Shamaanien hoidossa

Pukuun pukeutunut mies pyörittelee toisen miehen päätä ja hieroo tämän niskaa. Sitten pukumies huutaa: ”Brra raa ribo kai! Rebo aha! Rebo sombrovondo!”

Pyörittelijä on floridalainen pastori R­odney Howard-Browne, ja hän puhuu kielillä. Pastori yrittää parantaa miehen, jolla on vaikeuksia kääntää niskaansa.

Youtubesta löytyvä operaatio on osa pitkää amerikkalaisen kristillisyyden traditiota. Monet amerikkalaiset saarnamiehet yrittävät parantaa ihmisiä kanavoimalla näkymättömiä voimia ja antautumalla itse jonkinlaiseen transsitilaan.

Rodney Howard-Browne on paitsi pastori myös shamaani. Näin väittää Manvir Singh tuoreessa kirjassaan Shamanism: The Time­less Religion. Singhin hyvin kirjoitetun, kiinnostavan ja ajoittain poleemisen perus­esityksen mukaan shamanismi on laajempi ilmiö kuin yleisesti ymmärretään.

Yhteistä shamaaneille on se, että he osaavat mennä epätavallisiin tajunnantiloihin kuten transsiin. Näissä tiloissa shamaanit kertovat pääsevänsä kosketuksiin näkymättömän todellisuuden kanssa. Siellä shamaanit saattavat kohdata esimerkiksi noitia, vainajia tai jumalia. Yhteyksiensä avulla shamaani tarjoaa palveluja, kuten metsästysonnen paranemista tai tervehtymistä.

Tämä on suurin piirtein Singhin käyttämä määritelmä shamaaneista. Ja epäilemättä tällä perusteella monet kristilliset saarnamiehet ovat shamaaneja, vaikka emme yleensä kutsu heitä sillä nimellä.

Suurin osa kirjasta kertoo kuitenkin sellaisesta shamanismista, joka ihmisille tulee mieleen sanasta shamaani. Singh käy Indonesiassa ja Kolumbiassa tutustumassa shamaanien toimintaan. Hän kuvailee kiinnostavasti sitä, miten shamanismin muodot vaihtelevat eri puolilla maailmaa. Jossain shamaanit pääsevät transsiin hengitysharjoituksilla, jossain rummutuksella ja tanssilla.

Shamanismi on laajalle levinnyttä. Sill­ä on pitkät perinteet Kiinassa, Brasiliassa, Siperiassa, Afrikan sarvessa, Karjalassa, Lapis­sa ja monessa muussa paikassa. Suomessa shamaaneja kutsuttiin usein noidiksi. Jokin shamaaneissa ve­toaa ympäri maail­man. Nähtävästi on hyvin yleistä haluta uskoa, että joillakuilla meistä on pääsy näkymättömään todellisuuteen.

Shamanismi menestyy myös siksi, että sen tarjoama hoito toimii, Singh kertoo. I­hmiset paranevat oikeasti shamaanien käsittelyssä. Olennaisessa roolissa on tietysti plasebo- eli lumelääkevaikutus, jota usein vahvistaa perheenjäsenten tai ystävien läsnäolo.

Singh näkee samaaneja moniaalla. Hänelle Delfoin oraakkeli oli samaani, samoin Vanhan testamentin profeetat Samuel, Elia ja Elisa.

Kirja ei mainitse Väinämöistä, jossa on myös usein nähty shamaani. Väinämöinenhän käy Tuonelassa, kuolleiden maassa.

Kirkot ja kirkonmiehet ovat vierastaneet shamanismia. Tärkeä syy siihen on se, ett­ä shamaanit ovat liian self-made. Shamaaniksi on voinut päästä liian helposti, ilman kirkollisen auktoriteetin hyväksyntää. Piispa ja shamaani voivat päätyä kilpailijoiksi.

Shamaaneita syntyy edelleen. Suomes­sa toimii Shamaaniseura, joka on esimerkiksi julkaissut nettisivullaan shamanis­tisen työskentelyn eettiset periaatteet. Shamanismikursseja järjestetään ympäri Suomea.

Moderniin shamanismiin oman mausteensa on tuonut psykedeelikulttuurin vahvistuminen länsimaissa 2000-luvulla. Kirjan loppupuolella on psykedeeleistä kiinnostava mutta aika irrallinen luku.

Singh vastustaa viime aikoina levinnyttä käsitystä, jonka mukaan ihmiset ympäri maailmaa ovat jo satoja tai tuhansia vuosia parantaneet itseään luonnosta löytyvillä psykedeeleillä. Todisteita tästä ei vain ole tarpeeksi, Singh väittää. Joskus shamaanit ovat kyllä käyttäneet psykedeelejä päästäkseen transsitilaan, mutta sekin on poikkeus eikä sääntö.

Alkuperäiskansojen shamanismi on usein brutaalin näköistä, Singh muistuttaa. Shamaani voi huutaa, tanssia villisti, sätkiä ja puhua omituisella äänellä. Se tuo tietysti uskottavuutta. Se vahvistaa plasebovaiku­tusta. Jos shamaani näyttää ja kuulostaa liian­ tavalliselta, ihmiset eivät enää usko hänen voimiinsa. 

Manvir Singh: Shamanism: The Timeless Religion. 288 sivua. Allen Lane, 2025.