Andalusialainen kisa
Kronos Kairos voi olla elokuvana pieni, tyhmä ja kaunis, mutta se ei ole ärsyttävä, Tero Kartastenpää kirjoittaa arviossaan.
2
MIN
Matalaäänisenä laulajana tunnettu Herra Ylppö on hankkinut esikoiselokuvansa rahoituksen sinnikkäillä tavoilla.
Kronos Kairoksen vaatimatonta 80 000 euron budjettia varten tekijäjoukossa on myyty auto ja perintömetsää. On kääritty rahaa tiskijukkana. Lentolippuja kuvauspaikalle on kuitattu jopa mustikanmyynnillä. Ei silti huomaa, että elokuva on kuvattu lukuisien vuosien aikana Espanjassa ja Karkkilassa.
Kronos Kairos on syksyn toinen musiikista tunnetun ohjaajan taide-elokuvan ensi-ilta. Myös Anna Erikssonin E-elokuvan vahvuus on näyttävissä maisemakuvauksessa.
Mustavalkoisessa Kronos Kairoksessa toteutetaan kaikki taidesuosikit. Äänimaailma murisee, kohisee ja pilisee kosmisesti. Karu vuoristo elää nopeutetuissa mustavalkokuvissa. Mustan huumorin scifidystopia tuo mieleen Terry Gilliamin elokuvat.
Lampaiden hallitsemilla rinteillä surrealismi tarkoittaa usein sitä, että ihmiset käyttäytyvät oudosti. Mies (Protoni Järvinen) kolmiraitaverkkareissa tekee tasapainoharjoituksia, ja tuuli ulisee. Käynnissä on kahden hengen juhlat, kunnes muusikko Mira Luodin esittämä nainen sanoo: ”Hyvää syntymäpäivää. Mä jätän sut.”
Naishahmo löytää mustekalan kanssa makoilevan uroksen, jonka kanssa pureksitaan samaa omenaa. Hylätty mies – Buster Keatonin ja Napoleon Dynamiten sekoitus – masturboi ilotulitteella. Alkaa miesten kisan kierre.
Tapahtumat ovat vähäisiä ja kuvat hitaita. Elokuva rauhoittaa. Sen keinot ovat joko niin pieniä, tyhmiä ja kauniitakin, ettei sille osaa olla ärsyyntynyt. Se olisi helppoa. Herra Ylppö tunnetaan äkkivääryydestä. Ohjaaja vaihtoi nimensä Frank Mäntymäeksi kunnianosoituksena Aki Kaurismäen Calamari Unionille. Karkkilan kollegalle on omistettu pullo kuvissa, mutta Ylpön tyyli on oma yhdistelmänsä. Se on paljon leikkisämpi kuin pääinnoitukseksi mainittu David Lynchin Eraserhead. Pelataan ilmavaa jalkapalloa lohkareella ja heitellään frisbeetä hatulla. Katsoja saa arpoa, onko käynnissä merkittävä taide-elokuva vai Speden sketsikokoelma soramontulla.
Muusikko-graafikko Ylpön elokuvakoulu on suoritettu musiikkivideoissa. Hän kuvannut Espanjan vuoria Haloo Helsingin kuvitukseksi. Pilvien kulkunopeutta on hallinnnoitu jo Pariisin kevään videossa.
Jos päälle laittaisi soimaan Depeche Modea, elokuvaa voisi luulla Anton Corbijnin teokseksi. Ei voi olla miettimättä, onko lopputekstien pitkän kiittelyn tarkoitus saada ylitettyä pätevä 70 minuutin mitta. Erikoistunti vuorilla on sopivasti.
Herra Ylppö: Kronos Kairos. Elokuvateattereissa 7.11. ★★★