Suurvallan varjossa
Kirjat Itäraja ja Muurista muuriin käsittelevät rajojen lisäksi Venäjän ulkopolitiikkaa, Teppo Tiilikainen kirjoittaa arviossaan.
Siltala on julkaissut kaksi varsin erilaista kirjaa, jotka käsittelevät Venäjän rajoja ja suhteita naapurimaihin.
Suomen Kuvalehden toimittajan Petri Pöntisen ja valokuvaaja Marjo Tynkkysen näkökulma on kotimainen. He kulkevat Virolahdelta pohjoiseen Lappiin pitkin Suomen 1 344 kilometriä pitkää itärajaa ja kertovat alueen historiasta sekä nykyisyydestä. Suomen itäraja alkoi hahmottua 1500-luvulla Ruotsin vallan aikana. Nykyiseen uomaansa se on muotoutunut Ruotsin ja Venäjän sekä Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sodissa.
Pöntisen mukaan rajaseudun kylissä elettiin vielä 1700-luvulla pitkälti omavaraisesti ja kaupankäynnillä luotiin suhteita rajan taakse. Autonomian aikana oma kulttuuripiiri piirsi rajan, joka erotti suomalaiset karjalaisista ja venäläisistä. Rajaa alettiin valvoa vasta itsenäisyyden aikana.
Kirja alkaa Imatran Pelkolasta, jossa maanmittarit linjasivat uutta kaakkoisrajaa keväällä 1940. Suomi oli menettänyt talvisodassa lähes kymmenesosan pinta-alastaan. Pitäjiä, kyliä ja jopa tiloja halkaistiin kahtia eri puolille rajaa.
Pöntinen ja Tynkkynen piipahtavat Vaalimaan raja-asemalla, joka on autioitunut Venäjän hyökkäyssodan vuoksi. Suomussalmella muistellaan talvisodan taisteluja Raatteen tiellä. Kainuun 430 vuotta vanha maaraja on yksi Euroopan pysyvimmistä valtionrajoista.
Pöntinen kertaa Kostamuksen rakentamisen historiaa. Inarissa hän tapaa saamelaisia, joiden perinteinen nomadinen elämäntapa alkoi murentua 1800-luvulla, kun valtiot sulkivat rajojaan. Nykyisin Suomen ja Venäjän välisestä rajasta yli puolet kuuluu poronhoitoalueeseen, jossa laiduntavat yhdeksän paliskunnan tokat.
Pöntinen on taitava kirjoittaja. Hän tapaa rajaseudun asukkaita, kuuntelee heidän tarinoitaan ja tekee mieleenpainuvia huomioita. Teksti on laadukasta journalistista reportaasia, jota Tynkkynen täydentää kuvillaan. Historiaosuudet solahtavat luontevasti reportaasin sisään.
Jussi Niemeläisen näkökulma on laajempi ja kansainvälisempi. Muurista muuriin -teosta markkinoidaan reportaasina Venäjän länsirajasta, mutta pääasiassa se analysoi venäläistä imperialismia ja Kremlin aiheuttamia konflikteja entisen Neuvostoliiton raja-alueilla.
Näkökulma on Niemeläiselle luonteva. Hän on Helsingin Sanomien kaksinkertainen Moskovan-kirjeenvaihtaja ja työskentelee nykyisin lehden pääkirjoitustoimittajana.
Teksti lähtee liikkeelle helmikuusta 2022, jolloin Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Berliinin muurin murtumisesta alkanut optimismin kausi päättyi tuolloin uudenlaisen muurin pystyttämiseen Venäjän ja lännen välille.
Niemeläinen kertaa viime vuosikymmenten tapahtumia, kommunismin romahdusta, entisten satelliittien irtautumista Moskovan valtapiiristä ja liittymistä lännen instituutioihin Natoon ja EU:hun.
Hän sukeltaa syvälle Venäjän historiaan ja pohtii Putinin tulkintaa, joka perustuu myyttiin Kiovassa syntyneestä tuhatvuotisesta Venäjän valtakunnasta.
Putinin mukaan venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset muodostavat yhtenäisen kansan, jota ulkovallat uhkaavat. Valtakunta tarvitsee siksi vahvan johtajan, ja johtajan aseman kyseenalaistaminen on hyökkäys koko valtiota vastaan.
Niemeläinen kirjoittaa sujuvaa asiatekstiä. Hän kuvaa asiantuntevasti Putinin kauden tapahtumia, Venäjän käännöstä itsevaltaisempaan suuntaan, välirikkoa lännen kanssa ja Ukrainan sotaa. Hän hyödyntää tekstissä takavuosien juttumatkojaan. Erityisen kiinnostavia ovat kuvaukset Donetskista Itä-Ukrainassa vuonna 2014 alkaneen sodan alkuvaiheissa.
Niemeläinen käväisee myös Pohjois-Norjan Kirkkoniemessä, jota Venäjä ei ole miehittänyt missään historian vaiheessa. Lopuksi hän tarttuu Suomen hankalaan asemaan Venäjän länsinaapurina. Venäjältä katsottuna Suomi on vihollisen mahdollinen hyökkäysreitti.
Petri Pöntinen on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Petri Pöntinen ja Marjo Tynkkynen: Itäraja. 303 sivua. Siltala, 2025.
Jussi Niemeläinen: Muurista muuriin. Reportaasi Venäjän länsirajasta. 294 sivua. Siltala, 2025.