Valo, joka sammuu

Sonja Karlssonin esikoinen 14 tuntia takaisin (2023) oli historiallinen romaani. Toinen romaani Jumalattomat sijoittuu tämän päivän musiikkibisnekseen. Karlsson itse työskentelee musiikkialalla.

Keskeiset hahmot Aava ja Daniel ovat tunteneet peruskoulusta asti. Kahdeksannella luokalla he liittyvät bändikerhoon. Aava osaa laulaa, Daniel soittaa joten kuten kitaraa.

Varsinaiset tapahtumat alkavat Flow-festivaalilta vuonna 2016. Parikymppiset kaverukset ovat Morrisseyn keikalla. Ruumissa virtaa alkoholi ja kannabis.

Jatkoille mentäessä Daniel miettii, mahtaako paikalla olla tärkeitä tyyppejä. Seuraa löytyy karismaattisesta Samposta, joka on inessä indieskenessä. Skeneä kuvataan luontevasti ja asiantuntevasti. Loosessa, Lepakkomiehessä ja Semifinalissa notkutaan ja luodaan kontakteja.

Aavan ja Danielin yliopisto-opinnot päättyvät ennen kuin ehtivät kunnolla edes alkaa. Daniel työskentelee keikkamyyntitoimistossa nollatuntisopimuksella. Aavan kappaleet soivat radiossa ja viides single striimaa kultaa. Lopulta he vaikuttavat samassa suuressa levy-yhtiössä, itse viimeinkin tärkeinä.

Aava diivailee ihan maailmanluokan tähtenä. Kun asiat menevät pieleen, vika löytyy miehistä, yhteiskunnan rakenteista ja promoottorista, ei koskaan itsestä.

Yhtä ruma luonnekuva syntyy Danielista. Tuottajan lähenneltyä Aavaa Daniel ajattelee vain, että mieheen kannattaa tutustua uranousun takia. Jumalattomat on kiipijän tarina. Koska Daniel on kertoja, lukija joutuu pyrkyrin päähän. Ratkaisu on hyvä, koska tällöin kiipijää ei voi tuomita niin helposti.

Kirjan rakenne noudattaa Danten Jumalaisen näytelmän helvettiosuutta. Syvimpiin kerroksiin ei laskeuduta, mutta lukija voi kuvitella ne. Jumalattomia ihmisiä kiinnostaa vain raha ja maine. Levy-yhtiössä voitaisiin tuottaa periaatteessa mitä tahansa tavaraa. Kaikkea on, mutta sisällä huutaa tyhjyys. Tarina on liiankin tuttu, mutta se kerrotaan vetävästi ja draamaa paisuttamatta. Helvetin tuli palaa hitaalla liekillä.

Musiikkialasta kirja ei pahemmin lisää ymmärrystä. Artistin täytyy menestyä tai hänet pudotetaan, aikataulut ovat tiukkoja, palkintogaalassa pitää osata käyttäytyä kameroiden edessä, mutta kameroiden ulkopuolella kaikki ovat kännissä – nämä tiedetään jo. Samuli Putro käsitteli omakohtaisessa Elämäni miehet -teoksessa terävämmin alaa ja artistin paineita.

Romaani ei voi olla kuitenkaan huono, jos siinä soivat The Smithsin kuulaat kitaramelodiat. 

Sonja Karlsson: Jumalattomat. 270 sivua. Kosmos, 2026.