Tyhjiä lupauksia
Orpon hallituksen ilmastotoimia on kritisoitu useilta tahoilta riittämättömiksi. Myös monilta suunnitelluilta toimilta puuttuu rahoitus. Ministeri Multala vetoaa heikkoon taloustilanteeseen.
8
MIN
Ympäristöministeriön raportti pääsiäisen jälkeen totesi saman, mitä jo moni arvioi aiemmin: nykyisillä toimilla ilmastolaki ei toteudu. Suomesta ei tule hiilineutraalia vuonna 2035.
Orpon hallitukselle ilmasto on ollut repivä kysymys. Perussuomalaiset on vaatinut hiilineutraaliustavoitteesta luopumista, kokoomus taas linjannut, että tavoitteeseen tulee yhä pyrkiä. Hallituksen sisäiset erimielisyydet viivästyttivät viime vuonna kahden keskeisen ilmastopoliittisen paperin valmistumista.
Kun energia- ja ilmastostrategia ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma lopulta julkaistiin joulukuussa 2025, molemmat saivat asiantuntijoilta kritiikkiä.
Ilmastopaneelin selvitysten mukaan asiakirjoissa mainitut toimet ovat täysin riittämättömiä sekä kansallisten päästövähennystavoitteiden että EU-velvoitteiden näkökulmasta. Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV puolestaan arvioi, ettei hiilineutraaliustavoite edes merkittävästi ohjannut päätöksentekoa.
Hallitus ei kuitenkaan aio päättää enää uusista ilmastotoimista. Itse asiassa suunta on täysin päinvastainen: hallitus ei ole varannut rahoitusta edes kaikkiin itse suunnittelemiinsa ilmastotoimiin.
Ympäristöministeriön mukaan keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman ja energia- ja ilmastostrategian mukaisilla toimilla on tällä hetkellä noin 434 miljoonan euron rahoitusvaje vuosille 2026–2029.
Kuluvan vuoden ja ensi vuoden toimilta rahoitusta puuttuu ministeriön laskelmien mukaan 171,5 miljoonaa euroa. Nämä ovat siis rahoja, joista pitäisi päättää tämän hallituskauden aikana.
Huhtikuun kehysriihessä vain paria puuttuvaa kohdetta päätettiin tukea. Nämä olivat ravinnekiertotuki sekä energiatehokkuutta tukeva korjausrakentaminen. Ne eivät kuitenkaan merkittävästi paikkaa laskettua rahoitusvajetta, arvioidaan ympäristöministeriöstä.
Ei ole tavatonta, että hallituksen itse suunnittelemia toimia jää toteuttamatta. Näin käy erityisesti, jos suunnitelmien tai strategioiden valmistuminen viivästyy.
Vaikka perussuomalaiset ei ole saanut hallitusta nimellisesti luopumaan hiilineutraaliustavoitteesta, puolue on onnistunut viivästyttämään päätöksentekoa. Samalla hallitus on lykännyt ison kasan ilmastotoimia seuraavan hallituksen harteille.
Se voi olla kannatustaan menettäneelle perussuomalaisille eduksi. Jos puolue jää ensi kaudella oppositioon, sieltä on helppo kritisoida seuraavan hallituksen ilmastotoimia. Vaikeitakin päätöksiä on nimittäin tehtävä ensi vaalikaudella, jos hiilineutraaliustavoitteeseen vielä pyritään.
Poliittisesti vaikeimpia lienee metsäsektori, jossa vastaan tulevat intressiriidat metsäteollisuuden kanssa. Ilmastopaneeli on korostanut, että vaikka kaikilla muilla sektoreilla tehtäisiin säntillisesti kaikki ehdotetut ilmastotoimet, on luonnon nieluja pakko vahvistaa, jotta hiilineutraaliustavoitteeseen päästään. Se on yksinkertaista matematiikkaa: koska päästöjä ei saada nollaan, nieluja tarvitaan kompensoimaan niitä.
Joiltain osin huhtikuun kehysriihtä voi pitää ilmastotoimien näkökulmasta torjuntavoittona, sillä esimerkiksi perussuomalaisten ajama jakeluvelvoitteen alentaminen ei mennyt läpi.
Kokoomus on toistellut, että hiilineutraaliustavoitteessa pysytään. Kun hallituksen ilmastolinjaa on kritisoitu, puolue on vedonnut tiedonpuutteeseen ja muuttuneeseen toimintaympäristöön, kuten lisääntyneisiin hakkuisiin Venäjän puuntuonnin lopettamisen jälkeen.
Nyt hallitus ajaa kaksilla rattailla. Paperilla se sanoo toteuttavansa kirjon ilmastotoimia, mutta ei ole osoittanut kaikille toimille rahoitusta.
Ristiriitainen viestintä aiheuttaa käytännön ongelmia, sanoo YM:n raporttia kirjoittamassa ollut erityisasiantuntija Karoliina Auvinen Suomen ympäristökeskuksesta.
”Yrityksissä ja järjestöissä monet luulevat, että kun hallitus on nämä ilmastotoimet linjannut, se tarkoittaa, että ne kaikki myös toteutetaan.”
Rahoitusta puuttuu esimerkiksi julkisen latausinfran tuista, puhtaiden kuorma-autojen hankintatuista sekä vähäpäästöisiin työkoneisiin siirtymisestä. Kehysriihessä päätettiin päinvastaisesta eli kymmenen vuoden tuesta raskaan liikenteen ammattidieseliin vuodesta 2028 alkaen.
”Dieselin halpuuttaminen ja samalla puhtaan siirtymän rahoituksen karsiminen vaikuttaa hyvin negatiivisesti yrityksiin ja niiden investointipäätöksiin.”
Auvisen mukaan kuorma-autojen ja työkoneiden sähköistyminen on pisteessä, jossa investoinnit eivät vielä ole yrityksille markkinaehtoisesti kannattavia, mutta niiden kilpailukyky verrattuna dieseliin paranee. Hänen mukaansa on yhä enemmän kohteita, joissa pieni tuki voi saada yrityksen investoimaan vihreään vaihtoehtoon.
Auvinen kertoo esimerkin. Satamaympäristössä on iso työkone, jonka vuosittainen polttoöljynkulutus vie valtavasti rahaa. Suomalaisilla työkonevalmistajilla olisi tarjolla sähköisiä koneita, joiden vuosittaiset kulut olisivat yrityksille pienempiä. Sataman paikallisessa sähköverkossa ei kuitenkaan ole oikeanlaisia sähkösyöttöjä, joihin työkoneiden sähkökaapeleita voitaisiin kytkeä.
Valtion ei tarvitsisi rahoittaa muuta kuin sähköinfratuki, Auvinen sanoo. Näin hankinta muuttuisi kannattavaksi. Samalla tuontidieseliin käytetty raha siirtyisi kotimaiseen sähköntuotantoon ja teknologiaan.
Auvinen on mukana työstämässä ilmastorahoituksen vaikuttavuuden arviointityökalua. Hänestä 434 miljoonan rahoitusaukon paikkaamiseksi ei tarvita varsinaista uutta rahaa, vaan eurot voidaan saada kasaan kohdentamalla valtion tukia, verotusta ja alueellista rahoitusta paremmin.
”Ympäristöotsakkeen alla jaetaan isoja rahoja, joista rahoitusta konkreettisiin päästövähennyksiin on aika vähän.”
Haitallisia verotukia ovat esimerkiksi kevyen polttoöljyn ja dieselin alempi verokanta sekä puupolttoaineiden energiakäytön verottomuus, Auvinen listaa. Lisäksi maatalouden energiaveron palautuksen kautta tuetaan myös maanviljelijöiden polttoöljyn käyttöä. Kehysriihessä hallitus päätti korottaa maatalouden energiaveron palautusta väliaikaisesti.
”Eli ylläpidetään fossiilisten polttoaineiden käyttöä kompensoimalla verot pois. Nämä ovat säilyttäviä tukia, jolla ei mitenkään edistetä muutosta.”
Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan (kok) mukaan rahoitusvaje johtuu heikosta taloustilanteesta.
”Joka kerta kun julkisen talouden suunnitelmia on tehty, on oltu tilanteessa, jossa talouskasvun ja verokertymien ennusteet ovat heikentyneet”, hän sanoo.
”Totta kai on selvää ja rehellistä myöntää, että julkisen talouden tiukka tilanne ja pitkään jatkunut taloudellinen taantuma vaikuttavat siihen, kuinka paljon on ollut mahdollista kohdentaa rahoitusta näille toimille.”
Multala ei sulje pois sitä, että lisätalousarvioissa tai budjettiprosessissa rahoitusta voitaisiin vielä kohdentaa puuttuviin toimiin. Hän kuitenkin painottaa, että raha on edelleen tiukassa.
”Mutta sen voin sanoa, että totta kai pyrin edistämään asiaa.”
Päästökauppa laajenee vuonna 2028 myös liikenteeseen ja tulee nostamaan fossiilisen polttoaineen hintaa. Multalan mukaan kehysriihessä päätetty ammattidieselin tuki vuodesta 2028 alkaen auttaa muutoksen aiheuttamissa kuluissa. Maatalouden energiaveron palautuksen korotusta Multala perustelee maatalouden ruoantuotannon varmistamisella.
Mutta miksi tiukassa taloustilanteessa edelleen jatketaan alennettua verokantaa esimerkiksi kevyelle polttoöljylle ja dieselille ja tuetaan verottomuudella puupolttoaineiden energiakäyttöä?
”Kaikki nämä päätökset ovat sen tyyppisiä, että niistä pitää löytyä yhteisymmärrys hallituksessa.”
Onko tämä kaksilla rattailla ajamista, että julkistetaan suunnitelmia, mutta rahoitetaan niistä vain osaa?
”Mielestäni ei. Suunnitelmat on linjattu lain tarkoittamalla tavalla, ja monille toimijoille on myös pystytty osoittamaan rahoitusta. Pitää myös huomata se, että emme tee ilmastopolitiikkaa pelkästään kansallisesti vaan ennen kaikkea EU-tasolla, ja se on vähintään yhtä tärkeä asia.”
YM:n raportissa luetellaan hallituksen suunnittelemia toimia, joilta puuttuu aiotun laajuinen rahoitus. On merituulivoiman edistämistä, turvepeltojen kosteikkotoimia, kaukolämpöjärjestelmän siirtämistä kohti matalampia lämpötiloja, taloyhtiöiden latausavustuksia sekä puuston tiheämpänä kasvattamista ja kiertoaikojen pidentämistä.
Rahoitusvaje kertoo siitä, että väistetään vastuuta, sanoo Ilmastopaneelin puheenjohtaja, Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Jyri Seppälä.
Kaikilla näillä toimilla olisi tärkeä merkitys, Seppälä painottaa. Osittain ne myös tukevat toisiaan. Jos kaukolämpöjärjestelmää tehostetaan parantamalla hukkalämmön saantia, puuta tarvitaan lämmitykseen vähemmän. Se helpottaa metsäpuolella tehtäviä ilmastotoimia.
Toisaalta monilla ilmastotoimilla saadaan myös taloudellisia hyötyjä, Seppälä sanoo. Sellaisia ovat paitsi hukkalämmön hyötykäyttö myös energiatehokkuusremontit, joilta puuttuvaa rahoitusta hallitus paikkasi kehysriihessä edistämällä korjausrakentamista. Päätöstä perusteltiin työllisyysvaikutuksilla.
Seppälä pitää myös esimerkiksi merituulivoimaa Suomelle isona taloudellisena mahdollisuutena.
”Tällä puolella Perämeren rannikko on aika matalaa toisin kuin Ruotsissa. Siksi perustamiskustannukset ovat alhaisempia.”
Seppälä huomauttaa, että kansallisen hiilineutraaliustavoitteen lisäksi Suomea sitoo EU. Politiikassa ehkä kuvitellaan, että hiilineutraaliustavoitteesta luopumalla hakkuisiin ei tarvitsisi puuttua, hän sanoo.
”Mutta meillä on myös EU-velvoitteemme maankäyttösektorilla.”
Tähän mennessä hakkuut ovat ohjautuneet pelkästään kysynnän perusteella.
”Muutos, joka maankäyttösektorilla pitäisi tapahtua vuoden 2030 EU-velvoitteiden mukaan, on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin mitä sen jälkeen tarvittaisiin kansalliseen hiilineutraaliustavoitteeseen.”
Ilmastopaneelin tehtävä ei ole vaatia mitään tiettyjä poliittisia toimenpiteitä, Seppälä sanoo. Tehtävänä on tuoda esiin tutkittua tietoa, joiden pohjalta poliitikot voivat päättää keinoista.
”Mutta emme voi piilottaa sitä tosiasiaa, että vaikka tekisimme kaikki muut ilmastotoimet etuajassa mutta metsäpuoli jätetään vaille muutosta, emme ikinä pääse hiilineutraaliustavoitteeseen.”