Pitkä ilta edessä

Takamus puutuu ja katse hakee kelloa. Vieläkö tämä jatkuu? Miten elokuvat voivat kestää joka kerta kauemmin?

Ennen saliin menemistä on varmistettava erikseen, joutuuko taas istumaan kolme tuntia. Oppenheimerissa, Avatarissa ja Mission: Impossiblessa on joutunut. The Brutalistissa kolme ja puoli.

Miksi kaikki on pakko venyttää makuuhaavoille saakka? Mistä lähtien?

Jostain tämän on täytynyt alkaa.

Tehdään taulukko: Suomen kymmenen katsotuinta elokuvaa vuosilta 1975–2025. Listat on poimittu Elokuvauutiset-sivustolta ja mitat tarkistettu Elonetistä.

Viiden vuosikymmenen jaksolta näkee keston vaihtelun. Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu -fantasian (205 min) katsoja on saanut lähes kolme kertaa enemmän elokuvaa kuin Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! -lastenelokuvan (70 min) katsoja.

Ne ovat minuuttijanan päät, pisin ja lyhyin katsojasuosikki.

Muutkin ovat taulukoineet.

Tutkija Stephen Follows laski keskimitat valtavasta aineistosta, 36 000 elokuvasta vuosilta 1980–2025. Laajasti levitetyt elokuvat ovat venyneet vuosituhannen alun 106 minuutista viime vuosien 114 minuuttiin.

Suurten budjettien spektaakkelit ovat vielä pidempiä. Kaikkien aikojen tuottoisimmat elokuvat Avatar (165 min), Avengers: Endgame (181 min) ja Titanic (194 min) todistavat, että kestosta halutaan maksaa, vaikka muuta väitetään. Parin vuoden takaisessa kyselytutkimuksessa ihmiset sanoivat elokuvan ihannemitaksi 92 minuuttia. Vain kaksi prosenttia vastaajista suosi yli 150-minuuttisia.

Keskimitat nousivat noin sataan minuuttiin jo 1940-luvulla, data-analyytikko Przemysław Jarząbek laski elokuvatietokanta IMDB:stä. Sen jälkeen tyypillisessä kestossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Suurin osa kaikista elokuvista tehdään toivottuun puolitoistatuntiseen.

Follows päätyy samaan lopputulokseen: mittojen kasvu näkyy vain laajalevikkisissä elokuvissa. Isolla budjetilla tehdään pitkiä tuotantoja. Suosituimmissa elokuvissa yli kaksituntiset ovat nykyään tavallisia, kun taas alle puolitoistatuntiset ovat muuttuneet harvinaisiksi.

Erityisesti toimintaelokuvat ovat venähtäneet. Sylvester Stallone tappoi 1980-luvulla vihollisen yli puoli tuntia nopeammin kuin Marvelin supersankarit nykyään. Digitaalinen kehitys on pidentänyt myös animaatioita, jotka kestävät kymmenisen minuuttia kauemmin.

Kauhu ja komedia ovat pysyneet aikalailla mitoissaan. Pituus kun ei välttämättä lisää jännitystä tai hauskuutta.

Suomalaisten suosikeissa ei ole nähtävissä samaa kehitystä. Elokuvien mitta on pysynyt keskimäärin noin 115 minuutissa viimeiset viisi vuosikymmentä. Yli kolmituntisia on vain 14 kappaletta ja niiden joukossa paljon sota-aiheita: Tuntematonta sotilasta, Talvisotaa, Schindlerin listaa.

Kaikkien aikojen pisimpiä katsojasuosikkeja on tehty useilla vuosikymmenillä. Jo 1970-luvulla istuttiin kolmetuntisia Kummisedän kakkososassa ja Kauriinmetsästäjässä.

Kestojen kasvu näkyy huippuvuosissa, joista melkein kaikki sijoittuvat tälle vuosituhannelle. Piikkivuosille on osunut monia yhdysvaltalaisia jättituotantoja eikä liiaksi kotimaisia hittejä. Ennätys saavutettiin vuonna 2022, kun kymmenen katsotuinta kestivät keskimäärin 135 minuuttia. Koronasta vapautunut kansa katsoi Top Gunia, Elvistä ja The Batmania.

Sen jälkeen on tultu alamäkeä niin lujaa, että vuoden 2025 elokuvat olivat tilaston lyhyimpiä, keskimäärin vain 101-minuuttisia.

Tyngän aiheuttivat kotimaiset hitit, joita oli kärkikymmenikössä poikkeuksellisesti seitsemän. Oli komediaa, kuten 100 litraa sahtia (88 min) ja Cancel (85 min), ja lastenelokuvaa, kuten Risto Räppääjä ja kaksoisolento (81 min). Kaikki tilaston lyhyimmät elokuvat on suunnattu lapsille.

Kotimaiset eivät ole aina päässeet kärkikahinoihin. Vielä 1990-luvulla Uuno Turhapurot olivat lähes ainoita suomalaisia, jotka nousivat katsojatilastojen kärkikymmenikköön. Joinain vuosina katsotuimpiin ei mahtunut yhtään kotimaista.

Nyttemmin tuotantoyhtiöt ovat oppineet tekemään yleisösuosikkeja Spede Pasasen metodeilla: tehtailemaan lyhyitä jatko-osahassutteluja tutuista hahmoista kuten luottomiehestä ja mielensäpahoittajasta.

Alan viime vuosien kriisi on lyhentänyt elokuvia. Suomalaiset pakkaavat yhä useam­min jopa draamansa alle puoleentoista tuntiin.

Elokuvien piteneminen on pelkkä tunne. Ehkä siitä voi syyttää keskittymiskyvyn heikentymistä, tai mainoksia. Niitä katsotaan nykyään peräti parikymmentä minuuttia.

Elokuvateattereista on tullut paranneltuja olohuoneita, joiden jatkuvasti kasvavilla nojatuoleilla valmistaudutaan viettämään jatkossa yhä pidempiä aikoja.

Kannattaakin varautua, sillä monet nimiohjaajat kärsivät pituustaudista. Jokaisen Sormusten herran oli oltava toistaan pidempi ja jokaisessa Avatarissa on käytävä vielä yksi suurtaistelu.

Quentin Tarantino sentään armahti 253-minuuttisen Kill Bill: The Whole Bloody Affairin katsojia väliajalla. Toisin kuin Martin Scorsese, joka ryhtyi ärisemään, kun teatterit järjestivät omatoimisia puoliaikoja 206-minuuttiselle Killers of the Flower Moonille.

Heinäkuussa istutaan taas. Suurellisuuden ystävän Christopher Nolanin antiikkispektaakkeli The Odyssey kestää vähän alle kolme tuntia. Eeppisyys ottaa aikansa.