Tarvetta eskapismille?
Runollinen todellisuus on täydellistä lukemista riippukeinuun, Tyyne Pennanen kirjoittaa.
1
MIN
Kuvataiteilija Hjalmar Hagelstam oli heikkona naiskauneudelle. Hänen mielestään ranskalainen laulaja Cécile ”Moumoune de Virel” Jean-Louis oli maailman kaunein nainen, ja hän maalasi tästä vuonna 1938 valmistuneen maalauksen Moumoune peilin ääressä, jossa alaston nainen laittaa hiuksiaan. Hagelstam oli yksi suomalaisista kuvataiteilijoista, jotka viettivät aikaansa Pariisissa 1930-luvulla. He ottivat vaikutteita ranskalaisilta ja maalasivat värikkäitä, koristeellisia, elämäniloa uhkuvia teoksiaan. Lotta Nylundin toimittamassa Runollinen todellisuus -kirjassa jäljitetään 1920–1940-lukujen kuvataiteen, sisustuksen, puutarhojen ja muodin tyylejä. Kirja haastaa suomalaisen taidehistorian hallitsevaa kertomusta 1900-luvun agraari-Suomesta ja pelkistetystä modernismista.
Esimerkiksi Tove Jansson ja Birger Kaipiainen kuvasivat sota-aikana koristeellisia satumaisemia. Tarve paeta arkea kauniimpaan maailmaan oli todellinen. Runollinen todellisuus värikkäine kuvineen on täydellinen kirja riippukeinuun ja tarjoaa hermolepoa doomskrollaukseen kyllästyneelle. Yksi virhe kirjaan on päässyt. Sivulla 28 maalauksessa ei ole Kitty Fazer, vaan todennäköisesti Consuelo Ripoll.
Samanniminen näyttely on Villa Gyllenbergissä Helsingissä 13.9. asti.
Runollinen todellisuus – 1920–1940-lukujen taidetta, muotia, muotoilua ja puutarhoja (Signe & Ane Gyllenbergin säätiö ja Parvs, 2026)