Ei mikään tragedia
Turvani ja myrskyni on poikkeuksellinen muistelmateos, jonka jännite kestää, Taru Torikka kirjoittaa arviossaan.
2
MIN
Arundhati Roy (s. 1961) on ylistetty kirjailija ja toisinajattelija, jonka muistelmateos on vaikean äitisuhteen kuvaus ja viiltävä analyysi Intian muutoksesta.
Turvani ja myrskyni alkaa kirjailijan äidin Mary Royn kuolemasta. Se tapahtuu Maryn ollessa 89. Henkisesti siihen on valmistauduttu 60 vuotta, ja tytär on uskonut äidin elävän pidempään kuin hän. ”Kun ei elänyt, murruin ja sydämeni särkyi. Olen reaktioni voimallisuudesta ihmeissäni ja vähän häpeissänikin.”
Kirjailija alkaa tutkia reaktiotaan keinolla, jonka parhaiten osaa, kirjoittamalla.
Muistelmien alkuperäinen nimi Mother Mary Comes to Me viittaa The Beatlesin Let it Be -kappaleeseen. Keralan syyrialaiskristittyjen vähemmistöön syntynyt Mary Roy ei kuitenkaan ole tyyppiä, joka koskaan antaisi asioiden olla. Maryn vimma johtaa muun muassa yksityiskoulun perustamiseen ja tyttäriä perinnönjaossa syrjivän lain kumoamiseen. Omille lapsilleen hän kuitenkin näyttäytyy oikukkaana hirviönä, jonka odotuksia on mahdoton täyttää.
Äitinsä pelottomuuden perinyt Arundhati muuttaa 16-vuotiaana Delhiin opiskelemaan arkkitehtuuria. Ammottavasta köyhyydestään huolimatta nuori nainen voi toteuttaa unelmiaan melko vapaasti aikana ennen konservatiivisuuden ja hindunationalismin hyökyaaltoa. Soundtrackin elämänvaiheelle tarjoavat The Beatles, Jimi Hendrix, Janis Joplin ja The Rolling Stones.
Suuri rakkaus, toinen puoliso Pradip Krishen avaa Roylle elokuvamaailman, jossa hän etenee näyttelijäksi ja käsikirjoittajaksi. Alkaa matka kohti Joutavuuksien jumalaa (1997) ja elinikäistä haavetta, kirjailijuutta.
Moni muistelmateos on herkullisimmillaan kuvatessaan nuoruuden vaikutuksille alttiita vuosia ja hyytyy aikuistumisen myötä ansioluetteloksi. Turvani ja myrskyni jännite kestää loppuun asti. Royn romaanien maailma saa taustoitusta samalla kun äidin ja tyttären taistelu voimistuvia poliittisia vihollisia vastaan jatkuu katkeriin loppuihin asti. Hilkka Pekkasen käännös tavoittaa tekstin sävyt nautittavasti.
Kaikesta kuvaamastaan vääryydestä huolimatta Turvani ja myrskyni on riemukas, toiveikas lukuelämys. Antaa kirjailijan kertoa, miksi: ”Olen nähnyt niin paljon surua, järjestelmällistä riistoa, hellittämätöntä pahuutta, ja monenlaista helvettiä ja kirjoittanut siitä kaikesta niin paljon, että voin vain lukea itseni onnekkaimpien joukkoon. Olen pitänyt omaa elämääni alahuomautuksena sellaiseen, millä on todellista merkitystä, en koskaan traagisena, ja usein hillittömän huvittavana. Tai ehkä vain uskottelen itselleni niin.”
Arundhati Roy: Turvani ja myrskyni. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 332 sivua. Otava, 2025.