Konemainen kauppa

Hissi- ja liukuporrasyhtiö Kone pyrkii jatkossa liikuttelemaan ihmisiä yhä enemmän idässä ja lännessä. Yhtiö tiedotti 29. huhtikuuta yhdistyvänsä saksalaisen TK Elevatorin kanssa.

Jos kauppa toteutuu, se on Suomen historian suurin, arvoltaan 29,4 miljardia euroa. Koneesta tulisi maailman suurin hissiyhtiö ja se laajenisi Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, mutta myös Etelä-Koreassa.

Nyt Koneen liiketoiminnan painopiste on ollut voimakkaasti Aasiassa, etenkin Kiinassa. Jättikauppa tasapainottaisi markkina-asemaa maantieteellisesti. Käytännössä yhtiö ei olisi liiaksi ”Kiina-kortin” varassa.

Kone on yrittänyt ostaa TK Elevatorin hissiliiketoiminnan aiemminkin, kun se oli vielä saksalaisen ThyssenKruppin omistuksessa. Vuonna 2020 hissit päätyivät kuitenkin pääomasijoittajien omistukseen 17,2 miljardin kauppahintaan.

Kuudessa vuodessa uudet omistajat lihottivat hissien arvoa yli 12 miljardia euroa.

ThyssenKrupp oli myyntiaikaan kassakriisissä ja pääomasijoittajien tarjous oli nopeampi vaihtoehto saada rahaa. Kauppa ei tarvinnut raskasta viranomaiskäsittelyä.

Ennen kuin miljardit liikkuvat yritysten välillä, täytyy kaupalle saada Koneen osakkeenomistajien hyväksyntä ylimääräisessä yhtiökokouksessa kesäkuussa. Heiltä lupa todennäköisesti heltiää, kertoihan Koneen johto kaupan tuovan synergiaetuja 700 miljoonaa euroa.

Toisaalta edut saavutetaan yleensä päällekkäisiä toimintoja karsimalla. Se johtaa muutosneuvotteluihin ja käytännössä väen vähennyksiin.

Saksan ammattiyhdistysliike onkin jo kritisoinut kauppaa.Sen jäsenet ovat irtisanomissa lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin yrityskaupassa aktiivisen Koneen työntekijät.

Isoin kesken oleva prosessi on kuitenkin kilpailuviranomaisen tekemä kilpailuoikeudellinen tarkastelu. Markkina-asetelma tutkitaan tarkoin Euroopan unionissa, mutta myös niissä maissa, joissa hissiyhtiöillä on päällekkäistä liiketoimintaa.

Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Petri Kuoppamäki sanoo, että kilpailuviranomainen kysyy kaupan vaikutuksista näkemyksiä myös kilpailijoilta ja asiakkailta.

Julkisuudessa on jo kerrottu, että sveitsiläinen Schindler vastustaa kauppaa ja aikoo todennäköisesti valittaa siitä.

”Viranomaiset tietävät, että jos kilpailija valittaa, se ei ole välttämättä niin paha. Mutta jos asiakkaat valittavat, niin se on pahempi”, Kuoppamäki sanoo.

Käytännössä kilpailuviranomainen voi vaatia Konetta luopumaan joistakin liiketoiminnoista tai hissien huolto­sopimuksista eri maissa.

Kriittinen kysymys on Kuoppamäen mukaan se, minkälaisia ehtoja viranomaiset asettavat. Saattaa käydä niin, että ehdot ovat liian tiukkoja ja Koneen pitäisi luopua liian arvokkaista liiketoiminnoista.

”Tällöin kaupan hyödyt katoavat. Eli leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.”

Kuoppamäki on ollut tekemässä arvokkaita yrityskauppoja Nokialle ennen yliopistouraansa. Hän näkee, että Kone on tehnyt kotiläksynsä hyvin ja viranomaisprosessiin on valmistauduttu jo vuosia.

Koneen johto on arvioinut, että viranomaisprosessi kestää noin vuoden.

Kone aloitti aggressiivisen laajentumisen jo 1960-luvun lopulla, kun sukuyhtiön silloinen toimitusjohtaja Pekka Herlin osti ruotsalainen hissifirma Asean. Koneesta tuli Pohjoismaiden suurin hissiyhtiö.

Herlinillä oli hyvät suhteet presidentti Urho Kekkoseen, jonka kerrotaan käyttäneen vaikutusvaltaansa kaupoissa.

1970-luvulla yhtiö laajentui Eurooppaan. Seuraavaksi Kone osti saksalaisen liukuporrasvalmistajan, ja 1990-luvulla matka jatkui Yhdysvaltoihin.

2000-luvun alussa Kone osti monialayhtiö Partekin. Sitä seurasi myöhemmin yhtiön jakautuminen ”uuteen” Koneeseen ja lastinkäsittelylaitteita valmistavaan Cargoteciin.

Koneen hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön suurin omistaja Antti Herlin kuvaili pörssitiedotteessa kauppoja viralliseen tyyliin. ”Järjestely heijastaa hallituksen selkeää tavoitetta luoda mahdollisimman vahva perusta pitkän aikavälin arvonluonnille.”

Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Herlinin tyyli oli suorempi. ”Minulla on aina ollut selvä tavoite, että Koneen pitää kasvaa.”