Tuhotut ja sulautetut

Tuhoa tai sulauta. Siinä tiivistetysti Yhdysvaltain valkoisten tavat suhtautua alueen alkuperäisväestöön.

Tommy Orangen Harhailevat tähdet saa alkunsa Sand Creekin verilöylystä vuonna 1864. Amerikkalaiset sotilaat tappoivat 200 cheyenne- ja arapahoheimojen jäsentä. ­Cityintiaaniksi itseään kutsuva Orange kuuluu näihin molempiin heimoihin.

Verilöylystä hengissä selviytyvä Jude Star lähetetään vankilaan Floridaan. Vankilanjohtaja Richard Henry Pratt uskoo sulauttamiseen. Hänen tunnuslauseensa kuuluu: ”Tapa intiaani, niin pelastat ihmisen.”

Jude Star lukee vankilassa Raamattua ja länsimaisen kirjallisuuden klassikoita mutta ei unohda henkisiä juuriaan. Myöhemmin vankila muuttuu sisäoppilaitokseksi, johon alkuperäisväestön vanhemmat pakotetaan lähettämään lapsensa.

Sisäoppilaitoksessa lapsilta leikataan hiukset ja heidät puetaan armeijan univormuihin. He saavat uudet nimet ja heiltä riistetään identiteetti. Kuri on ankaraa ja rangaistukset julmia. Tällaisia laitoksia toimi Yhdysvalloissa melkein sadan vuoden ajan.

Harhailevat tähdet ulottuu 1860-luvulta tälle vuosituhannelle. Sukukertomus, joka kuvaa Jude Starin jälkeläisiä seitsemässä sukupolvessa. Romaani toimii Orangen kiitetyn esikoisen Ei enää mitään alku- ja jatko-osana, mutta sen voi lukea itsenäisenä teoksena. Joku toinen kirjailija olisi voinut rakentaa näin runsaista aineksista tuhatsivuisen eepoksen. Orange onnistuu kertomaan tarinansa vajaassa 350 sivussa.

Romaanin kolme osaa poikkeavat toisistaan kerronnaltaan. Ensimmäinen osa kattaa yli sadan vuoden ajanjakson ja etenee niin kiivaasti, että lukija saa olla tarkkana. Henkilöt ja tapahtumat tulevat ja menevät, virkkeet pikemminkin selostavat kuin syventävät. Toinen ja kolmas osa sisältävät sävykkäämpää henkilökuvausta ja tarkempaa tapahtumien taustoittamista.

Orangen prosaistin kyvyt pääsevät parhaiten oikeuksiinsa tihentyvässä kerronnassa. Hän on taitava kuljettamaan tarinaa vuoropuhelulla ja osaa kuvata henkilöhahmojen sisäisiä liikahduksia hienovireisesti.

Harhailevat tähdet kasvaa ravisuttavaksi kuvaukseksi tuhoamisen ja sulauttamisen politiikan vaikutuksista. Kun valkoiset valloittajat katkovat ikiaikaiset kulttuuriset siteet, ne eivät lujitu entiselleen. Esivanhempiensa näkökulmasta alkuperäisväestön jäsenet muuttuvat tuntemattomiksi, valkoisten silmissä he jäävät näkymättömiksi.

Vertauskuvana tragedialle toimii Jude Starin jälkeläisten keskuudessa sukupolvelta toiselle periytyvä päihderiippuvuus. 

Tommy Orange: Harhailevat tähdet. Suomentanut Terhi Kuusisto. 335 sivua. Aula & Co, 2026.