Kolme linjaa
Pianojazz, oopperoiden säveltäminen ja Eppu Normaali kilpailevat Iiro Rantalasta.
4
MIN
Pianisti-säveltäjä Iiro Rantalan mielipide on varma.
”Minulla ei ole koskaan ollut yhtä hyvää sanoittajaa kuin tällä levyllä. Eino Leinon riimimitta on täydellinen. Näitä oli hieno säveltää.”
Ensimmäisen kerran Rantala ja oopperalaulaja Aarne Pelkonen uppoutuivat Leinon runoihin, kun Rantala sävelsi kolme Leinon tekstiä Pelkosen Haavekuvia-albumille (2019). Ne onnistuivat hyvin. Siitä jäi kipinä tehdä lisää.
Huhtikuussa ilmestyneen Hymyilevä Apollo -levyn tekstit ovat Pelkosen ”biiseiksi jakamia”. Toisin sanoen hän on päättänyt, että tästä runoelman osasta tulee yksi laulu ja tästä toinen.
Useimmissa levyn kappaleissa on kolme säkeistöä. Rantala naurahtaa, että periaatteessa hän olisi voinut toistaa saman melodian kolme kertaa.
”En kuitenkaan päästänyt itseäni helpolla. Esimerkiksi Kiitoslauluun sävelsin a-osan, ihan erilaisen b-osan ja jonkinlaisen c-osan niiden väliin. Biisin lopussa palataan takaisin a-osaan.”
Levy oli tarkoitus äänittää piano ja laulu -pohjalta, mutta sattuma tuli vastaan.
Rantala näki Kansallisteatterissa sellisti Mila Laineen, joka luuppasi omaa soittoaan esiintyessään.
Rantala oivalsi, että Laine hallitsee sekä klassisen että kevyen musiikin ja pyysi hänet mukaan. Studioon kutsuttiin myös saksofonisti Jukka Perko.
Rantala kuvailee Hymyilevä Apollo -albumin musiikkia ”jonkinlaiseksi laulelmaksi”.
”Eivät nämä kappaleet ainakaan jazzia ole, vaikka niissä on pianosooloja”, hän pohtii.
”Monet biisit ovat aika kepeitä. Aiemmin Leinoa tehtäessä on patetiavalo helposti vilkkunut”, Rantala sanoo. Hän korostaa, että kommentti ei viittaa Vesa-Matti Loirin ajan myötä kanonisoituneisiin Leino-tulkintoihin. Rantalan mielestä Loirin tapa tulkita ”sopi hirveän hyvin” Leinon teksteihin.
Rantala tutustui Eppu Normaalin jäseniin kauan sitten. Vuonna 1997 yhtye lähestyi miljoonan myydyn levyn rajaa. Levy-yhtiön johtaja Epe Helenius päätti viedä soittajat palkintoreissulle Midem Asia -musiikkimessuille.
Rantalan johtama Trio Töykeät -yhtye oli siellä soittamassa.
”Tapasin Syrjän veljekset eli Martin ja Pantsen ensimmäisen kerran Helsinki-Vantaan lentokentällä. Istuin Frankfurtista Hongkongiin röökiosastolla heidän välissään”, Rantala kertoo.
”Hengattiin viikko yhdessä ja tutustuttiin. Meillä oli tosi kivaa. Eput olivat täysmarinadissa koko ajan ja huutelivat keikoilla: Jazz on paskaa! Se oli sitä aikaa, kun kaikille maistui, ja paljon.”
Kymmenen vuotta sitten Eppu Normaali täytti 40 vuotta. Yhtye esiintyi Ratinan stadionilla Tampere Filharmonian kanssa.
Myös Rantala kutsuttiin mukaan. Sen jälkeen hänet pyydettiin syksyn 2016 konserttisalikiertueelle.
Syyskiertueen jälkeen laulaja Martti Syrjä totesi Rantalalle, että tästä lähtien tämä soittaa pianoa yhtyeen kaikilla keikoilla.
Epuissa ei ole koskaan ollut pianistia, mutta kitaristi Pantse Syrjän ja levyillä vierailleen Eero ”Safka” Pekkosen soittamat pianoraidat ovat tärkeä osa yhtyeen levysoundia.
Aluksi yhtyeen biisit olivat Rantalalle uusia. Treeneissä hän tunnusti monta kertaa, ettei ollut koskaan aikaisemmin kuullut jotakin kappaletta.
”Mutta siksi mä olen pysynyt mukana, että biisit ovat niin hyviä. Niitä on älyttömän kiva soittaa, kun ne on niin hyvin tehty.”
Eppu Normaalin vihoviimeinen keikka on elokuussa Ratinassa.
”On ollut hieno nähdä, mitä nämä biisit ihmisille merkitsevät. Keikoilla on itketty, ja paljon.”
Rantala hahmottaa tämänhetkisessä urassaan kolme erillistä toimintalinjaa.
Ensimmäinen on kotimaan keikat, joihin Eppu Normaali ja Hymyilevä Apollo -konsertit kuuluvat. Rantala soittaa myös esimerkiksi kaupunginorkesterien solistina.
Lisäksi Rantala esittää vaimonsa Lotta Kuusiston ja näyttelijä Martti Suosalon kanssa Neljä pientä annosta -musiikkikomediaa. Pikkujoulushow Aku Hirviniemen kanssa jatkuu tänä vuonna. ”Se oli välillä tauolla, kun Hirviniemi oli canceled.”
Toinen linja on Saksan ja Keski-Euroopan jazzura. Siellä Rantala esiintyy yhtyeineen 1 000–2 000 hengen konserttisaleissa. Hän on jo pitkään levyttänyt saksalaiselle yhtiölle. ”Siellä menee hirveän hyvin. Salit ovat täynnä”, Rantala kertoo.
”En silti tiedä, mitä jazzuralle tulee tapahtumaan. Olen pohtinut sitä pitkään. Juuri nyt tuntuu, että se laari alkaa olla tyhjä. Että olen jo antanut oman osani pianojazziin.”
Kolmantena mukaan ovat tulleet oopperat. Joulukuussa on Rantalan säveltämän ja Minna Lindgrenin kirjoittaman Perfect Match -oopperan ensi-ilta Itävallan Grazissa. Jalkapallo-oopperassa Suomen naiset ja Itävallan miehet pelaavat toisiaan vastaan.
Rantala ei seuraa jalkapalloa, mutta tajusi sen hyväksi libreton aiheeksi.
”Mukana ovat tietysti rakastumiset ja muut olennaiset elementit. Lisää draamaa tuo muun muassa pelaajan polvivamma, jota voi verrata tenorin kuolinaariaan.”
Rantalalta on tilattu ooppera myös vuodelle 2027, tällä kertaa Berliinin Komische Operiin. Jos oopperalinja lähtee vetämään hyvin, jäävät kaksi muuta ehkä taka-alalle.
”On äärettömän harvinaista saada täysin suomalainen oopperatilaus ulkomaille. Jos niitä alkaa tulla enemmän, saatan käyttää viimeiset palvelusvuoteni niihin.”