Monenlaista metallia

Jostain on pakko aloittaa. Raskas Suomi -kirjan tekijät aloittavat 1970- ja 1980-lukujen taitteesta. Sitä ennenkin Suomessa tehtiin raskasta rockia. Usein suomalaisen heavyn alkupisteenä nähdään ainoan albumins­a vuonna 1970 julkaissut Apollo, jota innoitti erityisesti Led Zeppelin.

Vuonna 1982 esikoisalbumin julkaisivat Hard Rock Sallinen, Ironcross, Oz, Riff Raff ja Zero Nine. Kitaristi Kimmo Kuusniemen luotsaaman Sarcofagusin Cycle Of Life -levy ilmestyi jo pari vuotta ­aiemmin.

Raskaan rockin varhaisvaiheet ohitetaan kirjassa turhan nopeasti. Hyvin pian ollaan 1980-luvun loppupuolella, Stonen ja Air­dashin kaltaisissa speed metal -bändeissä.

Siitä lähtien Raskas Suomi -kirja kulkee enimmäkseen tyylilajista toiseen edeten. Paksussa teoksessa esitellään myös Raskasta joulua -konsepti ja lapsille suunnatun Hevisauruksen vaiheet. Oman jakson olisi voinut kirjoittaa kristillisestä heavystäkin – vastapainoksi metallimusiikin kuvastossa usein esiintyville pimeyden voimille.

Metallipiireissä on tärkeä määrittää ja kategorisoida musiikkityyli täsmällisesti. Sekä tiettyyn joukkoon kuuluminen että muista erottuminen on merkityksellistä. Black metalia soittavia yhtyeitä on lukemattomia, lov­e metal kuuluu vain HIMille.

Metallimusiikin ulkopuolelle viitatessaan kirjoittajat ovat kiusallisen suurpiirteisiä. Depeche Moden tiivistäminen new wave -yhtyeeksi saa naurahtamaan. Alanis Morissetten nimi menee väärin muiltakin.

Raskas Suomi on iso ja arvokas teos, mutta se voisi olla sujuvampaa luettavaa. Nimiä, numeroita ja pitkiä sanaketjuja on turkasen paljon. Tiivistäminen olisi auttanut.

Välillä asiantuntijuutta olisi voinut korostaa kirjoittajien omalla analyysilla. Nyt se jää pitkälti haastateltavien sitaattien varaan.

Suosituimmillaan suomalainen metall­i oli 2000-luvun alussa. Silloin Nightwish, HIM ja Children Of Bodom tekivät myydyimmät levynsä ja löivät läpi maailmalla. Moni yritti perässä.

Keväällä 2006 Lordi voitti Euroviisut. Seuraavana vuonna Ari ”Hevi-Ari” Koivune­n kruunattiin Suomen Idols -kilpailun ykköseksi. Samalla saavutettiin metallimusiikin saturaatiopiste.

Kirjan lopussa kirjoittajat esittävät huolensa siitä, että metallista tulee ”vanhojen ihmisten musiikkia, jonka suurimmat nimet ovat 30 vuoden päästä samat kuin nyt”. Skenaario on puoliksi todennäköinen.

Luultavasti uusia Iron Maidenin ja Metallican kaltaisia jättiläisiä ei enää nouse. Mutta tiluttaa ja metelöidä nuoret haluavat aina. 

Ari Elo, Jukka Kittilä ja Juuso Määttänen: Raskas Suomi – suomalaisen metallin tarina. 731 sivua. Johnny Kniga, 2025.