Kaksi tietä ­Muumitaloon

Sota, pakolaiset ja huoli huomisesta. 1930-luvun lopun ja 1940-luvun ensipuoliskon kauhuja välittyy Tove Janssonin (1914–2001) teoksesta Muumit ja suuri tuhotulva.

Teos ilmestyi ruotsiksi vuonna 1945 ja suomennettiin 1991. Se esitteli maailmalle Muumimamman ja Muumipeikon, jotka etsivät kadonnutta isää ja kodin lämpöä. Matkalla autetaan muita hätää kärsiviä. Maail­man myllerryksestä huolimatta muumit pääsevät lopulta turvaan siniseen taloonsa. Sen on oli auki kaikille, jotka kaipaavat suojaa tai seuraa.

Tarina vie Muumipeikon monenlaisiin huimiin seikkailuhin. Muumimamma tukenaan hän kulkee halki pelottavan metsän, jossa seuraan liittyy yksinäinen Nipsu. Matkalla kohdataan käärme ja muurahaisleijona, purjehditaan halki myrskyn hattivattien aluksella ja pelastetaan kissapesue tulvan pyörteistä.

Tuore kuvakirjaversio muokkaa debyytin vähemmän hurjaksi perheen pienimmille. Brittikirjailija Richard Dungworthin tulkinta käynnistyy muumitalon takan lämmössä.

Kertojana on Muumipappa, joka muistelee, kuinka löysi Muumimamman ja Muumipeikon myrskyn aiheuttaman haaksirikon jälkeen. Jälleenkohtaamista edesauttoivat pulloposti ja suuri valkea lintu, joka kuljetti perheenjäsenet suojaan kuivin tassuin.

Muumitalokin päätyi tulvassa nykyiselle paikalleen Muumilaaksoon. Rakennuksen pienoismalli komeilee Tampereen Muumimuseossa. Naantalin Muumimaailmassa talo on rakennettu ihmisten mittakaavaan. Jansson on kertonut keksineensä muumitalon muodon kaakeliuunista. Muumimytologian mukaan pikkuruiset muumipeikot olivat tavanneet asua aiemmin ihmisten kodeissa uunien takana, koska ne kun rakastivat lämpöä.

Tosielämässä myös Pellingin saaristossa sijainnut Glosholmin majakka ja sen pyöreä torni toimivat Muumitalon esikuvana Janssonille, joka vietti kesänsä Suomenlahden merimaisemissa.

Muumien 80-vuotista taivalta juhlitaan monin tavoin. Viime vuoden lopulla debyyttiteos ilmestyi juhlalaitoksena, jota täydentävät Janssonin kuvitus, johdanto ja hahmogallerian luonnehdinnat. Mukana on myös brittiläisen kirjailijan ja muumiharrastajan Frank Cottrell-Boycen esipuhe.

Janssonin saatesanojen mukaan Muumipeikko teki ensiesiintymisensä hänen satiirilehti Garmiin työstämiensä pilapiirrosten äkäisenä tunnushahmona. Tuhotulvassa Janssonia innoittivat hänen lapsuuden suosikkinsa Jules Vernestä lähtien: yhtenä mallina oli ranskalaiskirjailijan seikkailuromaani Kapteeni Grantia etsimässä.

Muumeja matkalla auttava sinitukkainen Tulppaana puolestaan muistuttaa Carlo Collodin Pinokkion haltiatarta. Mutta miksikäs ei, toteaa kirjailija-kuvittaja-taiteilija.

Romaani kääntää monet saduille tyypilliset asetelmat nurinniskoin. Muumit eivät etsi mainetta ja mammonaa. Päämääränä on löytää kadonnut isä ja koti sekä suojautua lähestyvältä talvelta. Hahmot ovat jotain muuta kuin satujen vakiokaarti prinsseineen ja prinsessoineen.

Muumit ja Jansson ovat vakiintuneet maailmanlaajuisesti tunnetuksi kulttuuribrändiksi. Pitkin merkkivuotta on luvassa useita Muumi-teoksia. Hahmoja ja niiden luojaa juhlistavat painotuotteet, oheistuotteet sekä näyttelyt meillä ja maailmalla. Helsingissä on huhtikuulle asti esillä katsaus Tove Jansson: Paratiisi, Tukholmassa taas avautuu yhteisnäyttely Från Mumin till Chop Chop.

Muumit ja suuri tuhotulva -juhlapainoksen jälkisanoissa summataan Janssonin arvostettu asema. Elokuun yhdeksäntenä liputetaan sekä Janssonin syntymäpäivän että suomalaisen taiteen kunniaksi.

Taiteilija ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilä olivat vuonna 1992 tiettävästi ensimmäinen naispari, joka sai yhdessä kutsun presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle. 

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva. Suomentanut Jaakko Anhava. 98 sivua. WSOY, 2024.

Tove Jansson, Richard Dungworth: Muumi­pappa ja suuri tulva. Suomentanut Päivi Lehtinen. 32 sivua. WSOY, 2025.