Kansa kuin Kalle Päätalo – tiede tutkii asiaa

Kalle Päätalo ei ollut vain Suomen Proust – Volter Kilven ohella – vaan myös ”maaseudun sosiaalipoliitikko”, hiihtämisen etnografi ja kansanhistorian kronikoitsija nälkämaasta hyvinvointivaltioon. Näin arvellaan kirjoituskokoelmassa Päättymätön savotta, joka on niin täynnä tiedesanastoa, että seminaarimumina kuuluu.

Päätalo oli arjen, kokemuksen ja tavallisuuden historian asialla. Tieteessä puhutaan ”uudesta historiasta”, jossa eivät kuninkaat heilu. Päätalo oli myös rakennemuutosajan kustannusilmiö ja rakastettu populaarikirjailija. Nyt hän on instituutio.

Iijoki-sarja on niin massiivinen, että tekoälykään ei pysty hahmottamaan kokonaisuutta kerralla, sanotaan esipuheessa.

Eivät kirjan teksteistä useimmat edes ole suorassa suhteessa Päätalon kirjojen vaan ”korpuksen” kanssa. Tekstit ja oheiset löytyvät datamuodossa, ja tutkijatyö luistaa.

Silti tämä on ”päättymätön savotta”. Monilla tieteenaloilla huhkitaan parhaillaan.

Kielitiede, kansatiede, historia ja muut ovat teoksessa esillä juuri tieteinä, eivät vain instrumentteina. Teos muistuttaa usein opinnäytetöiden kimaraa.

Päätalon tuotanto liikkui siinä kuin Suomikin, itsenäisyyden alkuajoista sotien kautta rakennemuutokseen. Iijoki-sarjan aika on 1913–1998. Päätalo itse korosti olleensa vailla ideologiaa. Häntä ohjasi vain ”totuuden henki”.

Tutkijat ovat päätalollisia tekstejäkin enemmän kiinnostuneita tieteellisestä metodologiastaan. Viitekoneisto on raskas. Banaaleinkin itsestäänselvyys on perusteltu tieteen teoksilla (Salminen, 2026).

Päättymätön savotta on ylärakenteen kansankaappaus. Kaunokirjallisuutta käytetään tieteiden aikalaislähteenä. Sen arvo on totuuden hengen sijasta sen kirjaimissa.

Alussa oli elämä itse. Sitten tuli aikamies-Päätalon rekonstruktio menneestä. Nyt kimppuun käyvät tutkijat metatasollaan.

Asenteiden ja mielipiteiden, rakennusten ja infrastruktuurin, työ- ja liikennevälineiden, huonekalujen, pukeutumisen sekä ruoan­ kuvaukset ovat vakavaa sisältöä.

Korppumaito juhla-aikaan, pieksusaappaiden kippurakärjet, työttömyysturva 1930-luvun Taivalkoskella ja ”hiihtämisen diskurssit” kasvavat kansatieteellisen historian eepokseksi.

Yllättävintä antia on katsaus tunteisiin. Pelkoa ja vihaa Päätalon savotalla? Kyllä, ja muitakin tunteita. Huvittavasti kirjoittaja kohtaa omat tunteensa: Tässä luvussa olen tiedostanut tunteeni tutkimuskohteitani kohtaan. En ole tukahduttanut tunteitani vaan kontrolloinut itseäni… 

Maija Saviniemi (toim.): Päättymätön savotta. Analyyseja Kalle Päätalon tuotannosta. 416 sivua. SKS, 2026.