Rakas helvetti

Äiti ja isä matkustavat viisivuotiaan, kahdeksanvuotiaan ja yksitoistavuotiaan kanssa eurooppalaiseen kaupunkiin ja alkavat suorittaa ihanteelliseen lomaan kuuluvia asioita.

Ei kuulosta kovin kiinnostavalta aiheelta, mutta Milla Härmän esikoisromaani Loma yllättää intensiivisyydellään. Huomasin lukeneeni ensimmäiset sata sivua yhdeltä istumalta.

Härmä onnistuu vaivattoman tuntuisesti keräämään kaikki perhematkailun verenpainetta nostattavimmat hetket yksiin kansiin. Romaani on hauska ja samalla kauhea.

Loma tavoittaa nykyajan lapsiperheen toiminnallisen olemuksen. Koko ajan on oltava tekemistä tai muuten lapset käyttävät aikansa puhelimen katsomiseen tai toistensa härnäämiseen.

Teos myös luotaa sukupolvikokemusta. Perheellisissä keski-ikäisissä on nyt niitä, jotka kuuntelivat nuorena Nirvanaa, Holea ja Faith No Morea. Heidän ahdinkonsa perhevelvoitteiden ikeessä on Lomassa käsinkosketeltavaa. Elämyksien etsintä turistikohteessa kääntyy banaaliksi, nääntymisen partaalla kulkevaksi toistoksi, jossa kaikki koettu tuntuu samanaikaisesti olevan liikaa ja liian vähän.

Monet romaanin kuvaamat tilanteet ovat lapsiperheelliselle tunnistettavia ja realistisia, mutta kerronnan intensiteetti punoo realismiin ahdistuksen ja kauhun sävyjä. Henkilöt, eritoten tarinan minäkertojana toimiva äiti, ovat vankina loputtoman paineistetussa ja syyllistävässä tilanteessa.

Nainen on vastuussa kaikkien perheenjäsenten tunne-elämästä ja toiveiden täyttämisestä. Hän myös velvoittaa itseään ankarasti olemaan se ihminen, joka hän omassa suorituskeskeisessä ihannekuplassaan haluaisi olla. Mutta vapautta ei ole. Ei edes Antti Hyryn Uunia saa rauhassa lukea.

Teosta voi lukea naisille kasautuvan metatyön kritiikkinä, mutta myös yleisemmin, ylisuorittavan elämäntavan kritiikkinä.

Jos jokainen hetki on organisoitava niin, että yhtään virhetoimintoa ei tule eikä yhtään aikaa mene hukkaan, elämän hetkiin hiipii loputon stressi ja epäonnistumisen uhka. Hetket ovat kaiken aikaa menemäisillään pieleen, luhistumaisillaan.

Lapsiperheen lomalla mikään ei koskaan suju aivan suunnitellusti. Huumoria syntyy siitä, että kaikki menee ikään kuin pienimuotoisesti päin helvettiä koko ajan. Härmän ydinajatus on, että eletty elämä koostuu epätäydellisistä hetkistä.

Romaani muistuttaa, että parhaat hetket ovat usein pieniä, suunnittelemattomia tuokioita, joissa läsnäolo tulee tavoitteellisuuden tilalle. Rakkaus on kantava voima kaiken kaaoksen keskelläkin. 

Milla Härmä: Loma. 309 sivua. WSOY, 2026.