Turvallisempaan tilaan

Baarien seinille on viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmestynyt uudenlaisia julisteita. Niiden otsikkona on useimmin Turvallisemman tilan periaatteet.

Julisteissa kerrotaan yleensä jotain sellaista kuin että täällä ei saa syrjiä eikä häiriköidä, toista pitää kunnioittaa, ei saa tehdä vääriä olettamuksia ja rikkomuksiin puututaan.

Vielä jokin aika sitten puhuttiin yksinkertaisesti turvallisesta tilasta. Javiera Marchant Aedo ja Maia Fandi kertovat Turvallisemman tilan periaatteiden käsikirjassa, että koska täysin turvallista tilaa ei voi koskaan taata kaikille, on parempi käyttää komparatiivia. Sen avulla luvataan, että meillä sentään puututaan asioihin ja meillä on turvallisempaa kuin muualla.

Turvallisemman tilan periaatteiden käsikirja opastaa turvallisemman tilan luomisessa ja siitä viestimisessä. Mukana on asiaa esimerkiksi mikroaggressioista, vähemmistöstressistä, etuoikeuksien tunnistamisesta, saavuttavuudesta ja nollatoleranssista. Sävy on oppikirjamainen, välillä varsin opettavainen.

Kirja on kirjoitettu ensisijaisesti ihmisille, jotka järjestävät tapahtumia tai ylläpitävät erilaisia tiloja. Mutta muutkin voivat saada selkeästi kirjoitetusta kirjasta hyvän kuvan siitä, millaista ajattelua turvallisemmista tai turvallisista tiloista puhumisen taustalla on. Epäilemättä väärinkäsityksiä riittää.

Entä sitten kun joku rikkoo turvallisemman tilan sääntöjä? Kirjassa neuvotaan, että jos kyseessä on tietämättömyydestä johtuva toiminta, kuten usein on, asia pitää selittää tekijälle, tarjota mahdollisuus pyytää anteeksi ja mielellään ohjata tekijä myöhemmin oikean tiedon luokse. Lisäksi tapaus pitää käsitellä yhteisön kesken, niin vaikeaa kuin se usein onkin.

Tässä kohti muutama esimerkki, todellinen tai edes kuviteltu, olisi antanut kirjalle syvyyttä. Sääntöjen ja julistusten kirjoittaminen on yleensä huomattavasti helpompaa kuin siitä päättäminen, miten sääntöjä rikkonutta henkilöä tulee kohdella.

Kirjassa puhutaan toistuvasti turvallisuuden tunteesta, ei siis pelkästä turvallisuudesta. Usein turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta käsitellään yhtä aikaa, jopa samassa virkkeessä. Pidempi pohdiskelu niiden välisestä suhteesta olisi selkeyttänyt kirjan argumentaatiota. Ihmiset voivat kokea olevansa turvassa, vaikka eivät oikeasti ole. Ihmiset voivat myös pelätä, vaikka ei olisi mitään syytä.

Turvallisuuden kokemus, tekijät kirjoittavat, vahvistaa keskeneräisyyden, yrittämisen ja kokeilemisen sallivaa ilmapiiriä. Turvallisemmista tiloista on tämänkin vuoksi iloa kaikille. 

Javiera Marchant Aedo ja Maia Fandi: Turvallisemman tilan periaatteiden käsikirja. 155 sivua. Vastapaino, 2026.