Työn sankari
Rikos ja rangaistus sai Hannu-Pekka Björkmanin palaamaan takaisin näyttämölle.
4
MIN
Jatkokoulutettava. Siten Hannu-Pekka Björkman kuvaa itseään.
Björkman jäi kaksi vuotta sitten virkavapaalle Kansallisteatterista. Hetken aikaa elämä oli hieman kevyempää.
”Huomasin, että olin katsonut monta vuosikymmentä illuusiosta kohti todellisuutta”, näyttelijä sanoo.
”Kun esirippu sulkeutui kohdaltani, huomasin katselevani toisin päin, todellisuudesta illuusion suuntaan: tuolla olen ollut, mitä nyt?”
Työ teatterissa on kuormittavaa, etenkin jos siihen yhdistää muita projekteja, joita Björkmanilla on riittänyt. Hän on yksi viime vuosien keskeistä suomalaisista elokuvien ja televisiosarjojen näyttelijöistä.
Björkman kertoo, että kahden viime vuoden aikana hän on kuvannut yhdeksää eri elokuvaa ja kahta televisiosarjaa.
Järvi-Suomessa olevan mökin saunan piipusta ei nyt nouse savua, kun harjoituskausi on Helsingissä päällä. Björkman ei malttanut pysyä poissa näyttämöltä, kun tuli tilaisuus päästä tekemään teatteria nuorten kanssa.
Q-teatterin Rikoksessa ja rangaistuksessa Björkmanin ”uudelleenkouluttajana” toimii viime vuonna Teatterikorkeakoulusta valmistunut ohjaaja Esa-Matti Smolander.
Nuorilla on uusien ajatusten lisäksi ennen kaikkea uusi tapa tehdä, Björkman uskoo.
”Aloitin urani 1990-luvun hyvin autoritaarisessa ja maskuliinisessa teatterissa. Testosteroni tuoksui, kun näyttelimme ohjaajalle.”
Nyt prosessi on demokraattisempi ja keskustelevampi. Paluu lavalle ei kuitenkaan ollut itsestään selvää.
”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mustasukkaisempi olen ajasta. Ja teatterin tekeminen vie sitä paljon.”
Teattereissa tukia on leikattu. Isot talot näyttävät vähentävän ensi-iltaan tuotavia näytelmiä. Pienemmät tekevät vain yhtä tai kahta teosta kerrallaan, eikä taloudellisesti epäonnistuneisiin näytelmiin ole varaa.
”Kun ei ole instituution suojaa, kipinää pitää lyödä.”
Kulttuurin leikkaukset vähentävät taiteentekijöiden työtilaisuuksia. Roposin tehdyt apurahainvestoinnit ovat olleet jo työllisyystoimena merkittäviä, ja pieni säästö saattaa muodostua yhteiskunnalle isoksi kulueräksi.
”Toisaalta tuskin kulttuuriin tehdyillä leikkauksilla säästöjä etsitään. Ei kai kukaan voi kiistää, etteivätkö leikkaukset olisi tehty ideologisin motiivein.”
Rikos ja rangaistus perustuu Fjodor Dostojevskin romaaniin. Björkman kertoo kahlanneensa kirjailijan maastossa monta kertaa.
Vuonna 2012 hän näytteli Münchenissä Kristian Smedsin ohjaamassa Rikoksen ja rangaistuksen tulkinnassa. Teksti myllättiin uusiksi, ja niin on käynyt nytkin.
Juopon neuvoksen Marmeladovin ja poliisi Porfirin lisäksi Björkman esittää Q-teatterissa Raskolnikovia ”jaettuna yhdessä muiden näyttelijöiden kanssa”.
Raskolnikov on nuori taideopiskelija, joka on saapunut maakunnasta pääkaupunkiin. Kotiseudullaan hän oli erityislahjakkuus, mutta Helsingissä opinnot ovat jääneet kesken, asunto on menossa alta ja hallitus heiluttaa saksia.
Björkman on kotonaan Dostojevskin maisemissa. Hän on tutkinut paljon venäläistä kirjallisuutta ja myös kääntynyt ortodoksiksi.
”Ortodoksiseen kirkkoon liityin elämäni siinä vaiheessa, kun huomasin, että teatteri tai taide ei vastaa yksinään elämän suuriin kysymyksiin.”
Haastattelua tehdään Tunturikadulla ohjaaja Kalle Holmbergin vanhassa punaisin samettiverhoin sisustetussa työhuoneessa, jota Björkman käyttää nyt. Holmberg oli Björkmanille paitsi mentori työssä myös kummi ortodoksisuudessa.
Miehet luennoivat yhdessä muun muassa Valamon luostarissa. Venäläisistä klassikoista he löysivät yhteisen maailman.
”Sodan takia hienoa venäläistä kirjallisuutta karsastetaan, mutta pitää nähdä, että yksi diktaattori ei voi sitä omistaa – se on maailman kirjallisuutta.”
Suomalaiset kokevat olevansa skandinaaveja, vaikka Suomi ei maantieteellisesti kuulu Skandinaviaan. Slaavilaisuuden ajatusta on vieroksuttu.
”Suomalaiset ovat itäistä työtä läntisistä aineksista”, Björkman siteeraa Markku Envallilta lukemaansa lausetta.
”Uskon, että kiristyvässä tilanteessa tulemme näkemään Raskolnikoveja. Elämän ahtaus aiheuttaa ääriajattelua, kaikissa yhteiskuntaluokissa.”
Björkman on mukana maaliskuussa ensi-iltaan tulevassa Valitut-elokuvassa. Tornionlaakson köyhälle alueelle sijoittuva tarina kertoo sotien jälkeisestä herätysliikkeestä. Ihmiset odottivat, että kristalliarkki hakisi heidät Jerusalemiin.
”Kainuussa härkösläiset odottivat ilmalaivaa, joka vie Kiantajärveltä Jeesuksen luo Kuhmoon. Syy, miksi ihmiset lankesivat noihin ajatuksiin, oli köyhyys.”
Uskonto saattaa kanavoida tunteita myös nyt. Björkman näkee ongelmana, että fundamentalistien kanssa ei pääse dialogiin.
”Heillä ei ole harmaita alueita, vain mustaa ja valkoista. Se vaivaa kaikkia ideologioita.”
Epätoivo aiheuttaa aina ääriajattelua, Björkman uskoo.
”Se johtaa usein väkivaltaan itseä tai toisia kohtaan. Uskon, että tämä aika tulee valitettavasti ajamaan ihmisiä siihen.”
Fjodor Dostojevski, Esa Smolander: Rikos ja rangaistus. Q-teatteri (Tunturikatu 16, Helsinki) 19. helmikuuta–9. toukokuuta.