Aseveli ja vihollinen

2 MIN

Suomen suhde natsi-Saksaan on edelleen herkkä aihe, johon liittyy paljon poliittisia intohimoja. Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares iskee lusikkansa soppaan kumoamalla sitkeitä käsityksiä Suomen saksalaismielisestä 1930-luvusta. Hänen mukaansa kansallissosialismin ihailu oli 1930-luvun marginaalinen ilmiö. ­Petos, hurmos, ero on jatkoa Vareksen vuonna 2018 julkaisemalle teokselle Vii­leää ­veljeyttä (Otava), joka käsitteli Suomen ja Saksan ongelmallisia suhteita maail­mansotien välissä.

Vares siirtyy nyt ajassa eteenpäin kuvaamalla suomalaisten suhtautumista Hitlerin Saksaan silloisen mielipideilmaston kautta. Aikakauslehdistä lähteinä ovat erityisesti Suomen Kuvalehti ja Suojeluskunnan Hakkapeliitta. Vares muistuttaa, että Suomi siirtyi 1930-luvun lopulla ”vasemmalle”. Se omaksui skandinaavisen puolueettomuuden, vaihtoi presidenttinsä oikeistolaisesta Saksan ystävästä P. E. Svinhufvudista keskustalaiseen Kyösti Kallioon ja muodosti punamultahallituksen. Keväällä 1939 hallitus torjui Saksan ehdottaman hyökkäämättömyyssopimuksen.

Toisen maailmansodan puhjettua Saksa nähtiin sodan aiheuttajana. Molotov–Ribben­trop-sopimuksen jälkeen Saksasta tuli petturi, joka jätti suomalaiset Neuvostoliiton armoille. Jatkosodassa Suomi hakeutui kuitenkin Saksan liittolaiseksi. Vuonna 1941 haaveiltiin vielä Suur-Suomesta ja Hitleriltä toivottiin apua. Aseveljeyden ­kruunasi führerin vierailu marsalkka Mannerheimin syntymäpäivillä kesäkuussa 1942.

Suomi oli riippuvainen saksalaisen viljan tuonnista, ja talous oli muutenkin vahvasti kytköksissä Saksaan. Sodan pitkittyessä usko Saksan voittoon romahti ja siitä tuli lopulta vihollinen Lapin sodassa.

Sodan jälkeen liittolaisuus selitettiin Suomessa erillissodaksi, joka ei liittynyt Hitlerin tavoitteisiin. Monet tutkijat kuten ­Oula Silvennoinen ja Markku Jokisipilä ovat kuitenkin sitä mieltä, että yhteistyö oli niin laajaa, ettei erillissodasta voi puhua.

Vares ymmärtää molempia näkemyksiä. Hän korostaa, että Suomi liittoutui Saksan kanssa, koska se oli ainoa vaihtoehto itsenäisyyden säilyttämiseksi. Maat olivat silti liittolaisia; ne tekivät yhdessä sotasuunnitelmia ja taistelivat yhteistä vihollista eli Neuvostoliittoa vastaan.

Vares kuvaa monipuolisesti suomalaista ilmapiiriä ja julkista keskustelua. Yksityiskohtien tulva vaatii lukijalta jonkin verran kestävyyttä.

Teksti on kiinnostavaa luettavaa myös nykyhetken valossa. Suomi tavoitteli sodan aikana epätoivoisesti ulkomaista apua samaan tapaan kuin Ukraina nyt. 

Vesa Vares: Petos, hurmos, ero. Suomalais-saksalainen suhde 1939–1945. 491 sivua. Otava, 2025.