Suomalainen sarjakuva lähti Ranskaan
Teemavuosi alkoi Bastian festivaalilta Korsikalla.
3
MIN
Ranska on sarjakuvan suurvalta. Yksi merkki siitä on sarjakuvafestivaalien määrä. BD á Bastia -festivaalin johtaja Juana Macari arvioi, että niitä järjestetään joka vuosi 400, siis keskimäärin noin kahdeksan joka viikko.
Bastia on vajaan 50 000 asukkaan kuvankaunis kaupunki Korsikalla. Sen festivaali on pieni mutta arvostettu. Sieltä alkoi maaliskuussa Sarjakuva 2026 – L’année de la bande dessinée finlandaise en France, siis suomalaisen sarjakuvan teemavuosi Ranskassa.
”Angoulêmen jättifestivaali on ainoa, jolla on kansainvälistä merkitystä. Muut pärjäävät yleensä kotimaisella tarjonnalla. Mutta tähän lähti mukaan viisi laatufestivaalia”, Kirsi Kinnunen sanoo. Kinnunen (s. 1960) on puskenut pystyyn koko teemavuoden. Sitä ovat rahoittaneet Koneen säätiö, Suomen kulttuurirahasto, Fili, Frame ja Suomen Ranskan suurlähetystö.
Hankkeella on vankka pohja, sillä tällä vuosisadalla Ranskassa on julkaistu Kinnusen laskelman mukaan noin 150 suomalaista sarjakuvakirjaa. Hän on kääntänyt niistä satakunta ja välittänyt monien oikeudet ranskalaisille kustantajille.
Kirjallisuuden vientikeskus Filin arvion mukaan Ranskassa on julkaistu samana aikana noin 160 nimikettä suomalaista kaunokirjallisuutta. Kirjallisuutta julkaistaan Suomessa kymmeniä kertoja enemmän kuin sarjakuvia, mutta ranskannosten määrä on suunnilleen sama. Vertailu valaisee sarjakuvien menestystä.
”Haluamme aina rikkaan ja monipuolisen ohjelman”, BD á Bastia -festivaalin Juana Macari sanoo. ”Suomalainen sarjakuva tarjosi sekä teemoiltaan että graafisilta tyyleiltään jännittäviä vaihtoehtoja.”
Kirsi Kinnusen mukaan festivaali muistuttaa Sodankylän elokuvajuhlia. ”Kaikki ovat yhtä perhettä ja kuka vain voi lähestyä taiteilijavieraita. Festivaali tekee paljon työtä lasten ja nuorten kanssa. Syrjäytyneet nuoret toimivat täällä vapaaehtoisina.”
Bastiassa esittäytyi kuusi taiteilijaa Suomesta: Ulla Donner, Juliana Hyrri, Janne Kukkonen, Eeva Meltio, Tiina Pystynen ja Ville Ranta. Heidän näyttelynsä vei kaksi kerrosta Una Volta -kulttuurikeskuksesta, jossa festivaali järjestettiin.
”Suomalainen sarjakuva ihmetyttää ja ihastuttaa Ranskassa, koska se rikkoo perinteisen kerronnan rajoja. Esimerkiksi ruutuja ei välttämättä käytetä”, Kinnunen sanoo.
”Jokainen mukaan lähtenyt festivaali valitsi haluamansa taiteilijat.”
Kaikki viisi festivaalia järjestävät suomalaisen näyttelyn. Niillä vierailee yhteensä noin 30 suomalaista taiteilijaa.
Bastian lisäksi mukana ovat Rencontres du 9e Art Aix-en-Provencessa, Formula Bula Pariisissa, BD Colomiers Toulousen lähellä ja Quai des Bulles Saint-Malossa.
BD eli bande dessinée tarkoittaa sarjakuvaa. Kaikki festivaalit ovat Ranskan sarjakuvafestivaalien liiton Club 99:n perustajajäseniä. Liitto levitti Kinnusen aloitetta Suomi-hankkeesta.
Isoihin vaikeuksiin ajautunut Angoulêmen festivaali peruttiin tältä vuodelta kokonaan ja putosi siksi pois Kinnusen hankkeesta.
Suomi on ainoa Pohjoismaa, jolla on ollut kaksi omaa näyttelyä Angoulêmessa, vuosina 1988 ja 2006.
”Edellinen iso suomalaisen sarjakuvan esiintyminen Ranskassa oli Aixissa vuonna 2008. Se oli osa Suomen kulttuurikevättä, jossa esiteltiin monia taiteita. Ranskalainen sarjakuvaväki oli sitä mieltä, että siitä oli mennyt liian kauan. Suomalainen sarjakuva on kyllä huomattu täällä.”
Kinnunen on ranskantanut sarjakuvia vuodesta 1989 ja asunut Ranskassa vuodesta 2000. Hän on verkostoitunut siellä laajasti. Pelkästään Angoulêmessa hän tapaa vuosittain kymmeniä kustantajia.
”Kaikkien käännösten ja tämän hankkeen tarkoitus on sama. Näen, että on hienoa sarjakuvaa, joka ei pääse muuten esiin. Siinä on vähän samaa kuin suomalaisten puikulaperunoiden kasvattamisessa Bretagnessa.”
Kinnunen muutti vuonna 2008 Pariisista maatilalle Bretagneen, toi sinne kolme tonnia hiekkaa ja alkoi viljellä puikulaa.
Ensimmäisestä sadosta hän antoi pussillisen kaikille naapureille, jotka nimittivät niitä joulupukin perunoiksi.
Toistaiseksi suomalainen sarjakuva on kuitenkin Ranskassa isompi ilmiö kuin puikulat.