Ei voinut keskittyä olemaan lapsi
Mari Johanna Hauta-aho on lähiöiden kasvatti, joka teki selviytymistarinastaan musiikkia ja kirjan.
4
MIN
Tyttärensä voi nimetä muinaisen jumalattaren mukaan tai raamatullisesti. Tai sitten kännissä ja läpällä.
”Mari Johanna. Mary Jane. Marihuana. Mut nimettii marihuanan mukaa. Nii. Siin näätte. Must ei silti tullu alkoholistii eikä edes pajarin pössyttelijää. Ei, vaik sain nimeni sen mukaa.”
Mari Johanna Hauta-ahon (s. 1987) etunimi on omanlaisensa lähiönimi, vähän tavallista stydimpi.
”Pakko arvostaa faijan kekseliäisyyttä, että nimeni ei ollut tavanomaisemmin esimerkiksi Pilvi”, esikoiskirjailija sanoo. Hauta-ahon teos Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil on selviytymistarina pääkaupunkiseudun lähiöistä 1990-luvulta, erityisesti Itä-Vantaalta.
Hauta-aho on elänyt hyvin poikkeuksellisen lapsuuden, jopa lähiöiden mittapuulla.
Hän muistaa olleensa lapsuutensa ajan yksin vastuussa elämisestään, vanhempiensa tosiasiallisesti hylkäämänä.
Tarkemmat muistikuvat alkavat kirjassa noin kuuden vuoden iästä.
Silloin Hauta-aho siivosi asunnon, kun kukaan muukaan sitä ei tehnyt, etsi ruokansa mistä sai eli yleensä naapureilta ja meni nukkumaan yksin, kun vanhemmat olivat useita päiviä poissa kotoa.
”Tiesin, koska mul oli kuumetta ja koska olin kipee ja piti jäädä kotiin ja ilmottaa kouluun. Tiesin, millon piti maksaa laskut tai ostaa ruokaa. Tiesin, koska piti siivota. Ei must tuntunu silt, et oisin kuusvuotias”, Hauta-aho kirjoittaa.
Ala-asteikäinen tyttö siivosi maanisesti. Kotityöt olivat muun muassa säännöllistä isän läpivirtsaamien patjojen pesua.
Näin jatkui vuodesta toiseen, vaikka vanhemmat vannoivat aina silloin tällöin muuttavansa tapansa.
Äitisuhde on kirjan rajuinta antia. Äiti laittaa huume- ja mielenterveysongelmiensa syyksi aina lapsensa, joka on kehdannut syntyä ja tulla pilaamaan hänen elämänsä.
Lopulta äiti yrittää jopa tappaa tämän.
Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil herättää kysymyksen, miten on edes mahdollista, että Hauta-aho jäi henkiin, kun kukaan ei ollut antamassa ruokaa.
”Kyllä ihminen pari päivää ilman ruokaa pärjää”, Hauta-aho sanoo.
”Söin lähinnä koulussa. Kyllä sitä yllättävän hyvin kymmenvuotias lapsi selviää yhdellä aterialla päivässä, jos saa vettä.”
Lopulta Hauta-ahon tie vei aggressiivisesti tehdyn huostaanoton kautta lastenkotiin ja sieltä nuortenkotiin.
Voidakseen elättää itsensä Hauta-aho oli tehnyt töitä jo varhain. Omaa kotia 18-vuotiaana perustaessaan hänellä oli hyvät valmiudet itsenäiseen elämään.
Hauta-aho on joutunut tutkimaan itseään jo nuorella iällä.
Jos aikuiset johtavat laivaa, lapsi voi keskittyä olemaan lapsi, Hauta-aho miettii. Hän ei voinut.
”Ei minun aikanani kukaan tsempannut, että kaikki järjestyy. Itse minun oli pärjättävä, kun niin kerran halusin.”
Hauta-aho on rap-artistina käsitellyt lapsuuttaan jo vuonna 2022 ilmestyneellä Ghettosuperstara-albumilla.
”Mut mä selvisi ilman yhtäkään pillerii”, Tiibetinspanieli-kappaleessa korostetaan.
Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil -kirjan mukaan Hauta-aho joi juhliessaan alkoholia normaalin teinin tavoin mutta ei käyttänyt huumeita.
”En ole tuntenut koskaan sellaiseen elämäntiehen mitään vetoa. En halua, että pääni on sekaisin. Se on vaikeuksien käsittelyn helpoin tie. Selvin päin asioiden kohtaaminen on vaikeampaa, mutta mielestäni sen arvoista.”
Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil -kirjasta tulee mieleen Anu Juvosen Lähiöoksennus (2013, Minerva), jossa 1980-luvun Kannelmäen nuoret tytöt seikkailevat oman onnensa nojassa.
Puhekielisyys tuo mieleen myös Alpo Ruuthin vanhemman proosan. Eräässä Ruuthin kirjassa perheen isä tuo ryyppyreissultaan aamulla ylpeänä povitaskussaan raa’an kalan perheelle ruoaksi. Kohtaus voisi olla Hauta-ahon elämästä.
”Faija tuli kerrankin aamulla ryyppyreissulta ja kaivoi povarista kilon juuston, jonka hän oli pöllinyt kaupasta, heitti sen lattialle ja sanoi ylpeänä, että katso nyt mitä minä tuon”, Hauta-aho kertoo.
”Lähinnä faijani varasti meille kaiken ruoan. Se piti minut hengissä.”
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta saa Hauta-ahon kirjassa ristiriitaisia kommentteja.
Toisaalta hänestä otettiin kiinni ja järjestettiin edes jonkinlainen reitti tasapainoiseen aikuisuuteen. Toisaalta yhteiskunta rahoitti työttömien vanhempien huumeiden käyttöä ja alkoholismia.
”En ajattele vieläkään, että ihanaa, sain asua nuorisokodissa. Sain siellä ruoan ja mulla oli siellä sänky, mutta siihen se jäi”, hän sanoo.
”Järjestelmässä hyssytellään, että kaikki on hyvin, mutta ei ole.”
Hauta-aho on pärjännyt elämässään, mikä ei ole tavallista hänen taustoillaan. Tutkimusten mukaan huono-osaisuus on usein ylisukupolvista.
”Omien skidien ja perheeni kautta olen joka päivä kiitollinen, että mulla menee hyvin. Että he ovat terveitä ja olemme mieheni kanssa onnellisia.”
Hauta-aho korostaa, että jokainen on vastuussa omista päätöksistään.
”Vanhempieni valinnat eivät ole olleet minun valintojani.”
Mari Johanna Hauta-aho: Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil. 192 sivua. WSOY, 2025.