Hyvän sään aikana
Gallupkärjessä paistattelevan Sdp:n puoluekokous sujui sopuisasti. ”Tuomiojalainen kolmannes” kuitenkin koettelee yhtenäisyyttä ja haastaa Lindtmanin talouslinjaa.
8
MIN
Otto Köngäs suhtautuu Sdp:n linjaan kriittisesti. Hän tosin myöntää kulkevansa kohti tappiota.
”Voin ihan ääneen tunnustaa, että vähemmistöhän se on.”
Helsinkiläinen Köngäs on yksi 500 päätösvaltaisesta edustajasta, jotka ovat saapuneet Tampere-talossa pidettävään puoluekokoukseen linjaamaan Sdp:n suuntaa.
Köngäs on mukana kokousaloitteessa, joka vaatii puolueiden yhteisen velkajarrusovun muuttamista ja irtautumista talouskuripolitiikasta.
Aloitteessa on mukana myös esimerkiksi väistyvä varapuheenjohtaja Matias Mäkynen. Köngäs ei usko aloitteen menestyvän.
”Ehkä viidesosa tai neljäsosa puolueväestä suhtautuu velkajarruun kriittisesti”, Köngäs arvioi ennakkoon.
Sdp osallistui eduskuntapuolueiden sopuun, joka linjaa ennalta ensi vaalikauden sopeutustarvetta. Alustavaksi säästötarpeeksi on arvioitu 8–11 miljardia euroa. Summa tarkentuu joulukuussa.
Köngäs pitää linjausta strategisesti ymmärrettävänä. Sdp haluaa osoittaa olevansa vastuullinen julkisen talouden suhteen.
Uskottavuutta on haettu myös turvallisuuspolitiikassa. Puolue on tukenut niin sanottua käännytyslakia ja irtaantumista jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.
Päätökset eivät ole olleet puolueelle helppoja. Rivit ovat hajonneet, kun asioista on äänestetty eduskunnassa. Velkajarrusopua vastustivat Mäkynen ja Krista Kiuru, jonka erityisavustajana Köngäs toimi viime hallituksessa.
Kuusi kansanedustajaa äänesti käännytyslakia vastaan. Kun Ottawan sopimusta koskevassa äänestyksessä erillislupia ei annettu, yhdeksän edustajaa oli poissa salista.
Vaikka puolueen linja ei ole kaikille kelvannut, se on toiminut, Köngäs pohtii. Liikkuvia äänestäjiä on menetetty vasemmistoliittoon mutta heitä on saatu enemmän perussuomalaisista ja kokoomuksesta.
Köngäs kuitenkin vierastaa liian äkkivääriä linjanmuutoksia. Edellisen puheenjohtajan Sanna Marinin kaudella puolue onnistui nuorentamaan imagoaan.
”Meillä on paljon porukkaa, joka on tullut puolueeseen, jossa viestintä on ollut näissä asioissa aika erilaista. Itseäni mietityttää, miten saadaan pidettyä kaikki mukana.”
Lounaalle ei ole katettu veitsiä. Buffet-ateria pitää syödä pelkällä haarukalla.
Ehkä veitset on kerätty pois, jotta niillä ei voida puukottaa tovereita selkään, eräs kokousedustaja vitsailee. Onhan Sdp tunnettu ruusujen sodasta.
Puoluekokous on korostetun hyvähenkinen, mutta heittoon tiivistyy kokouksen kiinnostavin kysymys: kuinka yhtenäisenä gallupjohtaja lähtee kohti vaaleja?
Linjaeroja on korostanut se, että niitä on kuultu puolueen johdosta asti.
Varapuheenjohtajat Mäkynen ja Nasima Razmyar ovat kritisoineet keskustelun puutetta. Mäkynen on haastanut talouspolitiikkaa. Razmyar on vastustanut käännytyslakia ja kaivannut rohkeutta ulkopoliittiseen keskusteluun.
Köngäs on samoilla linjoilla sisäisen keskustelun tarpeesta. Hänen mukaansa puolue menestyy, kun se ruokkii keskustelua. Hän pelkää varovaisuuden kääntyvän itseään vastaan.
”Nyt on nähtävissä sellaista ajattelua, että vaalit tulevat ja puhalletaan yhteen hiileen.”
Velkajarrualoitteen ei odoteta menestyvän, mutta asia herättää silti keskustelua.
Osa paikallaolijoista kritisoi taustakeskusteluissa, että Razmyar ja Mäkynen ovat osallistuneet linjausten laatimiseen osana puoluejohtoa mutta eivät seiso niiden takana julkisuudessa.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen käy muistuttamassa puhujapöntössä, että suuri alijäämä on edessä myös seuraavalla hallituksella.
Puolueen johto saa tukea kokouksen alla julkaistusta Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselystä: sen mukaan kaksi kolmasosaa Sdp:nkin kannattajista pitää velkajarrua tarpeellisena. Käytäväkeskusteluissa tunnustetaan jatkuva velkaantuminen.
Gallupit kertovat, miksi puolueessa ei nähdä tarvetta suurille linjamuutoksille. Sdp johti kokousviikolla julkaistua Helsingin Sanomien mittausta 24,3 prosentin kannatuksella. Kyselyn kakkonen kokoomus on seitsemän prosenttiyksikköä jäljessä.
Riitely talouspolitiikasta ei ole uutta Sdp:ssä.
Entinen pääministeri Paavo Lipponen kuvasi muistelmateoksessa Valtionhoitaja (WSOY, 2025), kuinka puolueen omat kansanedustajat haastoivat hänen johtamansa hallituksen politiikkaa.
Myös 1990-luvun puolivälissä käsillä oli suuri julkisen talouden sopeutus. Lipponen luonnehti, että jo hallituksen ensimmäisenä vuonna joukoissa ilmeni ”tunnusomaista turnauskestävyyden puutetta”.
Lipposen mukaan leikkaukset olivat Sdp:n eduskuntaryhmälle vaikea pala, mutta hän piti päänsä. Silmiinpistävää on, että Tampereella jaettavassa puoluekokouslehdessä on kirjoitus 85-vuotiaalta Lipposelta.
Lehdessä hän kehottaa puolueväkeä ottamaan mallia vuodesta 1995. Lipponen kirjoittaa kertoneensa avoimesti vaalikampanjan avauksessa, että edessä olisivat suuret menoleikkaukset.
Entisen pääministerin vakuuttelut eivät taida vaikuttaa kokousväen kantoihin. Asetelma on tuttu, mutta keskustelua käy uusi sukupolvi.
Lopulta äänestetään. Kokoussaliin päätyy esitys, jossa vaaditaan velkajarrun muuttamista. Esitys muun muassa kritisoi EU-velvoitetta tiukempia sopeutustavoitteita.
Puolueen linjalla on enemmistö, mutta vastustajat haluavat mittauttaa tarkat luvut.
Tulos on selvä mutta tiukempi kuin Köngäs ennakoi. Kriittisellä kannalla on runsas kolmannes. Noin 36 prosenttia äänestää muutoksen puolesta.
Enemmistö ei hätkähdä tulosta. Moni sanoo tottuneensa siihen, että Sdp:ssä on ”tuomiojalainen kolmannes”, joka ajattelee talouskysymyksistä vasemmistolaisemmin.
Erkki Tuomioja sai noin kolmanneksen äänistä pyrkiessään puolueen johtoon vuosina 2002 ja 2008. Nytkin hän on mukana velka-aloitteessa.
”Tilanne on puheenjohtajan hallinnassa yhtä hyvin kuin se tässä puolueessa aina on”, eräs demari toteaa Tampere-talon käytävällä.
Jos asetelma on pysyvä, puheenjohtaja Antti Lindtman löytää sen vielä edestään. Keskustelu yltynee jälleen, jos Sdp vastaa ensi hallituksen sopeutustarpeesta.
Puoluejohdon tiedotustilaisuudessa Lindtman tulkitsee, että puoluekokous antoi selkeän tuen Suomen talouden kuntoon laittamiselle.
”Julkinen talous otetaan vakavasti ja vastuullisesti, mutta toisin kuin tämä hallitus myös reilusti ja oikeudenmukaisesti”, hän sanoo.
Sdp:n sisäinen eripura on pantu merkille myös muissa puolueissa.
Keskustan kansanedustaja Jouni Ovaska näkee demareissa jotain samaa kuin omassa puolueessaan: molemmissa on perinteisesti keskusteltu linjasta räväkästikin.
Sen sijaan Lindtman ja eduskuntaryhmää johtava Tytti Tuppurainen ovat pyrkineet ohjaamaan väkeään tiukemmin, Ovaska väittää. Lähestymistapa toimii oppositiossa, mutta miten porukka pidetään yhdessä hallituksessa?
Ovaska on puoluekokouksessa kutsuvieraana. Yhteensä kolme muiden puolueiden kansanedustajaa saa grillata Sdp:tä oheistilaisuudessa nimeltään ”Mikä demareissa ketuttaa?”.
Kokoomuksen Ville Valkonen näkee ”valtavan ristiriidan” suomalaisten odotusten ja tulevaisuuden välillä. Sdp on luvannut reilumpaa politiikkaa, mutta puolueet ovat sopineet mittavia sopeutuksia myös ensi kaudelle.
”Pettymys tulee olemaan massiivinen”, Valkonen maalailee.
Vihreiden Fatim Diarra viihdyttää yleisöä. Hänen mukaansa Sdp on kuin vaalea paahtoleipä: Se ei maistu miltään, eikä siinä ole ravintoarvoja. Silti jokainen voi laittaa sen päälle, mitä haluaa, jolloin se kelpaa kaikille.
Maistuisiko osallistujille itselleen hallitusyhteistyö Sdp:n kanssa? SK kysyi tätä kolmikolta tilaisuuden jälkeen.
Ovaskalle on käynyt kokouspaikalla selväksi, että Sdp:n jäsenet ”huutavat punamullan perään”.
”Keskustan vastaus on, että ensin käydään vaalit ja katsotaan, mitä kansa päättää tuloksesta”, hän sanoo.
Valkosen mukaan kokoomuksella ei ole periaatteellisia ongelmia yhteistyöhön minkään puolueen kanssa, kunhan ohjelmasta päästään sopuun.
”Vaaleihin on pitkä aika. Kokoomus keskittyy nykyisen hallitusohjelman loppuun saattamiseen ja omaan vaalivalmistautumiseen.”
Myös Diarra korostaa hallitusohjelman merkitystä.
”Jos demareita tarpeeksi kiinnostavat ympäristö, tasa-arvo ja kaikista köyhimpien ihmisten tukeminen, voimme tehdä hyvää yhteistyötä.”
Tampere-talon tunnelmassa on Diarralle jotain tuttua:
”Täällä tulee mieleen keskustan puoluekokous juuri ennen kuin Juha Sipilä otti suuren vaalivoiton. Samanlainen into ja hurmos näkyy”, Diarra arvioi.
Talouskiistan keskellä Sdp hakee yhtenäisyyttä turvallisesta teemasta eli työelämäaiheista.
Kokouksen avauspuheessa Lindtman paaluttaa kunnianpalautusta työntekijöiden oikeuksille.
”Sdp ei tule hyväksymään työelämää, jossa ihmisen arki muuttuu perusteettomaksi pätkätyöksi”, hän sanoo.
Kokousaloitteissa näkyy suoranaista performanssia. Puolueen piirit ovat laatineet yhtenäiset aloitteet, joissa vaaditaan muun muassa työttömyysturvan suojaosan palauttamista, mahdollisuutta vähentää ay-jäsenmaksu jälleen verotuksessa ja luottamusmiehen aseman turvaamista. Ne ovat puolueen tuttuja kantoja.
Eripuraa herättäviin teemoihin haetaan vetoapua Ruotsista. Ulkomaisena puhujavieraana on Ruotsin demarien puheenjohtaja Magdalena Andersson.
Hän peräänkuuluttaa, että sosiaalidemokraattien täytyy osata vastata talouden ja turvallisuuden haasteisiin.
”Jos meillä ei ole uskottavaa vastausta näihin kysymyksiin, jätämme kentän avoimeksi oikeistolaisille ja totalitaarisille voimille”, Andersson sanoo puheessaan.
Erikseen hän alleviivaa jengirikollisuuteen puuttumisen ja vahvan julkisen talouden tärkeyttä.
Ruotsissa pidetään vaalit syksyllä, Suomessa ensi keväänä. Demarit johtavat mielipidemittauksia molemmissa maissa.