Haamuja ja valekirjoja
Tuomas Mattila kannustaa haamukirjoittajia anomaan heille kuuluvat lainauskorvaukset.
3
MIN
Tuomas Mattilalta kysytään toistuvasti, korvaako tekoäly haamukirjoittajat.
”Jos tekoäly korvaa haamukirjoittajat, se korvaa kaikki muutkin kirjoittajat”, Haamukirjoittajat-teoksen tekijä sanoo.
Mattila, 46, on tekijänoikeusjuristi ja tutkija. Hän sai vuonna 2022 väitöskirjastaan Vuoden tekijänoikeusteko -tunnustuksen. Mattila pohti väitöksessä esimerkiksi sitä, onko saamenpuvulla tekijänoikeudellista tekijää.
Kun Mattila lähti tekemään tutkimusta haamukirjoittajista, hänellä oli niskassaan kielteiset mielikuvat ilmiöstä. Alkuasetelma oli se, että haamukirjoittaminen on ”jotenkin epämääräistä ja tuomittavaa”.
”Siinä voi olla positiivisiakin puolia muistelmakirjallisuudessa.”
Varmasti monen influensserin tai jopa poliitikon lukija kiittää apuvoimia rakenteesta ja tekstin imusta. Eräs kustannustoimittaja sanoi Mattilalle, että haamukirjoittaminen on terminä provosoiva. Sana on lanseerattu yli sata vuotta sitten. ”Olisiko siinä stigma”, Mattila pohtii.
Rooman senaattorit purskahtivat nauruun, kun keisari Nero piti kaunosieluisen puheen edeltäjänsä hautajaisissa.
Oli selvää, ettei Nero olisi pystynyt kirjoittamaan puhetta itse. Haamukirjoittajana oli toiminut Seneca nuorempi.
Kun supermalli Naomi Campbell julkaisi 1996 esikoisromaaninsa, hänelle lykättiin 250 sanan tiivistelmä, jotta hän kykenisi kertomaan luomuksestaan haastattelijoille.
Ex-presidentti Ronald Reagan lohkaisi muistelmateoksestaan 1990: ”Olen kuullut, että se on mainio kirja! Jonakin päivänä aion lukea sen itsekin.”
Atlantin yli lentänyt Charles Lindbergh ei puolestaan kokenut haamukirjoittajansa kuulostavan oikealta. Lindbergh kirjoitti koko teoksen onnistuneesti uusiksi. Vuosi oli 1927.
Nykyisistä haamukirjoittajista yksi on pompannut alalla poikkeukselliseen asemaan: J. R. Moehringer.
”Moehringerin tilanne on paradoksaalinen. Haamukirjoittajasta, jonka tavallaan pitäisi lymytä kulisseissa, on tullut itsestään jo varsinainen superjulkkis”, Mattila kertoo. Moehringerin rakentama prinssi Harryn muistelmateos Varamies viljelee jopa kirjoittajan rakastaman Raymond Chandlerin tyyliä.
Moehringer oli jo entuudestaan arvostettu, Pulitzer-palkittu toimittaja, jonka tennispelaaja Andre Agassi ja Niken perustaja Phil Knight älysivät pyytää haamukseen. Yhdessäkään kolmesta kirjasta Moehringeria ei kreditoida tekijäksi.
Mattilan kirjaan on haastateltu kotimaista muistelmatuottajaa, joka haluaa tuntea samankaltaisuutta Moehringeriin. Nimettömän haastattelun anekdootit vastaavat Docendo-kustantamon Tuomas Marjamäen hankkeita.
Suomessa teosten todellisten kirjoittajien nimet on tapana ilmoittaa avoimesti. Yksi skandaalimaisen iso poikkeus on ollut. Ritva Sarkola kirjoitti ystävälleen Tuula Sariolalle 15 dekkaria ja kaksi rakkausromaania. Ensimmäinen oli Murha Sammatissa (1989).
”Sarkolan ja Sariolan tapaus on aivan kansainvälisessä mittakaavassa. Se on niin puhdasoppinen haamukirjoittajatarina. Se on kuitenkin luonteeltaan enemmän leikittely ja jännittävä salajuttu”, Mattila sanoo.
Julkisuus murskasi paljastuneet. Tv-uutiset tuomitsi romaanit ”valekirjoiksi”. Ystävykset saivat sekä sakkoja että ehdollista vankeutta törkeästä avustuspetoksesta, syynä Sariolan ansiotta saamat lainauskorvaukset ja apurahat.
Mattila kehottaa tämän päivän haamukirjoittajia tallettamaan hyvin luonnokset ja sähköpostit, jotta teoksen tekijyyttä on mahdollista myöhemmin arvioida. Lainauskorvaukset kuuluvat haamukirjoittajalle riippumatta siitä, mitä osapuolet ovat sopineet. Niitä kannattaa hakea Sanastosta.
Mattila työskenteli 2010-luvulla EU:n teollisuusoikeuksien virastossa Espanjan Alicantessa. Siellä hän asuu yhä.
”Suomeen olen tulossa maaliskuussa opiskelijoina perustamamme kirjakerhon Kirjarovion 20-vuotisjuhliin. Sitten kun viinanjuonti ei enää kantanut porukkaa, niin kirjakerho pysyi. Nyt luettavana on romaani Psyko.”
Tuomas Mattila: Haamukirjoittajat. Näkymättömien tekijöiden salainen maailma. 448 sivua. Gaudeamus, 2025.