Ehtivä mies

Katja lähti kuntosalilta ensin. Hän sanoi miehelle, että menee jo kotiin ja käy suihkussa.

Mies halusi vielä soutaa ja polkea vähän kuntopyörää. Hän sanoi, että tulisi kohta perässä.

He kävivät tällä salilla usein. Katjalta käveli sinne vain muutaman minuutin. Ja vaikka mies ei juuri säilyttänyt tavaroitaan Katjan luona, salikamat hän aina jätti. He olivat olleet yhdessä pian kolme vuotta.

Katja astui maaliskuiseen sunnuntai-iltaan. Helsingissä tihutti koleaa sadetta. Piti miettiä illallista, ehkä tulevaa viikkoakin, mutta jokin kalvoi mieltä. Hän ei päässyt siitä.

Heidän oli pitänyt tavata lauantaina, viettää iltaa kaupungilla ja tulla yhdessä Katjalle yöksi. Mutta päivällä suunnitelmat olivat muuttuneet.

Se ei sinänsä ollut epätavallista. Mies oli kiireinen, it-alalla ja merkittävässä asemassa. Työtapaamisia ja -matkoja oli paljon, kaikkea sattui. Katjalla itsellään oli kolme lasta ja asiantuntijatyö ympäristöalan yrityksessä. Arki kuormitti häntäkin.

Silti eilisessä oli ollut jotain outoa.

Mies oli hälytetty yllättäen Keski-Suomeen. Faija on taas kompuroinut, hän oli kirjoittanut viestiin aamupäivällä. Isä oli ilmeisesti kaatunut ja loukannut lonkkansa. Tämä oli iäkäs ja asui yksin.

Katja oli huolestunut, totta kai sinne täytyi mennä.

Illan mittaan mies oli päivittänyt tilannetta. Hän oli lähettänyt viestin, kun isän kanssa oli päästy sairaalaan. Kun lääkäri oli tavattu ja lonkka kuvattu. Kun lausunto oli saatu: murtumaa ei ollut, mutta mustelmasta tulisi iso. Puoliltaöin mies oli lähettänyt herttaisen hyvän yön toivotuksen, niin kuin hänellä oli tapana.

Tämän kaiken hän tosiaan oli kirjoittanut. Miten naurettavalta se myöhemmin kuulosti.

Katja kävi suihkussa ja veti makuuhuoneessa vaatteita ylleen. Lattialla olivat miehen viikonloppukassi ja tietokonelaukku. Hän tuijotti laukkuja tovin ja sitten tutki ne. Ei ollut ylpeä itsestään, mutta tutki kuitenkin.

Niin löytyi kortti. Se oli tietokonelaukun sivutaskussa, pienessä kuviollisessa muovipussissa. Kaunis käsin tehty kortti, jonka kannessa mies hymyili mustatukkaisen naisen kanssa.

Happy Valentines’ Baby.

Tytär tuli makuuhuoneeseen, kun kuuli äidin ”hengittävän oudosti”.

Katja näytti hänelle kortin, tytär oli täysi-ikäinen jo.

Toki hänkin tunsi Mikan. Ei tämä mikään isäpuoli koskaan ollut, mutta perheeseen kuuluvaa vakiokalustoa. Oli vietetty yhteisiä päiviä isovanhempien luona, istuttu sukujuhlissa puolin ja toisin. Mika oli auttanut matikantehtävissä.

Päiväyksestä näki, että kortti oli tuore mutta suhde ei selvästi ollut. Yhteiskuvia löytyi sisäsivuilta lisää. Yhdessä kuvassa Mika ja nainen meloivat keltaisella kajakilla, toisessa poseerasivat massatapahtuman katsomossa. Teksti oli englanninkielinen ja niin palava, että sitä oli vaikea lukea.

Katja otti kortista kuvia ja lähetti ne parhaalle ystävälleen. Hei kato, mitä mä just lähetin sulle.

Sitten hän taitteli kortin huolellisesti takaisin tietokonelaukkuun. Jälkeenpäin hän hämmästeli, miksi ihmeessä teki niin. Kun päiviä oli kulunut ja tilanne muuttunut niin absurdiksi, ettei sitä enää tahtonut käsittää, tämä yksityiskohta jopa huvitti häntä.

Nyt Katja toimi niin kuin ystävä oli neuvonut: Heität sen kamat vaan ulos sieltä.

Hän kantoi Mikan laukut eteiseen, haki kaapista muutamat harvat vaatteet ja odotti, että ovikello soisi.

Kun se soi, hän potki laukut rappukäytävään ja huusi. Mika riisui kivettyneenä kuulokkeet korvistaan ja alkoi hitaasti kerätä tavaroitaan. Anteeksi. Katjasta hän sanoi sen vaimealla äänellä.

Katja sulki oven, avasi Facebookin ja naputti hakukenttään naisen nimen. Tämä löytyi Mikan kavereista.

Kello 19.51 Katja lähetti englanniksi viestin:

Hei Michelle. Näin juuri ystävänpäiväkortin, jonka olit tehnyt Mikalle. Me olemme olleet yhdessä melkein kolme vuotta enkä ole tiennyt sinusta. Olen pahoillani, jos sinäkään et ole tiennyt minusta.

Ja lopuksi vielä:

Heitin hänet juuri ulos. Tiedoksesi vain.

Ei kai tämä kovin poikkeuksellista ollut. Ihmiset pettävät toisiaan jatkuvasti. Jos Väestöliiton perhebarometriä katsoi, joka viides mies oli ollut uskoton nykyiselle kumppanilleen. Naisista joka kymmenes. Asiaa oli kysytty vuonna 2024.

Miten uskottomuus määritellään? Väestöliiton kyselyssä siten, että oli harrastettu seksiä jonkun toisen kanssa.

Kerranko? Kaksi kertaa? Entä jos kyse oli suhteesta, melontaretkistä, yhteisistä juhlista, mistä ikinä?

Välillä Katja oli ollut epäluuloinen. Esimerkiksi vuosi sitten keväällä, kun oli ottanut asian puheeksi. Hänestä Mika piilotteli puhelintaan. Vaikka siinä oli läpällinen suojakotelo, se ei koskaan jäänyt pöydille lojumaan. Katja oli ojentanut oman puhelimensa Mikalle ja sanonut, että tämä saisi katsoa sieltä mitä tahansa.

Voitsä tehdä saman, hän oli kysynyt.

Mika oli sanonut, ettei hänen tuttaviensa viestejä voinut lukea. He olivat kirjoittaneet henkilökohtaisista asioistaan, eikä hän halunnut pettää luottamusta. Jos Katja luuli, että jossain oli toinen nainen, hän erehtyi. Ketään muuta ei ollut.

Mika osasi olla ihana.

He olivat tavanneet Tinderissä huhtikuussa 2023, tehneet pitkiä kävelylenkkejä ja tutustuneet. Mika oli pitkä ja salskea viisikymppinen. Eronnut avioliitosta, kuten Katjakin. Katja oli muutaman vuoden nuorempi, vaalea ja klassisella tavalla kaunis. Kuin näyttelijä Naomi Watts, joku oli joskus sanonut. Eittämättä he olivat näyttävä pari.

Mutta ei sellainen oikeasti merkinnyt. Mika oli tunteellinen ja huolehtiva. Kun Katja osallistui mielenosoitukseen, Mika tuli paikalle vain katsomaan, miten hänellä menee. Hän näytti olevan kiinnostunut kaikesta, mitä Katja teki.

Joskus Katja sanoi kavereilleen, että Mika eli jännempää elämää hänen kauttaan. Katja oli asunut pitkät ajat Yhdysvalloissa.

Syksyllä he olivat lähteneet Berliiniin ja sen jälkeen lukuisille muille matkoille. Sveitsiin, Italiaan, Espanjaan. Ja vaikka he asuivat eri osoitteissa, selvää oli, että he vanhenisivat yhdessä.

Eikö Mikan puhelimella ollut näkynyt toinenkin nimi? Nyt kun sitä ajatteli.

Kun Mika oli lähettänyt kuvakaappauksena suoratoistopalvelun pinkoodin, kuvassa oli vahingossa näkynyt ilmoitus viestistä.

Eikö Katja ollut silloin kysynytkin Sarista? Ja Mika oli vastannut: työjuttuja, joskus deittailtiin.

Maanantaina Katja päätti, että selvittää nyt tämänkin. Hän oli väsynyt mutta rauhaton. Yö oli ollut uneton, ja aamulla hän oli ilmoittanut esihenkilölleen, että on sairas.

Facebookissa Saria ei ollut, mutta Linkedinistä löytyi profiili.

Moi Sari! Mika on ilmeisesti tuttujasi. Laitan sinulle nyt varmuudeksi viestiä, vaikka onkin henkilökohtainen asia. Tee tiedolla mitä haluat.

Katja kirjoitti kolmen vuoden suhteesta, pettämisestä ja valehtelusta. Siitä, että Mika oli samaan aikaan leikkinyt hänen ja lasten kanssa kotia. Sarin nimi oli tullut useamman kerran esiin, etenkin edellisenä syksynä.

Haluan vain jakaa varoituksen, Katja muotoili, jos olet jollain lailla tekemisissä Mikan kanssa.

Pahoittelut, jos viesti on aiheeton, hän lisäsi.

Vastaus tuli iltakahdeksalta. Heti sen jälkeen, kun Sari oli lukenut viestin.

Siis ei ole todellista.

Itse asiassa, haluatko soittaa?

He puhuivat varmaan tunnin. Sari kertoi, että oli seurustellut Mikan kanssa puolitoista vuotta – ja seurusteli edelleen. Mika oli lähettänyt hänelle viestin edellisenä iltana, kun oli palannut sedän hautajaisista. Mites siellä ilta rullaa?

Sitä paitsi Mika ja Sari olivat erikseen sopineet, etteivät tapaile muita ihmisiä. Sari muisti päivän kirkkaasti, koska se oli onnellinen päivä. Tiistai 22. lokakuuta 2024. He olivat kävelleet Kaivopuiston rannasta Senaatintorille ja poikenneet Tuomiokirkkoon, jonka katosta roikkui brittiläisen Luke Jerramin taideteos. Valtava, pyörivä maapallo.

Mitä jos laitettaisiin deittisovellukset pois ja keskityttäisiin vain toisiimme, Sari oli sanonut. Mikalle se oli sopinut. Jonkin ajan kuluttua Mika oli kirjoittanut asiasta jopa viesteissä: Ainakaan mä en ole deittaillut muita. Luottamus on kaikista tärkeintä.

Siitä Mika oli puhunut usein, luottamuksesta.

Heidän suhteensa oli ollut myrskyisä, Sari huomautti, sillä hän oli vaatinut yhteistä aikaa. Hän oli vaatinut, että hänet esitellään kavereille ja perheelle. He olivat riidelleet paljon. Mutta jos Sari oli uhannut päättää suhteen, Mika oli äkkiä ehdottanut jotain vakavaa. Muutetaan heti yhteen.

Katja kuunteli Saria äimistyneenä. Ei hän ihan tällaista ollut odottanut.

Puhelimessa Katja ja Sari sopivat, etteivät kerro Mikalle nyt mitään. He selvittelevät ensin vähän.

Kun Mika illalla kyseli Sarin kuulumisia, tämä koetti vastata niin kuin ennenkin.

Minna ei yleensä seurannut Facebookia, mutta maanantai-iltana hän näki viestin heti.

Moi Minna, laitan sulle viestiä, koska olen joskus nähnyt sinun nimen Mikan puhelimeen tulleissa viesteissä.

Mulle selvisi eilen, että Mika on ollut selkäni takana suhteessa ainakin yhden naisen kanssa…

Kuka näin kirjoitti? Lähettäjän täytyi olla joku hullu. Mutta kun tarkemmin katsoi, huomasi, että Facebook oli usein tarjonnut ystäväksi tällaista Katjaa.

Ihan nyt varmuudeksi laitan sinulle viestiä, jos satut olemaan yksi Mikan ihmissuhdepelin uhreja.

Ihmissuhdepelin uhreja… Ajatus oli Minnalle täysin vieras. Koskaan hän ei ollut kuvitellut, että Mika pettäisi häntä. Minna oli muuttanut ulkomailta takaisin Suomeen, eronnut lastensa isästä ja lokakuussa 2024 tavannut Mikan. Lempeän ja empaattisen Mikan, joka oli toki kiireinen, mutta niin oli Minnakin. Kiinteistöalalla työt kasaantuivat etenkin näin keväällä.

Ei ollut monta päivää siitä, kun Mika oli juonut aamukahvia tässä keittiössä, Minnan vihreässä talossa Helsingissä. Eikä ollut kauan siitäkään, kun Mika oli juhlinut hänen 50-vuotispäi­viään. Istunut kavaljeerina komeissa juhlissa.

Ehkä tämä ei ollut totta.

Kohta Katjalta tuli toinen viesti. Siinä hän kertoi Sarista ja kehotti katsomaan tämän Instagram-tiliä. Tietenkin Minna katsoi, vaikka päätä särki.

Sarin kuvagalleriassa eletiin hänen elämäänsä. Kohotettiin maljoja, käveltiin rannoilla, poseerattiin matkakohteissa.

Tässä on mun elämä ja mun mies, mutta vaalean pitkätukkaisen naisen kanssa, Minna ajatteli.

Tammikuun ensimmäisessä kuvassa Mika halasi naista öisessä kaupungissa. Happy New Year 2026 from Barcelona <3. Hyvää uutta vuotta Barcelonasta? Eikö Minna ollut samana päivänä saanut kuvia sairaspedistä? Kun Mika oli pahassa flunssassa kotona eikä siksi voinut tulla hänen kanssaan uudenvuodenjuhliin. Eikö Mika ollut lähettänyt hänelle kuvia jaloistaan?

Oli vaikea ymmärtää enää mitään. Migreeni oireili. Katja kysyi, haluaisiko Minna puhua puhelimessa, mutta ei hän pystynyt.

Mun on pakko yrittää tehdä töitä, ehkä huomenna.

Okei, ihan koska vaan, Katja vastasi. Tää on järkyttävää, ketähän muita…

Olen ihan turta, Minna kirjoitti vielä.

Mika oli liikuttunut ystävänpäiväkortista. Niin hän oli Michellelle sanonut.

Happy Valentines’ Baby.

Kortti olikin huolellisesti askarreltu. Michelle oli tekstannut otsikot, piirtänyt sydämet ja kirjoittanut sisäsivuille koskettavan runon.

He eivät viettäneet ystävänpäivää yhdessä, sillä Mikalla oli kaksipäiväinen tietoturvakonferenssi. Ehkä olikin, mutta illalla hän meni Katjan kanssa teatteriin ja hotelliin. Tästä Michelle ei tietenkään tiennyt. Kaikki alkoi selvitä vasta, kun hän näki merkillisen viestin ja soitti Katja-nimiselle naiselle.

Puhelusta tuli pitkä. Michelle kertoi, että oli seurustellut Mikan kanssa vajaan vuoden.

He olivat tutustuneet kristillisessä deittipalvelussa Valossa. Michelle on harras kristitty, ja koska kristilliset arvot olivat Mikallekin tärkeitä, toukokuussa 2025 he tapasivat. Kävelivät Ruoholahdesta kohti Lauttasaarta ja rantakahvilaa.

He puhuivat keskenään englantia. Michelle on aasialainen, ja vaikka hän on asunut Suomessa viisitoista vuotta, suomen kieli on kankeaa. Hänen lapsensa vinoilevat siitä. He ovat kaikki syntyneet Suomessa.

Mikan kanssa oli helppo jutella. Hän oli miellyttävä ja kohtelias ja näytti oikeasti kuuntelevan. Mutta oliko aineksia enempään… Mika oli vaikuttanut jotenkin etäiseltä.

Okei, mikä homma, Michelle oli kysynyt, kun lenkki oli tehty. Ollaanko vain ystäviä?

Mika oli halunnut nähdä uudestaan.

Michelle oli sanonut, ettei Mika tuntunut olevan aidosti kiinnostunut. Että häntä oli vaikea tulkita.

Mika oli tarttunut häntä lujasti käsistä ja kietonut sormet yhteen. Entä nyt?

Ja kun he olivat lähteneet tahoilleen, Mika oli lähettänyt vuolaan viestin. Kiitos ihanasta seurasta, uskomaton nainen. Olet fiksu, kaunis ja lämmin ihminen, jolla on oikeat arvot. Vau.

Siitä suhde oli alkanut. He olivat viestitelleet jatkuvasti, puhuneet myöhäisinä iltoina pitkiä puheluita. Nähneet yleensä kerran viikossa. Michellelle se oli aina satsaus, sillä hänen piti palkata lastenhoitaja. Mutta Mika maksoi kahvilat ja ravintolat, erityiset viikonloput, kun yövyttiin hotelleissa.

He olivat keskustelleet paljon uskonasioista. Sunnuntaiaamuisin, kun Michelle oli lähtenyt jumalanpalvelukseen, Mika oli usein lähettänyt viestin ja toivottanut siunattua päivää. Joskus he olivat rukoilleet yhdessä.

Vasta vähän aikaa sitten Michelle oli esitellyt Mikalle lapset. Hän oli viivyttänyt sitä, koska halusi olla varma. Yhtenä lauantaina he olivat olleet luistelemassa, toisena Michellen ystävän luona syömässä. Michelle oli ajatellut, että jos kaikki menisi hyvin, hän ottaisi esiin avioliiton. Se oli hänelle lopulta ainoa oikea yhdessäolon muoto.

Kaikki oli mennyt hyvin. Mikan kanssa oli aina mukavaa. Toki tämä oli välillä perunut tapaamisia, sairastunut tai valittanut ongelmallista autoaan. Kerran Michelle oli jopa sanonut ystävälleen, ettei koskaan hankkisi sähköautoa, kun ei niihin voinut ollenkaan luottaa.

Mutta nyt hän kuuli, että Mikalla oli koko ajan ollut toinen nainen. Ja vielä samana iltana hän sai tietää, että heitä oli oikeastaan neljä.

Katja, Sari, Minna ja Michelle.

He perustivat Whatsppiin keskusteluryhmän. Sen nimeksi tuli Revenge <3.

Me voidaan punoa suunnitelmia täällä, Sari kirjoitti. Se ei tiedä, että mä tiedän.

Ei tiedä myöskään, että mä tiedän, Michelle lisäsi.

Hän ihmetteli, ettei Mika näyttänyt katuvan lainkaan. Jatkoi vain yhteydenpitoa muiden kanssa, vaikka oli jäänyt yhdelle kiinni.

Just sain viestin, että mites ilta etenee, Sari ilmoitti. Aivan helvetin uskomatonta.

He miettivät, miten samankaltaisia naisia olivat. Keski-ikäisiä, korkeasti koulutettuja, urasuuntautuneita ja kansainvälisiä. Jokainen heistä oli käynyt läpi vaikean avioeron. Oliko Mika nimenomaan etsinyt heidänlaisiaan?

Sitäkin he pohtivat, millaisia riskejä Mika oli ottanut. Hän oli tavannut heidän kaikkien lapsia, ystäviä ja sukulaisia, tullut yhteisiin juhliin. Liikkunut samoissa kahviloissa ja ravintoloissa, kävellyt kaupungilla käsi kädessä.

Nähtiin sunnuntaina ennen viittä. Käveltiin Lauttasaareen ja käytiin kahvilla, Minna kirjoitti.

Sinne se aina minutkin vie, Sari sanoi ja lisäsi nauruemojit. Hitto mikä ääliö.

Mika todella oli kävellyt paljon. Ensin lenkin yhden naisen kanssa ja heti perään toisen.

Tällä miehellä on ollut kalenteri täynnä, Michelle totesi. Luulin aina, että kyse on töistä.

He keskustelivat aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Kymmeniä ja kymmeniä viestejä.

Hei, pakko yrittää nukkua vähän. Tuskin siitä mitään tulee, otan melatoniinia ja iltamagnesiumia.

Pysykää vahvoina, naiset!

Tuntui tärkeältä selvittää, missä Mika oli kulloinkin ollut ja mitä selittänyt muille. Naiset vertailivat viestejään.

Kuka sen kanssa oli oopperassa keskiviikkona?

En minä.

Meitä täytyy siis olla vielä muitakin…

Jumalauta.

Katja ehdotti, että he tekisivät taulukon. Olis hyvä koota excel ja merkitä jokainen päivä tyyliin 1.12. alkaen.

Hän laati pohjan ja jakoi sen muille.

Täydennän huomenna.

Minä myös, viikon loppuun mennessä.

Kun Minna oli osuutensa kirjannut, hän lähetti ryhmään kuittauk­sen. Oli rankkaa käydä kaikki läpi, hän sanoi.

Mutta tsekatkaa 15.2. En voi uskoa, että se sai hoidettua kolme samana päivänä!!!

Niin sarakkeissa tosiaan luki. Ensimmäinen nainen hotellissa iltapäivään asti, toinen Mikan luona neljästä kuuteen, kolmas puoli seitsemästä alkaen. Toisin sanoen puoli tuntia sen jälkeen, kun Minna itse oli lähtenyt Mikalta, seuraava nainen oli ajanut pihaan.

Erikoiselta näytti myös eräs lauantai. Päivä, jolloin Minna oli järjestänyt Espoossa suuret 50-vuotisjuhlat. Mika oli ollut paikalla, ja he olivat jääneet hotelliin yöksi. Mutta Katja ja Michelle olivat luulleet, että Mika oli Pohjanmaalla valmistujaisissa. Tämä oli lähettänyt molemmille useita kuvia. Itsestään puku päällä, isästään kahvipöydän ääressä, kakkutarjoilusta.

Exceliin Katja kirjasi: Klo 17.32 selfie Seinäjoen hotellista kraka kaulassa ja puku päällä. Kiittää Oxford-solmun tekemisestä.

Edellisiltana he olivat katsoneet Katjan luona ohjevideota, ja Katja oli solminut kravatin valmiiksi – tähän juhlavaan tilaisuuteen Pohjanmaalla. Mika oli päivitellyt jopa junalipun hintaa: 69 euroa ja 20 senttiä.

Todellisuudessa Mika oli ajanut Espooseen. Omakuva oli lähetetty Minnan juhlista, mutta mysteeriksi jäi, mistä isän kuva oli peräisin.

Ei tällaista paskaa voi edes keksiä, Katja kirjoitti keskusteluryhmään.

Sari: Oikeesti aivan uskomatonta.

Miten Mika oli ylipäätään ehtinyt kaiken? Sitä saattoi vain ihmetellä, kun kolmen kuukauden Exceliä katsoi. Joka päivä hän oli lähettänyt hellät aamu- ja iltaviestit jokaiselle, puhunut usein puhelimessa. Järjestänyt leffat, dinnerit, konsertit ja kävelyt.

Miten hän oli koordinoinut tapaamiset – ja keksinyt meriselitykset? Kuumeet, hammaslääkärit, työkiireet, sukukokoukset. Miten hän oli muistanut, mitä oli kenellekin puhunut?

Mika teki kuitenkin vaativaa työtä. Hän oli kysytty ammattilainen ja piireissä ilmeisen arvostettu.

Mutta koskaan hän ei ollut seonnut sanoissaan. Viime hetken ohareita sen sijaan tehnyt useinkin.

Mika ei ollut lopulta ajanut Keski-Suomeen silloinkaan, kun väitti isänsä kaatuneen. Kun lähetti Katjalle päivityksiä pitkin iltaa. Lonkka kuvattu, murtumaa ei ollut.

Sarille hän oli tuolloin puhunut sedän hautajaisista. Michellelle ja Minnalle lähettänyt viestejä koti-illasta: Uuden musiikin kilpailua katsotaan.

Tosiasiassa hän oli ollut yötä viidennen naisen luona.

Heitä oli siis enemmän. Kuinka monta?

Katja ja Minna ryhtyivät selvitystyöhön. He lähettivät viestejä lukuisille ”potentiaalisille” naisille. Tutkivat Facebookin ja Instagramin kaverilistoja ja koordinoivat keskenään. Kuka lähettää kellekin.

Etsin henkilöitä, jotka ovat saattaneet tulla huijatuksi Mikan toimesta. Olin puolitoista vuotta seurustelusuhteessa…

Tässä ei ole kyse mistään peruspettämisestä, vaan laajasta huijauk­sesta…

Kun vastauksia tuli – ja niitä tuli – he perustivat jälleen Excel-taulukon. Merkitsivät nimen ja ajankohdan ja lisäsivät suhteen laadusta muutaman sanan.

Tekivät matkan Pariisiin. Tapailivat muutaman kerran. Kävivät kävelyllä, tästä alkanut suhde.

Suhteet olivat olleet eripituisia ja eriasteisia. Mutta kaikille Mika oli esiintynyt vapaana miehenä, matkailua harrastavana urheilullisena sinkkuna.

Sinä aikana, kun Katja oli seurustellut Mikan kanssa, tällä oli ollut ainakin yksitoista muuta naista.

Keskusteluryhmässä alettiin pian puhua ”konfrontaatiosta”. Jonkinlaisen kohtaamisen järjestämisestä.

Tuntuu, että on pakko nähdä se. En kestä tätä, Minna kirjoitti.

Mika ei edelleenkään tiennyt, että Sari oli kuullut muista naisista. Tai että Michelle oli.

Kohta hän kyllä huomaa, että jotain on meneillään, Michelle sanoi. Me ei enää vastata viesteihin niin kuin ennen.

Täsmälleen, Sari vastasi. Eli tänään sitten?

Suunnitelma alkoi muotoutua. Sari sopisi tapaamisen Mikan kanssa, ja koska ilta oli sateinen, he kävelisivät läheiseen satamabaariin. Siellä odottaisivat Minna, Michelle ja Katja.

Katja ei oikeastaan halunnut nähdä koko miestä. Oksetti kaikki, ja univelka oli hirveä, mutta kyllä hän paikalle tulisi, kun kerran muutkin.

He puhuivat vielä siitä, mitä kohtaamiselta oikeastaan halusivat.

Selityksiä on varmaan turha odottaa, Michelle sanoi. Ei kannata toivoa sellaista, mitä ei ole saatavissa.

Closure-sana toistui useampaan kertaan. Jotain sellaista he kaipasivat. Päätepistettä, loppuselvitystä, viimeistä sinettiä.

Eli Katja ja Minna, me tavataan baarissa 18.30?

Jes.

Naiset, hoidetaan tämä!

Sinä iltana baarissa soi 1980-luvun italodisko. Asiakkaita oli vain muutama. Mika käveli sisään tummassa pusakassa ja farkuissa. Sarilla oli vaalea toppatakki ja tukka sivussa poninhännällä.

He istuivat sohvalle ikkunan viereen.

Salin toisella laidalla pylväiden takana odottivat Katja, Minna ja Michelle.

Mika ei ollut koskaan ollut väkivaltainen, ei sinnepäinkään, mutta oliko häntä ennen väijytetty näin? Sari oli pyytänyt paikalle varmuuden vuoksi myös kaverinsa Janin, jos jotain odottamatonta tapahtuisi. Tämä istui pöydän ääressä läppärinsä kanssa.

Moi Mika, moi.

Katja ilmestyi sohvan eteen ja tervehti kireällä äänellä. Hän kuvasi tilannetta kännykällään. Täällä on muitakin tuttuja, hän sanoi.

Mika vilkaisi nopeasti Minnaa ja Michelleä. Ei hätkähtänyt ollenkaan, ehkä posket vähän punehtuivat.

Mä tiesin, että te tuutte tänne, Mika totesi. Mä arvasin, hyvä.

Hän toisti sitä monta kertaa. Muuta hän ei oikein sanonut.

Mutta naiset sanoivat. Kun he pääsivät alkuun, he ryöpyttivät Mikaa vuoron perään. Solvasivat, piruilivat, sättivät. Jos he olivat ajatelleet, että kohtaaminen sujuisi elegantisti, se ei sujunut.

Vitun saatanan mielenvikainen hullu!

Sä oot systemaattisesti valehdellut… kaikille meille! Ottanut mukaan sairaaseen leikkiisi.

Kivitettäväksi sut vois viedä!

Välillä joku veti henkeä: Mä oon vittu ihan jossain tärinässä.

Mika istui kankeana paikallaan ja hypisteli silmälasikoteloa. Hän sanoi, että oli käyttäytynyt tyhmästi.

Katja suuttui entisestään: Ei se ole mitään tyhmästi käyttäytymistä, Mika! Nyt vähän isompia sanoja.

Itsekkäästi, rumasti, totta kai, Mika korjasi. Hän pyysi anteeksi.

No et saa, Katja vastasi.

He olivat siinä kymmenen minuuttia, ehkä viisitoista. Katja totesi, ettei muuta sanottavaa kai ollut. Selväksi oli käynyt, ettei tämän parempia selityksiä saataisi. Jos selityksiä lainkaan.

Tunnelma oli pingottunut.

Mika nousi ylös, kääri huivin kaulaansa ja veti takin vetoketjua kiinni.

Noni painu helvettiin nyt sitten, Katja sanoi. Moikka.

Kun Mika oli lähtenyt, Minna ajatteli, ettei tunnistanut äskeistä ilmeetöntä miestä. Hän ei ollut koskaan nähnyt Mikaa tuollaisena.

Michelle alkoi itkeä.

Jälkeenpäin he kuulivat, että samaan aikaan viides nainen oli saanut Mikalta viestin. Ilmeisesti Mika oli lähettänyt sen jo ulko-ovelta. He olivat puhuneet puhelimessa ja sopineet tapaamisen.

Nainen: Odotan jo, että nähdään (pusu).

Mika: Sama täällä (sydän).

Päivät kuluivat. Katja palasi töihin ja yritti keskittyä. Nukkui öitä ja ei nukkunut.

Revenge-ryhmässä käytiin edelleen keskusteluja. Naiset viettivät iltojakin yhdessä, kävivät syömässä ja joivat viiniä.

He pohtivat, pitäisikö Mikasta tehdä rikosilmoitus. Voisiko hänestä tehdä? Eikö tällainen järjestelmällinen manipulointi ollut henkistä väkivaltaa?

Katja otti yhteyttä rikosuhripäivystykseen ja turvakotiin. Heille järjestettiin kriisiapua.

Mutta Katjan oli vaikea hyväksyä sitä, ettei Mikalle koituisi mitään seurauksia. Tämä voisi vain jatkaa pelejään niin kuin varmasti tekisi. Siitä he kaikki olivat varmoja.

Viimein Katja löysi yhteystiedot helsinkiläiselle rikospoliisille, joka oli tutkinut lähisuhdeväkivaltaa. Hän laati tälle perusteellisen sähköpostin ja kertasi jälleen kaiken tapahtuneen.

Kyseessä on systemaattinen rakkaushuijari, Katja kirjoitti, vaikka taloudellista hyötyä ei ole haettu. Mika ei ollut huijannut heiltä rahaa. Tämä ei ollut myöskään tartuttanut seksitauteja, vaikka sitä naiset olivat heti säikähtäneet. He olivat suostuneet suojaamattomaan seksiin ”monogamian lupauksella”, kuten Katja sähköpostissa ilmaisi.

Koemme kaikki olevamme vähintäänkin rajun henkisen väkivallan uhreja, koska hän on systemaattisesti valehdellut jokaiselle meistä.

Tämä mies ei ole pysähtymässä.

Poliisilta tuli vastaus parin päivän kuluttua. Se oli ystävällinen ja rohkaiseva. Hienosti olette vahvat naiset jo selvittäneet taustoja!

Poliisi kirjoitti, että tällainen toimintatapa on ”petosmiehille” hyvin ominaista, ja he ovat siinä erittäin taitavia.

Poliisi listasi varotoimia, joihin kunkin olisi syytä ryhtyä. Kaiken varalta pitäisi tarkistaa tilit ja sijoitukset, käyttöoikeudet ja testamentit, jos sellaisia oli tehty yhdessä. Katsoa sometilit ja salasanat.

Ammattimaista keskusteluapua poliisi suositteli ehdottomasti, jotta toipumisprosessi pääsee alkuun.

Mutta rikosilmoitus oli hankalampi asia.

Mikäli taloudellista rikosta ei löytynyt, poliisilla ei oikein ollut mahdollisuuksia tarttua, sähköpostissa sanottiin. Samoin, jos sukupuoliseen kanssakäymiseen oli suostuttu. Pakottaminen olisi ollut eri asia.

Sellaista ei ollut tehty. Ei kenellekään heistä.

Tähän oli tyytyminen, Katja totesi. Rikosta ei ollut tapahtunut, vaikka siltä se tuntui.

Hän lähetti poliisille vielä kiitoksen.

Raskain sydämin otan vastaan tämän viestin, vaikka tätä jo tietysti pelkäsinkin.

Michelle mietti pitkään, miten suhtautuisi Mikaan. Hän ei halua vihata tätä.

Viimein yhtenä keskiviikkoiltana raamattupiirin jälkeen hän päätti, että lähettää Mikalle viestin. Hän kirjoitti sitä rauhassa, että saisi kaiken sanottua.

Tätäkö sinä elämältäsi tahdot, hän kysyi. Tämäkö on se, mitä haluat nähdä, kun vanhana miehenä katsot taaksesi? Pelkkää jännityksen jahtaamista muttei mitään aitoa.

Olen surullinen siitä, että sinusta on tullut tällainen, Michelle kirjoitti. Kunniallinen mies ei toimi näin, tuskin olet ylpeä itsekään.

Nyt kun olen tämän sanonut, annan sinulle anteeksi, hän jatkoi. En siksi, että ansaitsisit sen, vaan siksi, että taivaallisen Isäni rakkaus­ velvoittaa minua siihen.

Aamuun mennessä Mika oli vastannut. Michelle luki tekstiä ihmeissään. Se oli perinpohjainen ja jotenkin liian täydellinen. Jokaiseen asiaan oli vastattu katuvan kohteliain, virheettömin virkkein.

Michelle naputti nopean viestin.

Tämä on tekoälyn vastaus, Mika. 

Mika ei halunnut antaa SK:lle haastattelua. Henkilöt eivät esiinny jutussa omilla nimillään. Heistä käytetyt nimet ovat listasta, johon on koottu 1970-luvun suosituimmat miesten ja naisten etunimet Suomessa. Jutussa lainatut viestit ovat autenttisia, vain nimet on muutettu.