Ihmisiä kaupungin yössä
Iida Sofia Hirvosen kirja nuorista aikuisista on naseva ja lopulta koskettava, Tommi Melender kirjoittaa.
2
MIN
ON herättävä aamulla viideltä voimistelemaan, mietiskelemään ja opiskelemaan. Silloin saa käyttöönsä voittajantunnin, joka johtaa menestykseen. Iida Sofia Hirvosen toinen romaani ottaa nimensä johtamisvalmentaja Robin Sharman menestysteoksesta 5 AM Club – ota aamut haltuusi, kohenna elämääsi.
”Jaahas, voittajantunti on nyt sitten käynnissä”, sanoo henkilöhahmo, joka löytää Sharman teoksen ”saa ottaa” -hyllystä. Yö kallistuu kohti aamua, ja takana on jälleen yksi seikkailu kaupungin iltaelämässä.
Voittajantunnin henkilöhahmot ovat suuntaansa etsiviä ja usein sen kadottavia nuoria aikuisia, jotka tarkastelevat elämäänsä relativistisesti. Joillain mittareilla heillä menee hyvin, toisilla taas huonosti.
Ympäröivä yhteiskunta antaa ristiriitaisia viestejä: pitäisi toimia järkevästi, mutta samalla myös kuluttaa. Yksi henkilö on lähtenyt yöhön juhlistamaan merkkitapahtumaa: ”Nyt se on virallista. Mun luottotiedot, siis ne on takaisin. Saa onnitella.”
Ja ystävät onnittelevat kuin vastavalmistunutta maisteria: ”We’re so back!”
Voittajantunti ei noudata realismin ja modernismin liitosta syntynyttä suomalaista perusproosaa, jossa teemat syvennetään ja henkilöhahmot taustoitetaan huolellisesti. Se on teoksena aukkoinen ja kerronnaltaan puhevetoinen.
Nasevat dialogit ja poukkoilevat nettikeskustelut kulkevat rinta rinnan. Aiheet vaihtelevat musiikista ja biletyksestä politiikkaan ja ihmissuhteisiin.
Henkilöhahmoilla on sellaisia nimiä kuin Xander, Jing ja Ceppo, jotka ovat kaukana suomiproosan virtasista ja korhosista. Repliikeissä sekoittuvat suomi ja englanti: ”Nimittäin tää body keeps the score.”
Päähenkilö on nimeämättä jäävä kriitikko, joka pyörittelee esseemäisiä pohdintoja musiikkijournalismin ja laajemmin koko kulttuurielämän nykytilasta. Kriitikon hahmo on Voittajantunnin sykkivä sydän, viehättävä yhdistelmä analyyttisyyttä ja haavoittuvuutta.
Loppukohtaus, jossa yöllisiltä riennoiltaan kotiin palaava kriitikko itkee paitsi väsymystään myös intensiivisiä kohtaamisiaan ihmisten kanssa, on merkillisen koskettava.
Voittajantuntia lukiessa mielessäni pyöri filosofi Nelson Goodmanin teos Ways of Worldmaking, joka kuvaa sitä, kuinka ihmiset rakentavat maailmansa erilaisilla sanastoilla ja symboleilla. Voittajantunnin henkilöhahmojen hapuilu ja kipuilu on juuri sitä – yritystä hahmottaa omaa todellisuutta ja asettua siihen olemaan mukavasti tai edes siedettävästi.
Iida Sofia Hirvonen: Voittajantunti. 198 sivua. Siltala, 2025.