Eläkeiän nostaminen on avain talouden kasvuun

Vuonna 2024 julkisen talouden kokonaismenot olivat 159 miljardia euroa. Tästä eläkkeet olivat 40 miljardia euroa – neljännes kaikista menoista. Se on enemmän kuin terveydenhuoltoon ja koulutukseen yhteensä käytetyt 38 miljardia euroa.

Eläkemenojen kasvu on ollut dramaattista. Viidessätoista vuodessa julkiset menot ovat kasvaneet reaalisesti 27 miljardia. Kasvusta peräti kaksi kolmasosaa on eläkkeitä. Eläkemenojen kasvu on heikentänyt julkisen talouden rakennetta ja rajoittanut panostuksia muuhun sosiaaliturvaan, koulutukseen ja tutkimus- ja kehitystoimintaan. Se on johtanut julkisen talouden pysyvään alijäämään, kurjistumiskierteeseen.

Julkisen talouden alijäämä on jatkunut 17 vuotta. Kuluvalla hallituskaudella on tehty sopeutustoimia, pääosin menojen leikkauksia. Velkajarrun myötä taloutta on tarkoitus sopeuttaa vielä 7–11 miljardilla seuraavalla vaalikaudella. Tämä paitsi EU:n asettamien­ tavoitteiden täyttämiseksi myös ennen kaikkea siksi, että julkinen valta kykenisi huolehtimaan hyvinvointilupauksistaan, eläkkeistä, muusta sosiaaliturvasta, ter­veys- ja hoivapalveluista, koulutuksesta sekä sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta.

Julkista taloutta voidaan tasapainottaa kiristämällä verotusta, leikkaamalla me­noja ja kasvattamalla tuloja, kun työntekoa lisätään. Tämä tarkoittaa myös nykyisten eläke-etuuksien leikkaamista. Maksussa oleviin eläkkeisiin ei tule suuresti puuttua. Eläkkeellä pitää tulla toimeen. Mediaanieläke on Suomessa varsin matala. Lähes kolmannes eläkkeensaajista saa työeläkkeen täydennyksenä kansaneläkettä.

Isommat mahdollisuudet liittyvät tuleviin eläke-etuuksiin. Niiden leikkaaminen voi tapahtua eläkeikään, karttumaprosentteihin tai järjestelmän rönsyihin – opiskelusta ja työttömyydestä kertyviin eläkkeisiin – puuttumalla. Eläkkeellesiirtymisiän nostaminen nykyistä nopeammin on toimista vaikuttavin. Se vahvistaa julkista ta­loutta nopeasti kahdella tavalla: eläkemenot pienenevät ja työvoima kasvaa vähentäen samalla työperäisen maahanmuuton tarvetta.

Jokainen lisävuosi nykyiseen 61,6 vuoden keskimääräiseen eläkkeellesiirtymisikään vahvistaisi julkista taloutta noin kaksi miljardia euroa, vähentäisi 1,5 miljardia eläkemenoja ja kasvattaisi 0,5 miljardia verotuloja sekä lisäisi työikäistä väestöä noin 70 000 henkilöllä.

Pidentämällä työuria kolme kuukautta vuosittain, kuten viime vuosina on tehty, kymmenessä vuodessa alin eläkkeellesiirtymisikä nousisi 2,5 vuotta.

Kun tulevat eläke-edut pienenevät, eläkkeisiin liittyvää rahastointia voidaan vähentää ja eläkemaksuja alentaa välittömästi. Eläkemaksujen alentamisen mahdollistamilla ansiotuloveron korotuksilla voidaan pienentää valtiontalouden alijäämää palkansaajan nettopalkkaa pienentämättä ja kokonaisveroastetta nostamatta.

Julkisen talouden sopeuttaminen finanssipolitiikkaa kiristämällä, leikkaamalla valtion tai kuntien menoista tai kiristämällä verotusta heikentää julkisia palveluita sekä talouden ja työllisyyden kasvun edellytyksiä. Eläkeiän nosto vahvistaisi näitä.

Parhaillaan lainsäädäntövaiheessa oleva eläkeuudistus pyrkii vahvistamaan eläkejärjestelmän rahoitustasapainoa pitkällä aikavälillä lisäämällä eläkerahastojen riskinottoa. Se on järkevää, mutta se ei helpota julkisen talouden tilannetta lyhyellä tai keskipitkälläkään aikavälillä.

Nyt olisi päätettävä laaja-alaisista ja nopeavaikutteisista toimista. Niiden tulisi olla ennakoitavia, kohdistua tasapuolisesti eri ryhmiin, suojata kaikkein haavoittuvimpia eivätkä ne saisi heikentää lyhyen tai pidemmän aikavälin talouskasvua. 

Kirjoittaja on Lassila & Tikanojan ja Solidiumin entinen hallituksen puheenjohtaja.