Lintujen lumoissa

Reetta Rannan lintukirja tarjoaa enemmän kiinnostavia kokemuksia kuin faktatietoa, Outi Hytönen kirjoittaa.

tietokirja
Teksti
Outi Hytönen
2 MIN

Lintuihin liitettyjä merkityksiä ja ihmisten kokemuksia yhteydestä lintuihin esittelevä Sielulinnut on kansikultauksineen ja yksityiskohtaisine kuvineen kaunis kirja.

Tarkemmalla katselulla koko sivun kokoisissa piirrosmaisissa lintukuvissa on kuitenkin jotain häiritsevää. Niitä ei ole vaikea tunnistaa tekoälyohjelmilla tuotetuiksi, mutta vaikeampaa on eritellä, mistä tuo voimakas vaikutelma kumpuaa.

Yksi syy voisi olla tyylien sekamelska. Näyttävistä kuvista osa muistuttaa koulujen opetustauluja, hengettömimmät pöllökuvat taas ruutukaappauksia tietokonepelistä. Onnistuneimpia ovat veden väreilevää pintaa sisältävät luomukset, joissa on häivähdys japanilaista hienostuneisuutta.

Kuvien linnuissa on jotain etäisen ko­leaa. Aidon piirroskuvan väripinnan roso olisi voinut tuoda lämmön, jota Reetta Rannan kirjan tavoitteet tuntuvat kaipaavan. Sielu­lintujen yksi tavoite on vahvistaa lukijan luontoyhteyttä.

Käsite sielulintu viittaa kansanperinteen uskomukseen, jonka mukaan kuoleman hetkellä henki irtautui ruumiista ja saattoi näyttäytyä lintuna tai muuna pienenä eläimenä. Elämän aikana sielulintu toimi suojelijana ja oppaana.

Kukin Sielulintujen luku kertoo yhdestä lintulajista. Kirjan lukujen rakenne on vakio: ensin lyhyt lajia koskeva lainaus kansanperinnearkistosta, sitten kirjailijan oma, tunnelmallinen kertomus kohtaamisesta linnun kanssa, laajemmin yleistietoa lintuun liittyvistä uskomuksista ja merkityksistä, lopuksi jonkun toisen ihmisen kokemus.

Reetta Ranta luonnehtii kutakin lajia persoonallisesti ja elävästi niin biologisen kuin kulttuurisen tiedon kautta. Tietokirjana Sielu­linnut on kuitenkin ohuenlainen, eikä yksittäisen lajin kohdalla muutaman sivun luvussa päästä kovin syvälle kansanperinteen tai uskomusten maailmaan.

Luontohenkeä ja rakkautta kuvauskohdetta kohtaan kirjasta sen sijaan löytyy aivan kuin kokoaan enemmän.

Sielulinnut on jakamisen kanava. Siihen on tallennettu kiinnostavia kokemuksia, joihin linnuista kiinnostunut voi omiaan verrata. Kirja voi olla myös reitti lähemmäs luontoa, sillä lintujen käyttäytymistä ja ominaispiirteitä ymmärtämällä yhteys voimistuu.

Reetta Ranta on kirjoittanut samalla konseptilla myös Suomen puulajeista. Pyhät puut ilmestyi maaliskuussa. Sitä edeltävän Rituaalikirjan (SKS, 2023) voi tulkita johdannoksi näille kahdelle. Siinä haetaan yhteyttä luontoon vuodenkierron kautta ja ihmiselämän muutosvaiheissa. Linnut ja puut voivat olla mukana rituaaleissa. 

Reetta Ranta: Sielulinnut. 144 sivua. SKS, 2025.