Sisäpiirejä

Ystävänsä ja rakastajansa voi valita, perhettään ei, toteaa Adam Driverin näyttelemä varakas kaupunkilaismies siskolleen (Mayim Bialik), kun he ajavat hämmentyneinä pois isänsä maalaistalolta. Rahaa ruinanneen isän kohtaaminen oli kiusallinen.

Kun katsojalle lopulta vihjeiden jälkeen paljastetaan arvaamattoman isän (Tom Waits) salaisuuksia, tyyppi vaikuttaa jo viehättävältä veijarilta, ainakin elämäniloisemmalta kuin neuroottiset sisarukset.

Mitä jos omat lapset ovat tylsimyksiä?

Jim Jarmuschin Father Mother Sister Brother avaa perheiden dynamiikkaa kolmessa erillisessä tuokiokuvassa. Waitsin levottomaan karismaan nojaava avausjakso on vitsikkäin, keskimmäinen tarina surullisin. Siinä Charlotte Rampling on dublinilainen menestyskirjailija, joka vastaanottaa tyttärensä (Cate Blanchett ja Vicky Krieps) kerran vuodessa iltapäiväteelle.

Äiti ei kerro itsestään mitään, toinen tytär valehtelee olevansa hetero ja kaikki vaikuttavat stressaantuneilta. Kuiva kohtaaminen on tunnistettava ja tosi, vaikka juuri mitään ei tapahdu.

Jarmusch, 73, on parhaimmillaan lakonisessa tilannekomediassa, jossa persoonat rakentuvat liki mitättömän pienistä oikuista. Huumorin kärjet jäävät tulkinnan varaan. Uutuus on tätä tyyliä ja tekijänsä helpoimmin lähestyttävä teos sitten Broken Flowersin (2005).

Välissä Jarmusch teki kokeellisempia draamoja ja satiireja, joiden vireeseen pääseminen edellyttää kärsivällisyyttä ja myötämieltä. Farssimainen The Dead Don’t Die (2019) kaatui sormenheristelyyn: näkemys ihmisten itsetuhoisesta tyhmyydestä jäi änkyrämäisen toisteiseksi.

Nyt Jarmusch on rennompi. Vaikka kyse on vanhempien ja aikuisten lasten kitkaisista suhteista ja etäisyydestä, fokus on katkeruuksien ja riitelyn sijaan väistelyn suorastaan hellyttävässä tragikoomisuudessa. Jarmuschilla ei ole omia lapsia, mikä saattaa olla sopivan romanttisen ja tarkasti rajatun katseen salaisuus.

Kolmas tarina sitoo aiemmat teemat upeasti yhteen. Kolmikymppiset sisarukset (Indya Moore ja Luka Sabbat) palaavat Pariisissa lapsuudenkotiinsa, muistelevat menneitä ja tutkivat pienkoneonnettomuudessa taannoin kuolleiden vanhempien­sa papereita. He huomaavat, etteivät tiedä omasta taustastaan paljoakaan.

Toivo ohittaa melankolian. Tunnelma on hirmuisen rakkaudellinen. Suru välittyy, vaikka purkauksia ei näytetä. Myös Jarmuschin ensimmäinen episodielokuva Night on Earth (1991) päättyi tunteikkaimpaan osuuteen. Siinä Matti Pellonpää näytteli helsinkiläistä taksikuskia. 

Jim Jarmusch: Father Mother Sister Brother. Elokuvateattereissa 29.4. ★★★★