ovat vuosina 2021–2022 päätetyt infrastruktuuri- ja työllisyyslaki (IIJA), inflaation vähentämislaki (IRA) sekä Chips- ja tiedelaki (CSA). Pidempään voimassa ollut puolustustuotantolaki (DPA) antaa presidentille poikkeusvaltuuksia tuotannon ja toimitusketjujen nopeuttamiseen. Uudelle teollisuuspolitiikalle antoi tukensa myös enemmistö republikaanipuolueen kongressiedustajista.

Kongressi myönsi Bidenin hallinnon valmistelemalle monivuotiselle IIJA:lle 1,2 biljoonaa dollaria (1 200 miljardia). IRA sai kymmenelle vuodelle yhteensä noin 370 miljardia dollaria energia- ja ilmastohankkeisiin. Puolijohteiden tuotantoon ja tutkimukseen tarkoitetulle CSA:lle myönnettiin viidelle vuodelle 53 miljardia.

Kysymys on luultavasti suurimmasta Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen tehdystä ”teollisuuspoliittisesta” paketista. Sen osat ovat yhdessä ja erikseen vastauksia toimitusketjujen romahtamiseen, Kiinan teknologiseen nousuun, ilmastokriisiin, energiajärjestelmien haavoittuvuuksiin sekä geopoliittisiin kriiseihin ja sotilaalliseen kilpailuun.

Ohjelmia pidettiin varmoina merkkeinä uuden teollisuus- tai teknologiapolitiikan kauden alkamisesta Yhdysvalloissa. Hyvin nopeasti vastaavia ohjelmia ja muita teollisuuspolitiikan toimenpiteitä alettiin suunnitella ja käynnistää myös EU:ssa ja sen yksittäisissä jäsenmaissa.

Orpon hallituksen teollisuuspoliittinen strategia valmistui loppuvuodesta 2024. Se on yritys määritellä Suomen talouskasvun ja teollisuuden pitkän aikavälin suuntaa, ja yritykseksi se on jäämässäkin.

Trumpin hallinto pysäytti tai jäädytti heti presidenttikautensa alussa IRA-ohjelman ilmastolähtöisiä tukia ja apurahoja. Oikeusjuttujen seurauksena tuomioistuimet ovat määränneet osan rahoista maksettaviksi.

Trump kritisoi voimakkaasti myös CSA-ohjelmaa ja vaati jossakin vaiheessa sen pysäyttämistä kokonaan. IISA on päättymässä tämän vuoden loppupuolella, ja sen korvaaminen on iso poliittinen kysymys.

Näidenkin ohjelmien kohdalla Trumpin hallinto on joutunut nöyrtymään siihen, että liittovaltion määrärahoista päättää viime kädessä kongressi.

Republikaanienemmistöinen kongressi on tehnyt hallinnon pyynnöstä tai vaatimuksesta joitakin leikkauksia vuoden 2026 määrärahoihin, mutta yleisesti ottaen heikennykset ovat kaikkien Bidenin perustamien ohjelmien kohdalla jääneet toistaiseksi pyyntöjä pienemmiksi.

Trump ei ole Ronald Reaganin kaltainen oikeistorepublikaani. Hän ei kaihda puuttumista markkinoiden eikä yksittäisten yritysten toimintaan. Hän haluaa minimoida valtion koon, mutta samalla vahvistaa valtion ja omaa rooliaan elinkeinoelämän ohjaamisessa.

Hänen teollisuuspolitiikkansa välineitä ovat tullit, kauppatase, fossiiliset polttoaineet, ydinenergia, puolustus- ja turvallisuusteollisuus sekä kriittiset mineraalit ja materiaalit.

Elokuussa 2025 Trump teki yllättäen vihamielisen nurkanvaltauksen hankkiutumalla teknologiayhtiö Intelin suuromistajaksi. Hän luonnehti paljon keskustelua herättänyttä päätöstä ”loistavaksi diiliksi Amerikalle”, jolla varmistetaan, että sen puolijohdetehtaat pysyvät pystyssä.

Trump ei ole tiede- eikä teknologiaoptimisti, elleivät tiede ja teknologia hyödytä hänen primäärisen unelmansa ”Make America Great Again” toteutumista.

Huhtikuussa julkistetut ennakkotiedot hallituksen tutkimusbudjetiksi vuodelle 2027 viittaavat vahvasti siihen, että ensi vuodelle on odotettavissa vuoden 2026 kaltaisia ellei rajumpiakin supistusehdotuksia.

Kiina vahvistaa asemiaan tieteessä ja teknologiassa.

Yhdysvallat on ollut koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan tieteen ja teknologian kiistaton mahtimaa. Sen osuus tutkimus- ja kehittämistyöhön maailmassa käytetyistä voimavaroista on ollut kymmenen viime vuotta vajaa kolmannes.

Tutkimus- ja kehittämistyöhön eniten panostavien yritysten kärjessä ovat amerikkalaiset teknologiajätit Amazon, Alphabet, Meta ja Microsoft suurella erolla seuraaviin. Kymmenen joukkoon mahtuvat myös Intel ja Merck. Nämä yhtiöt ovat johtopaikoilla myös maailman arvokkaimpien yritysten listoilla.

Jos Trumpin toimilla on kielteisiä vaikutuksia amerikkalaisen tieteen ja sitä kautta teknologian tasoon ja kilpailuasemaan, suurin hyötyjä on Kiina. Se on USA:lle vakava ja koko ajan asemiaan vahvistava haastaja.

Panostuksissa tutkimukseen ja kehittämiseen Kiinan osuus kasvoi 16 prosentista 27 prosenttiin vuosina 2010–2022. Samassa ajassa EU:n osuus tippui 28 prosentista 21 prosenttiin. Nykyisillä kasvuvauhdeilla Kiina ohittaa lähivuosina Yhdysvallat tutkimuspanostuksissa.

Kiina ei ole tavoittanut Yhdysvaltoja vain panostusten määrässä vaan myös laadussa ja saavutuksissa. Australian Strategic Policy Instituten (Aspi) tuoreiden tietojen mukaan kiinalaiset tutkijat ovat kivunneet kärkeen 66:ssa yhteensä 74:sta kriittisestä ja nousevasta teknologiasta. USA on ykkönen enää kahdeksalla alalla.

Pärjäämistä mitattiin kiinalaistutkijoiden artikkelien saamilla viittauksilla eri alojen vertaisarvioiduissa vaikutusvaltaisissa tutkimusjulkaisuissa. Aspia pidetään luotettavana lähteenä.

Esimerkkejä aloista, joilla Kiina on johdossa, ovat ydinenergia, synteettinen biologia, piensatelliitit, pilvi- ja reunalaskenta, konenäkö sekä generatiivinen tekoäly.

Lisäksi Kiina on kärjessä monilla materiaalitekniikan, valmistavan teollisuuden, energiajärjestelmien ja kehittyneen elektroniikan ydinalueilla. Yhdysvallat pitää kärkipaikkaa kvanttilaskennassa, neuroproteeseissa ja ilmastonmuokkauksessa (geoengineering). Euroopalle ei jäänyt edes lohdutuspalkintoja.

Tieteellisistä meriiteistä huipputeknologian aloilla Kiinalla on vielä matkaa teknologisiin läpimurtoihin, radikaaleihin innovaatioihin ja taloudelliseen menestykseen. Kiinan näytöt vuodesta 2015 lähtien, jolloin se käynnisti kunnianhimoisen Made in China 2025 -ohjelman, ovat kuitenkin olleet niin vakuuttavia, että epäilijöiden rivit ovat sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa harvenneet ja jäljittelijöiden tihentyneet.

Kiinan menestys perustuu siihen, että se on panostanut resursseja koko innovaatioketjuunsa perustutkimuksesta tutkijoiden ja insinöörien kouluttamiseen sekä uusien tuotteiden kaupallistamiseen.

Tarjoamalla mittavaa valtiontukea keskeisten alojen yrityksille muun muassa tietotekniikan, robotiikan ja ilmailu- ja avaruusteollisuuden sektoreilla se on vähentänyt riippuvuuttaan ulkomaisista yrityksistä ja parantanut merkittävästi korkean teknologian yritystensä kansainvälistä kilpailukykyä.

Kovasta yrittämisestä huolimatta Trumpkaan ei hallintoineen kykene yhdessä vuodessa tai toimikaudessakaan saamaan Yhdysvaltojen tiedettä eikä teknologiaa polvilleen.

Yliopistojen, valtion tutkimuslaitosten ja tieteen rahoitusorganisaatioiden kurittaminen, henkilöstön ja rahoituksen leikkaukset sekä toimijoiden yhteistyöhön perustuvien teknologiaohjelmien typistäminen ovat kuitenkin jo tähän mennessä saaneet aikaan katkoksia, kitkaa ja sotkua, jotka heikentävät yleistä työskentelyilmapiiriä ja tutkimustoiminnan tuloksellisuutta.

Nämä eivät voi olla nakertamatta USA:n perinteisiä vahvuuksia eivätkä synnyttämättä sen tieteelliseen ja teknologiseen perustaan maan kilpailukykyä ja pidemmällä aikavälillä myös sotilaallista asemaa heikentäviä aukkoja. 

Kirjoittaja Tarmo Lemola on valtiotieteiden maisteri ja yhteiskuntatieteiden kunniatohtori

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 4/2026. Kanava on Suomen Kuvalehden mediaperheeseen kuuluva mielipidelehti, jonka kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa näkemystä. Kanavan voit tilata täältä.