Kahden tunnin intiimi kosketus
Theoria-tanssiteoksen tekijät tuovat queer-kosketuksen julkisesti nähtäville.
3
MIN
Tanssijat istuvat vierekkäin pöydän ääressä ja katsovat toisiaan hellästi. Kid Kokko koskettaa Hanna Ahdin käsivartta määrätietoisesti mutta herkästi.
Kokko ja Ahti eivät ole pariskunta, mutta pari he ovat. Ja toistensa koskettamista he ovat harjoitelleet taiteilijoina ankarasti, jo kolmen vuoden ajan.
Toistensa työskentelyn tunteneet tanssijat päättivät tehdä yhteisen teoksen. Aiheeksi valikoitui intiimi kosketus julkisella paikalla. Se on lyhyt tiivistys pitkästä nykytanssiteoksesta. Theoria kestää peräti kaksi tuntia.
Tanssiteoksen tekeminen alkoi siitä, että tekijät tutustuivat toisiinsa paremmin.
”Rakensimme luottamusta välillemme”, Ahti kertoo.
Molemmat ovat tehneet tähän vuoteen asti töitä pitkän apurahan turvin. Se mahdollisti tarkan tekemisen. ”Meidän ei tarvinnut ohittaa mitään vaihetta tutustumisessa. Niin käy usein normaalilla aikataululla tehdyissä teoksissa. Aletaan tanssia, vaikka ei vielä voisi. Nyt pystyimme rakentamaan jokaista teoksen yksityiskohtaa”, Kokko kertoo.
Jatkossa kulttuuriin kohdistuvat leikkaukset saattavat vaikeuttaa huolellisia produktioita.
”Tukirakenteet ovat hauraat”, Ahti sanoo.
”Leikkaukset vaikuttavat siihen, millä tavoin tätä taidetta voi tehdä. Ilmapiiri on kiristyvä.”
Kosketus on Theoriassa toisen ihmisen kohtaamista ja näkemistä.
”Mutta kosketus voi olla myös tuen antamista. Toisen kannattelua”, Ahti kertoo.
Theoria on teos halusta ja kaipuusta.
Taustateksti viittaa elokuvaan Brokeback Mountain ja kysyy, miten ajattelu voi hikoilla vaikka ympärillä olisi hiljaisuus.
Kokon mukaan esitys ei halua purkautua ennakoitavalla tavalla. Siinä kuitenkin kirjaimellisesti asetutaan kannateltavaksi ja kannatellaan. Kokon mukaan luvassa on ”eeppisten pienten kosketusten” lisäksi muun muassa eeppisiä nostoja.
”Tunsin tulevani kosketus kosketukselta vahvemmaksi. Yhtäkkiä nostojen tekeminen oli vaivatonta. Tunne oli väkevä. Mutta kannateltavaksi antautuminen on sekin huumaavaa.”
Teos on queer, Kokko painottaa.
Yleiskäsite tarkoittaa sukupuolta ja seksuaalisuutta normaalista poikkeavalla tavalla katsovaa maailmankuvaa, Theorian tapauksessa transsukupuolista.
Kid Kokko on transtaustainen, Hanna Ahti kertoo olevansa sukupuoli-identiteetiltään joustava.
”Intiimi queer-kosketus on historiallisesti sijoittunut vain yksityisiin kotitiloihin. Nyt se tuodaan julkisesti nähtäville”, Kokko kertoo.
Tanssija painottaa, että tällä kertaa lopussa ei nähdä ”perinteistä käännettä”.
”Jos rakkautta on teoksessa mukana, lopuksi transtaustainen ihminen joko tapetaan tai hän kuolee esimerkiksi rekan alle traagisesti jäämällä. Me rakennamme unelmaa.”
Suomeen saatiin vastikään uusi translaki.
Kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin. Yhdysvalloissa vallitsee uusi synkänkonservatiivinen ajattelu. Transtaustaisten ihmisten elämää pyritään rajoittamaan ja hoitoihin pääsyä estetään.
Kokko miettii, että sama mylly voi käynnistyä myös Suomessa. Pohjoismaiset suvaitsevat arvot tuntuvat olevan liudentumassa.
Tanssija korostaa, että muidenkin kuin ”transtyyppien” on hyvä pysähtyä pohtimaan olemiseensa liittyviä kysymyksiä ja sitä, miten olla julkisessa yhteydessä juuri sellainen kuin on.
”Ja toki myös sitä, onko ihminen oikeasti sellainen, joksi hän haluaisi itsensä kokea”, Kokko sanoo.
”Ja se sama koskee myös minua.”
Yksi viime vuosien hätkähdyttävimmistä Suomessa nähdyistä nykytanssiteoksista oli kosketukseen perustuva Schönheitsabend. Siinä Florentina Holzinger äityi penetroimaan Vincent Riebeekiä karmean kokoisella vyödildolla.
Theoria on toisella tavalla intiimi.
”En sano, ettei dildo voisi olla hellä, mutta me käsittelemme hellyyttä osana kosketusta eri lailla”, Ahti sanoo.
Hanna Ahti, Kid Kokko: Theoria. Zodiak (Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3, Helsinki) 13.5.–29.5.