Yskä ymmärretty
Lentävä kuolema -dokumentin arkistomateriaalit, tyylitelty ilmaisu ja potilaiden haastattelut aiheuttavat luulosairaan olon, Tero Kartastenpää kirjoittaa suosituksessaan.
On rohkeaa levittää keuhkotautia elokuvasaleihin, joita jotkut edelleen välttelevät virusten pelossa. Tuberkuloosidokumentti Lentävä kuolema jättää luulosairaan olon. Epämiellyttävä tunnelma on elokuvallinen saavutus, jota kaikki katsojat tuskin arvostavat.
Pelon ilmapiiri luodaan arkistoilla. Suomen kirjallisuuden seuran haastatteluissa tuberkuloosipotilaat tunnustavat, miten verta yskiviä kammoksuttiin.
”Se oli niinkuin kuolemantuomio”, eräs parantunut muistelee.
Ohjaajat Nina Forsman ja Sakari Suuronen yhdistävät tiedefilmejä, valokuvia ja tautia käsittelevää fiktiota. Loistavat röntgenkuvat, välkkeet ruudulla ja jatkuva epätarkkuus lisäävät näkymättömän taudin uhkaa.
Sotien välissä rakennettiin valtamerilaivamaisia sairaaloita. Näköalakansilla potilaat hengittivät puhdasta ilmaa.
Sairaaloista tuli pieniä valtakuntia. Joka potilashallille ommeltiin omat liput ja annettiin toipilaille ”hallinimet”.
Ajanviete otettiin vakavasti. Eniten lihoneet palkittiin elokuvalipuilla. Masennusta yritettiin välttää ”lumpustuksella” eli seurustelulla, joka välillä huipentui ”puskahoitoihin”.
Nykyään moni tuberkuloosin palatseista rappeutuu. Entinen ”räkäläisten” keskus, Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola pelastui suojelukohteeksi, jossa yöpymisestä maksetaan.
Nina Forsman, Sakari Suuronen: Lentävä kuolema. Elokuvateattereissa 7.11.