Tulenpalava kiire

”Siitä tulee loistava sopimus kaikille, tai ei sopimusta ollenkaan.”

Presidentti Donald Trumpin hallinto on vääntänyt jo viikkoja kättä Iranin kanssa ehdoista, joilla Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyssota lopetetaan. Sodan aloittamisesta on kulunut yli kolme kuukautta.

Sodankäynnin kiivain vaihe päättyi huhtikuussa. Vielä toukokuun alkupuolella Trump uhkaili kiihdyttävänsä iskuja, mutta Yhdysvaltojen tärkeimmät liittolaiset Persianlahdella asettuivat jyrkästi vastustamaan hänen aikeitaan.

Syy oli selkeä: islamilaisen kalenterin pyhiinvaelluskuukausi hadž. Sen aikana muslimit maailman joka kolkalta kerääntyvät islamin pyhimmille paikoille Saudi-Arabian Mekkaan ja Medinaan.

Käytännössä pyhiinvaelluskausi jatkuu kesäkuun puoliväliin asti. Sotimisen käynnistäminen sen aikana olisi vakava mainehaitta Yhdysvalloille. Se aiheuttaisi myös valtavia logistisia ongelmia pyhiinvaeltajia majoittaville saudeille ja heitä kuljettaville Arabiemiraattien ja Qatarin lentoyhtiöille.

Iran laskee Yhdysvaltojen pidättäytyvän suurhyökkäyksestä, eikä sillä siksi ole kiirettä tinkiä tavoitteistaan neuvotteluissa.

Toisin on Trumpin aseveljellä, Israelin pääministerillä Benjamin Netanjahulla.

On mahdollista, että Yhdysvallat ja Iran saavat aikaan alustavan sopimuksen sodan päättämiseksi ja käynnistävät kahdenkeskiset neuvottelut pysyvästä rauhasta. Se olisi Israelin valtion kenties suurin geopoliittinen ja strateginen takaisku koskaan.

Benjamin Netanjahu on muovannut yli kolmenkymmenen vuoden ajan Israelin ulko- ja sisäpolitiikkaa mieleisekseen. Hänen ydinajatuksensa on tehdä kaikin keinoin mahdottomaksi palestiinalaisvaltion synty Israelin vuonna 1967 valtaamille Länsirannan, Gazan ja Itä-Jerusalemin palestiinalaisalueille.

Tämän tavoitteen rinnalle Netanjahu nosti 1990-luvun lopulla Iranin lyömisen. Tuolloin Iranin islamilainen johto elvytti ydinohjelman, jonka jo šaahinvalta oli aikanaan aloittanut ja kiihdytti sen pian täyteen vauhtiin.

Netanjahu luokitteli välittömästi ydinohjelman Israelin olemassaolon vaarantavaksi uhaksi. Israel oli itse kehittänyt oman ydinaseensa samalla tavalla kuin Iran näytti toimivan: salaa, häikäilemättä ja ulkomaista asiantuntemusta ostamalla.

Netanjahulle ydinohjelman tuhoamiseen on alusta asti kytkeytynyt myös Iranin imaamivallan kaataminen.

Israel on salamurhannut lukuisia Iranin ydintutkijoita ja tehnyt sabotaasi-iskuja ydinlaitoksiin. Niiden seurauksena Is­raelille on kuitenkin käynyt selväksi, ettei se yksin kykene tuottamaan Iranille kuin ilkeää ja hetkellistä harmia. Vain Yhdysvaltojen asemahdin valjastaminen Israelin rinnalle täysimittaiseen hyökkäykseen voi johtaa tavoitteen toteutumiseen.

Valkoisen talon isännistä vasta Trump tarttui Netanjahun hyökkäystarjoukseen.

Yhdysvallat risti Iran-operaationsa Eeppiseksi raivoksi. Israelissa se sai nimekseen Karjuva leijona.

Hyökkäys vaikutti aluksi Netanjahun toiveiden täyttymykseltä: Yhdysvallat ja Is­rael käynnistivät suurimittaisen sodan, jossa Israel toimi ensi kertaa tasaveroisena liittolaisena. Tavoitteena oli tuhota päävihollisen hallinto, ydinohjelma ja ohjustuotanto. Mikään tavoitteista ei ole toteutunut.

”Mitä hurjempi raivo ja raivokkaampi karjunta, sitä suurempi tappio”, kirjoitti Netanjahua usein arvosteleva kolumnisti Nahum Barnea Israelin laajalevikkisimmässä sanomalehdessä Yedioth Ahronothissa.

Iranin valtarakenteet ovat kestäneet. Yhdysvaltojen ja Israelin ilmaiskut ovat heikentäneet Iranin ohjus- ja droonituotantoa, mutta eivät ole hävittäneet sitä kokonaan tai vieneet kykyä vastaiskuihin. Ydinlaitokset ovat ilmeisesti käynnistettävissä uudelleen, ja Iranin lähes ydinasekelpoiseksi rikastama ydinmateriaali yhä hallinnon suojissa.

Trumpin sotainto jäähtyi, kun Iran sulki Hormuzinsalmen huhtikuun alussa ja öljyn hinta alkoi nousta.

The New York Timesin lähteiden mukaan Israel houkutteli Yhdysvallat mukaan sotaan arvioilla, joiden mukaan Iran kaatuisi voimakkaan hyökkäyksen jälkeen nopeasti. Kun perustelut ovat osoittautuneet ontoiksi, Valkoisen talon suhde Netanjahuun on selvästi viilentynyt.

”Netanjahu ei enää ole Trumpin koneen ohjaamossa lentoperämiehenä vaan istuu turistiluokassa matkustajana”, The New York Times kirjoittaa.

Israel on syrjäytetty sille tärkeistä neuvotteluista Iranin ja Yhdysvaltojen välillä. Se on myös pidetty pimennossa niiden sisällöstä, lehti väittää. Netanjahun hallinto on joutunut urkkimaan tietonsa lähteiltä, joita sillä on eri arabimaissa ja niiden tiedustelupalveluissa.

”Israelin kohtalo on täysin sidottu Yhdysvaltojen oikukkaan, onton ja epätoivoisen presidentin päätöksiin”, Nahum Barnea kirjoitti Yedioth Ahronothissa.

Yhdysvaltojen ja Iranin sopimuksesta tihkuneet tiedot viittaavat siihen, että Trumpia kiinnostaa ensisijaisesti Hormuzinsalmen avaaminen ja bensapumpulla ärtyvien amerikkalaisäänestäjien lepyttely. Iranin ydinohjelman välitön suitsiminen on toissijaista.

Trumpille Iran ei ole eksistentiaalinen uhka vaan vain yksi tuulimyllyistä, joita vastaan presidentti on toisen virkakautensa aikana ryntäillyt. Trump hakee julkikuvaansa kiillottavia pikavoittoja, ei pitkiä ja asemaansa rasittavia kriisejä.

Yhdysvalloissa käsitykset Israelista ovat muutoksessa laajemminkin. Pew-tutkimuslaitoksen mielipidemittauksessa viime maaliskuussa 60 prosenttia haastatelluista amerikkalaisista suhtautui kielteisesti Is­raeliin. Osuus on noussut peräti 20 prosenttiyksikköä sen jälkeen, kun Gazan sota alkoi lokakuussa 2023.

Iranin sodan lisäksi pääsyitä ovat kansanmurhasyytöksiin johtanut Gazan hävitys, Israelin tuhoisat iskut Libanonin siviili­väestöä kohtaan sekä israelilaisten siirtokuntalaisten pidäkkeettömäksi päästetty väkivalta Länsirannalla.

Netanjahun hallitus on hyväksynyt monia poikkeuksia kansainvälisistä sopimuksista. Rajoja on rikottu toistuvasti ja joistain poikkeuksista on muodostunut pysyviä käytäntöjä. Yhdysvalloissa Israel on markkinoinut itseään Lähi-idän ainoana demokratiana, ja poikkeustoimet rapauttavat tätä kuvaa.

YK:n pääsihteerin toimisto listasi toukokuussa Israelin ensi kertaa maihin, joiden asevoimat ja turvallisuusviranomaiset käyttävät konfliktitilanteissa seksuaalista väkivaltaa vastustajiaan vastaan.

Mainehaittaa tuottaa myös Netanjahun äärikansallisten ja kiihkojuutalaisten hallituskumppanien toiminta.

Valtiovarainministeri ja toinen puolustusministeri Bezalel Smotrich sai vastuulleen Länsirannan miehityshallinnon vastineeksi puolueensa tuesta hallitukselle. Hän on kiihdyttänyt palestiinalaisten väkivaltaisen häätämisen huippuunsa.

Israelin vankiloista vastaava turvallisuusministeri Itamar Ben-Gvir nöyryytti hiljattain Israelin kansainvälisillä vesillä pidättämiä Sumud-avustuslaivaston aktivisteja. Se sai jopa Israelin järkkymättömimpiin tukijoihin kuuluvan Yhdysvaltojen suurlähettilään Mike Huckabeen tuohtumaan julkisesti.

Entistä suurempi osa Yhdysvaltain kongressin jäsenistä on kääntynyt vastustamaan Israelin jatkuvaa sotilaallista tukemista. Ilman sitä Israelin puolustus ei käytännössä pysy pystyssä.

Demokraattipuolueen vasemmistolaidan ikoni Bernie Sanders laati viime vuonna julkilausuman, jonka allekirjoittajat ilmoittivat jatkossa vastustavansa sotilaallista tukea ja asemyyntiä Israelille. Sitä asettui tuoreeltaan tukemaan 15 senaatin demokraattijäsentä.

Huhtikuussa senaatti äänesti Israelin varustamisesta raskailla raivaustraktoreilla. Niitä käytetään Gazassa, Länsirannan palestiinalaisalueilla ja Libanonissa asukkaiden kotien tuhoamiseen. Myyntiä vastusti 40 demokraattisenaattoria eli 85 prosenttia.

”Myyntiä ei tukenut yksikään niistä demokraateista, jotka harkitsevat ehdokkuutta seuraavissa presidenttivaaleissa. Suhteesta Israeliin on tullut poliittinen painolasti”, tulkitsi ajatushautomo Cato-instituutin tutkija Jon Hoffman.

Yhdysvaltojen juutalaisjärjestöjen tuki Israelin hallitukselle murenee myös merkittävää vauhtia. Järjestöistä vaikutusvaltaisimpiin kuuluva liberaali ajatushautomo J Street ilmoitti huhtikuussa, että sekin vastustaa tästä lähtien Yhdysvaltojen rahoittamaa asemyyntiä Israeliin, myös puolustustarkoituksiin.

”Israelia tulisi kohdella samoin kuin muita vauraimpiin valtioihin kuuluvia Yhdysvaltojen liittolaisia, eikä maksattaa sen hallituksen tekoja amerikkalaisilla veronmaksajilla”, J Streetin perustaja Jeremy Ben-Ami kirjoitti.

Myös Ben-Ami kirjasi syiksi Gazan hävityksen, Libanonin tuhoamisen, Länsirannan juutalaisterrorin sekä Iranin sodan.

”On korkea aika, että lakkaamme kustantamasta tätä.”

Pääministeri Netanjahu määräsi viime viikolla Israelin asevoimat laajentamaan hyökkäyksiään. Tavoitteena on ottaa Gazan kaistasta haltuun 70 prosenttia ja edetä maajoukoilla yhä pidemmälle Libanoniin ”turvavyöhykkeen lujittamiseksi” äärijärjestö Hizbollahia vastaan.

Kyse on pitkälti Netanjahun oman aseman varmistamisesta. Hän tarvitsee vielä Trumpiakin enemmän todisteita siitä, että Iranin sota oli oikea ratkaisu.

Israelissa pidetään syksyllä ensimmäiset parlamenttivaalit Gazan sodan alkamisen jälkeen. Niiden uskotaan muodostuvan luottamuslauseäänestykseksi Netanjahun sotapolitiikalle ja johtamiselle.

Netanjahun vastustajat ovat liittoutuneet tukemaan Naftali Bennettiä, joka syrjäytti hänet vuosina 2021–2022. Bennett jakoi tuolloin pääministeriyden keskustalaisen Yair Lapidin kanssa.

Istuvan pääministerin poliittisia vastustajia yhdistää tulevissa vaaleissa ennen kaikkea halu suistaa hänet vallasta. Heillä ei ole niinkään tarvetta muuttaa maan nykyistä linjaa keskeisissä turvallisuuskysymyksissä.

Tuoreimmissa mielipidetiedusteluissa Bennettin liittouma saisi 58–60 paikkaa, Netanjahu tukipuolueineen 50–52 paikkaa.

Israelin pitkäaikaisimman pääministerin valtakauden jatkuminen on kaikkea muuta kuin varmaa.