Melkoinen monumentti

Erkki Tuomiojan seikkailut jatkuvat päiväkirjasarjan kuudennessa osassa, joka kattaa vuodet 2005–2006. Kirjan aikana ulkoministeri Tuomioja häviää Sdp:n puheenjohtajavaalit Eero Heinäluomalle, sovittelee Libanonin kriisiä ja voittaa Tieto-Finlandian.

Päiväkirjamuodon hienouksiin kuuluu, että se tuo esiin tapahtumisen samanaikaisuuden. Tuomioja hoitaa saman viikon aikana EU:n, Sdp:n ja hallituksen asioita ja välillä omiaankin. Päiväkirjasarja lisää ministerin tai kansanedustajan arjen ymmärrystä. Poliitikon uraa suunnittelevat voivat lukea sitä kiinnostuksella.

Kirjan aikana Tuomioja uppoutuu enemmän ulkoministerin työhönsä kuin puo­lueen tai hallituksen sisäisiin vääntöihin. Ulkoministerinä Tuomioja lienee ollut suosituimmillaan ja arvostetuimmillaan.

Teoksissa on referoitu Tuomiojan käymiä, joskus suorasukaisiakin keskusteluja. Monet keskustelijat eivät ole varmaankaan olettaneet, että noin 20 vuoden kuluttua heidän näkemyksensä päätyisivät julkisuuteen. Jää nähtäväksi, vähentävätkö päiväkirjat ihmisten halua puhua Tuomiojalle suoraan.

Pieniä inhottavia kommentteja, joista kirjoittaja on tunnettu, satelee silloin tällöin.

Tuomioja kirjaa päivän tapahtumia, mutta valottaa harvemmin omia suunnitel­miaan. Esipuheen mukaan alkuperäisistä päiväkirjoista on poistettu lähinnä henkilökohtaisia merkintöjä. Mukana on siis myös vähemmän kiinnostavia tapahtumia, mikä korostaa teoksen arkirealismia.

Suuri osa tekstistä on raportointia kansainvälisistä tapaamisista. Pitää olla aikamoisen kiinnostunut kansainvälisestä politiikasta, että jaksaa seurata kiinnostuneena yhä uusia palavereja. Lukukokemusta parantaa huomattavasti, jos tuntee edes jonkin verran EU:n päätöksentekoa tai muistaa pääpiirteittäin esimerkiksi Libanonin kriisin. Tapahtumia ei juuri taustoiteta.

Onhan tämä aikamoinen monumentti, kansainvälisestikin aika ainutlaatuinen, ja kertoo samalla vuonna 1946 syntyneen kirjoittajan uskosta omaan historialliseen merkittävyyteensä, vähän kuten Paavo Lipposen yli 1700-sivuinen muistelmatrilogiakin.

En varmaankaan jaksa lukea seuraavaa nidettä (tällä tahdilla siis vuodet 2007–2008) kannesta kanteen eikä päiväkirjoja tarvitse sillä tavoin lukeakaan. Mutta aion­ kyllä ainakin tarkistaa, mitä Tuomioja kirjoittaa seuraavaksi pj-vaalitappiostaan Jutta Urpilaiselle, Martti Ahtisaaren Nobelista, Ilkka Kanervan erosta, vaalirahoituskohun alusta ja Georgian sodasta. 

Erkki Tuomioja: Ole varovainen, minä olen äänestänyt Tuomiojaa. Poliittiset päiväkirjat 2005–2006. Toimittanut Veli-Pekka Leppänen. 444 sivua. Siltala, 2026.