25 vuotta sitten
Dingo-yhtye oli comeback-vaiheessa kesällä 2000. SK haastatteli Neumannia.
2
MIN
Neumannin ei tarvitse laulaa lainkaan. Hän ojentaa mikrofonin täyttä salia kohti, ja yleisö laulaa. ”Mä reppuselässä sinua vien, sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien…”
Neumann vilkaisee sivuun ja naurahtaa, pudistaa hieman epäuskoisena päätään. Tämä Lestijärven teini-ikäinen yleisö osaa Autiotalon alusta loppuun, kuten muutkin Dingon laulut. Ei ole vuosi 1985 vaan kesäkuu 2000. Lavalla ovat samat miehet, mutta edessä kirkuu uusi sukupolvi.
15 vuotta sitten meikkejään valuttaneet seisovat vähän taaempana. Bändi on pessyt naamansa ja kammannut tukkansa, vanhentunutkin. Dingoksi sen edelleen tunnistaa. Neumannilla kesti monta vuotta selvitä 1980-luvun puolivälin Dingo-ilmiöstä, mutta siinä hän taas seisoo. Selän takana Dingo ja edessä ihailevat katseet. Tämä on Neumannin valtakunta.
”Dingo on mun kohtalo, mutta varmasti se on meidän kaikkien viiden kohtalo. Vaikka Dingo on ollut telakalla, mielessä se on kuitenkin ulvonut.”
Dingo tekee nyt jo kolmatta tulemistaan. Viimeksi yhtye kasattiin 1993, jolloin ilmestyi uusi levykin, Via Finlandia. Kosketinsoittaja Pete Nuotio ei ollut vielä valmis palaamaan riveihin, ja häntä tuurasi Pave Maijanen, Dingo-levyjen tuottaja.
”Vantaan Ankkarockissa 1994 Dingo pantiin jäihin”, Neumann kertaa.
”Sitten tapahtui neljän vuoden harppaus, ja yhtäkkiä me huomattiin olevamme Hartwall Areenalla.”
Parin vuoden takaisesta Areenan keikasta alkoi Dingon kolmas luku, tällä kertaa taas alkuperäisessä kokoonpanossa. Suomi oli opetettu käymään suurkonserteissa, ja Dingo oli vieläkin riittävä nimi täyttämään suuren lavan ja ottamaan ison yleisön.
”Sitä keikkaa varten me treenattiin kuin olympialaisiin. Treenien jälkeen Pete kysyi multa, että Nipa, miltä tää kuulostaa. Mä sanoin, että tää kuulostaa ihan Dingolta, se saa luvan riittää. Ja kyllä se sitten riittikin.”
Paineet ovat ymmärrettävät, kun on sellainen historia kuin Dingolla. Yhtyeen ensimmäistä levyä Nimeni on Dingo myytiin 120 000 kappaletta ja Kerjäläisten valtakuntaa 200 000. Koko Dingon tuotanto on käytännössä Neumannin kynästä.
”Jos mies pystyy tekemään tuollaisen nipun kuolemattomia lauluja, hänessä täytyy olla aikamoinen pala hulluutta. Nipassa se hulluus tulee esiin niin, ettei hän aina oikein itsekään tiedä, mikä on”, Pave Maijanen sanoo.
SK 24/2000 Elina Järvinen: ”Hän: Pertti Nieminen, Neumann”, 16.6.2000.