Pelastava voima
Tarja Turunen tekee raskasta musiikkia hyvällä mielellä.
4
MIN
Uusi Frisson Noir -albumi on Tarja Turusen soolouran raskain levy. ”Frisson” tarkoittaa esimerkiksi musiikin aiheuttamaa psykofyysistä reaktiota, väristyksiä iholla.
Turunen julkaisi edellisen heavy metal -albuminsa seitsemän vuotta sitten. Kyseisen In the Raw -levyn jälkeinen maailmankiertue keskeytyi koronaviruspandemian takia.
”Tultiin maitojunalla kotiin”, Turunen sanoo ja naurahtaa.
Turusen koti on ollut yli 20 vuotta Suomen ulkopuolella, ensin aviomiehen kotimaassa Argentiinassa ja vuodesta 2016 lähtien Espanjan Marbellassa. Perhe muutti Eurooppaan, koska koki sen turvallisemmaksi kasvuympäristöksi Naomi-tyttärelle. Muutto helpotti myös työntekoa, sillä Turusen levy-yhtiö on saksalainen ja iso osa keikoista Keski-Euroopassa.
”Tein Argentiinassa aika paljon televisiotyötä. Mun naama alkoi olla tuttu kaduilla”, kertoo Turunen.
”Siitä aiheutui sellainen riskitekijä, että mua ruvettiin seuraamaan kaupungilla. Se tuntui ahdistavalta, kun oli pieni lapsi vieressä.”
Turusen tytär ei ole koskaan asunut Suomessa. Arjessa hän puhuu suomea vain äitinsä kanssa. Englannin ja espanjan sanavarasto on rikkaampi.
”Suomesta Naomi kaipaa etenkin ukkiaan, minun veljiäni ja serkkutyttöjään. Hän myös tykkää suomalaisesta ruoasta, jota hänelle kokkaan. Tykkään ruoanlaitosta, vaikka en ole mikään master chef.”
Tarja Turunen tunnetaan ennen kaikkea laulajana. Hän kuitenkin myös säveltää, sanoittaa ja osallistuu aktiivisesti musiikkinsa tuottamiseen.
Vaikka Frisson Noir on musiikiltaan raskas levy, sen laulut syntyivät vapautuneesti ja hyvällä mielellä.
”Ei ollut semmoista stressiä, että nyt pitää istua pianon ääreen säveltämään. Tein vain biisejä arkistoon sillä mielellä, että joskus teen niistä albumin. Se hetki tuli viime keväänä.”
Turunen aloitti pianon soittamisen kuusivuotiaana. Nykyään se on hänelle lähinnä työkalu.
”Joskus osasin soittaa pianoa tosi hyvin, mutta Chopinin etydit eivät irtoa enää. Nyt piano on enemmän sävellystyötä ja improvisaatiota varten.”
Turusella ei ole vakituista bändiä, vaan hän työskentelee sessiomuusikoiden kanssa. He soittavat eri soundilla ja eri tavalla, joten kaikilla Frisson Noir -levyn biiseillä ei kuulla samoja ammattilaisia. Turunen pohtii tarkkaan, mitä kukin kappale tarvitsee, ja osoittaa biisit soittajista sopivimmille.
Levyn tekstit ovat henkilökohtaisia. Against the Odds -laulussa Turunen miettii, mitä kaikkea hänen elämäänsä on mahtunut. Cradle Of Filth -yhtyeen laulajan Dani Filthin kanssa tulkitussa I Don’t Care -kappaleessa Turunen sanoo, että ei enää välitä muiden mielipiteistä.
The Trace Outlives -biisiä inspiroi japanilainen johatsu-ilmiö, henkilön päätös kadota yhteisöstä jälkiä jättämättä.
”Olen itsekin ajatellut sitä joskus. Pitäisikö kadota vuorille ja laittaa plantaasi pystyyn? Kasvattaa siellä kanojen seurana kasviksia”, Turunen sanoo.
”Enimmäkseen levyn tekstit ovat kuitenkin positiivisia. Musiikki on pelastanut meikäläisen monta kertaa paskasta olosta ja pahasta paikasta. Sitä samaa voimaa yritän ihmisille välittää.”
The Trace Outlives -kappaleessa vierailee japanilainen Sayo Komada, joka soittaa hieman banjolta kuulostavaa shamisen-kielisoitinta. ”Hän ei puhunut englantia, joten kommunikoimme tekoälyn avulla japaniksi. Muuten tekoälyä ei ole albumilla käytetty.”
Lokakuussa 2005 Tarja Turunen erotettiin Nightwishistä, heti maailmankiertueen viimeisen keikan jälkeen. Turunen sanoo, että avoimella kirjeellä tapahtuneesta erottamisesta seurasi niin likainen soppa, että hänen oli lähdettävä Suomesta.
Seuraavan kerran Turunen tapasi Nightwishin basisti-laulajan Marko Hietalan 12 vuotta myöhemmin, kun Turunen kutsuttiin Raskasta joulua -kiertueen vierailevaksi solistiksi. Hän tiesi, että myös Hietala oli mukana kiertueella.
Turusen ja Hietalan piti laulaa kolmessa konsertissa duettona Ave Maria suomeksi.
”Marko ei päässyt treeneihin eikä soundcheckiin vaan koputti takahuoneen oveen viittä minuuttia ennen kuin piti lähteä lavalle. Hän sanoi terve, sitten halattiin ja Marko häipyi taas”, muistaa Turunen.
”Biisin jälkeen me jäätiin lavalle ihmettelemään järjetöntä yleisön huutoa ja metelin määrää. Pitkään seistiin siellä ja otettiin tunnemyrsky vastaan.”
Pari päivää myöhemmin Hietala kutsui koko tuotantoporukan takahuoneeseen ja pyysi menneitä anteeksi kaikkien edessä. Sen jälkeen pöytää on putsattu moneen kertaan.
Turusen mukaan hän ja Hietala eivät tunteneet toisiaan Nightwish-aikana.
”Marko tuli mukaan bändiin ulkopuolelta”, Turunen kertoo. ”Me oltiin kuin yö ja päivä. Oikeastaan koko porukka alkoi olla semmoinen, että siellä ei ollut oikeaa ystävyyttä. Nyt voin sanoa Markosta, että mulla on uusi ystävä.”
Uuden albumin Leap of Faith -kappaleen Turunen sävelsi ja sanoitti varta vasten Hietalan kanssa laulettavaksi.
Nightwishin biisintekijän ja johtajan Tuomas Holopaisen kanssa Turunen viestittelee sähköpostitse silloin tällöin.
”Olen puhdistanut itseni bändistä erottamisen suhteen. Tätä elämää ei voi elää katkeruudessa”, Turunen sanoo. ”Olen käynyt terapiat ja muut, mutta en silti tiedä, miltä Tuomaksen tapaaminen tuntuisi.”