Lähellä loppua

2 MIN

Brittiläisen The Curen ensimmäinen single ilmestyi joulukuussa 1978. Kyseinen Killing an Arab -kappale toistaa aika suoraan Albert Camus’n Sivullinen-romaanin kohtauk­sen. Kertojalle kaikki tuntuu yhdentekevältä.

Kolme vuotta myöhemmin julkaistulla Charlotte Sometimes -singlellä on sama nimi kuin Penelope Farmerin fantasiaromaanilla, joka käsittelee identiteettiä ja yksinäisyyttä. How Beautiful You Are -laulu muokkaa Charles Baudelairen proosarunosta popmusiikkia.

Muualla The Curen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä Robert Smith (s. 1959) on käyttänyt avuksi ja lainannut muun muassa Franz Kafkan, Sylvia Plathin, J. D. Salingerin ja Dylan Thomasin tekstejä. Kun Smith muutama vuosi sitten listasi 12 suosikkikirjaansa, hän kertoi löytäneensä kirjallisuuden C. S. Lewisin Narnian tarinoiden kautta. Smithin isällä oli tapana lukea niitä iltasaduksi pojalleen. Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto -kirjasta Smith totesi: ”Minulla on kaikki siinä mainitut levyt!” Hän on ollut myös musanörtti pienestä pitäen.

Myös The Curen uudella, 16 vuoden tauon jälkeen ilmestyneellä Songs of a Lost World -albumilla on omat kirjalliset viitteensä. Levyn kansivihossa siteerataan romantiikan ajan runoilijaa John Keatsia. Alone-avausraita on Smithin mukaan dekadenttirunoilija Ernest Dowsonin inspiroima. I Can Never Say Goodbye -kappaleessa toistetaan William Shakespearen Macbethistä poimittua ”Something wicked this way comes” -fraasia.

Smithin mukaan Songs Of a Lost Worldin sanoitusten kirjoittaminen oli poikkeuksellisen vaikeaa. Lopulta ne kertovat samoista asioista kuin monta kertaa ennenkin – jonkin menettämisestä, vanhenemisesta ja kuolemasta. Levynteon aikana Smith hautasi molemmat vanhempansa ja isoveljensä.

Juuri Smithin rehelliset ja raadolliset tekstit tekevät tutun kuuloisesta albumista erityisen. Ja se, että hän on selvästi tosissaan jokaisen laulamansa lauseen kanssa. Tällä tavalla väistämättä lähestyvää loppua ei ole popmusiikissa kovin usein käsitelty.

Levyn päättävän Endsongin kertoja tuijottaa verenpunaista kuuta ja miettii, mitä tapahtui pienen pojan haaveille ja unelmille. Sitten hän toteaa: ”It’s all gone.” Taustalla yhtye soittaa kuin viimeistä päivää.

Monumentaalinen Endsong on laulu, jota Robert Smithin uskolliset seuraajat ovat odottaneet. Sen jälkeen on aivan sama, julkaiseeko The Cure enää uutta musiikkia. Parempaa lopetusta alakulosta, ulkopuolisuudesta ja suttuisesta meikistä muotia tehneelle yhtyeelle ei ole. 

The Cure: Songs of a Lost World. Fiction, 2024.